Vappuvapaata suurtuntureilla

02.03.2022 | Sauli Herva

Vapun tienoilla huhti-toukokuun taitteessa vapaalaskuolosuhteet Käsivarren erämaan suurtuntureilla ovat useimmiten parhaimmillaan. Kokeneiden hiihto-oppaiden johdolla hyvää lunta ja loistavia laskuja löytyy takuuvarmasti.

Kilpisjärvi sijaitsee 69˚ pohjoista leveyttä 500 metrin korkeudella merenpinnasta, mikä tarkoittaa aivan toisenlaisia kevättalven kelejä kuin mihin valtaosa ulkoilukansasta on kotikonnuillaan tottunut.

Kun etelässä rapsutellaan jo kukkapenkkejä ja purjeveneitä, pohjoisessa hiihdetään loistavilla lumilla ja pilkitään miltei ympärivuorokautisessa kirkkaudessa. Täysi talvi vielä vallitsee suurtuntureilla.

Vapaalaskijat ovat hienolla tavalla oivaltaneet tämän ikivanhan tosiasian ja kansoittavat vapputuntureita kuin entisaikojen tunturihiihtäjät konsanaan. Tuntureiden logistiikalle ja hiihto-oppaille riittää kysyntää jopa ruuhkaksi asti.

Sesongin vilkkaudesta huolimatta allekirjoittaneelle tarjoutui viikko ennen vappua tilaisuus hypätä muutamaksi päiväksi kelkan kyytiin tutustumaan ammattimiesten työmaahan ja työskentelyyn Käsivaaran henkeäsalpaaville kukkuloille.

 

Arctic Mountain Guides hiihto-oppaiden ”basecamp” sijaitsi Lapland Hotel Kilpiksen pihassa, mistä kolmena aamuna yhdessä Joonaksen, Marikan, Markuksen ja Päivin kanssa starttasimme rekikyydillä hiihto-oppaidemme Mika Salovaaran ja Pasi Ikosen johdolla tuntureille.

Ensimmäisen laskupäivän kohteeksi oli valikoitunut Terbmisjärven alueen tunturit noin 10–15 km Kilpisjärveltä länteen.

Vapaalaskuporukoissa lähes legendaarisen maineen saavuttaneilla Terbmisvaaran pohjoisrinteillä ja -kuruissa lumitilanne oli heikko, mutta Salmivaarojen etelärinteillä Terbmisjärven vastakkaisella puolella hyvää laskulunta piisasi yllin kyllin.

Vaikka sää oli kirkas kuin nuori morsian, kolme tai neljä parin sadan korkeusmetrin nousua ja laskua oli sopiva annos aloituspäivälle.

 

Vapaalaskijat kansoittavat vapputuntureita kuin entisaikojen tunturihiihtäjät konsanaan.

 

Toisen laskupäivän aamu aukeni pahaenteisen pilvisenä. Näkyväisyys tuntureilla vaikutti heikolta tai olemattomalta, mutta Kilpisjärven olosuhteet tuntevat ammattioppaat osasivat aavistaa oikein päivän mittaan tapahtuvan säätilanteen kehittymisen.

Laskukohteeksi valikoitiin Saanatunturin koillispuolinen verrattain suojaisa Iso-Jehkaksen hyväluminen kaakkoispää.

Ensimmäinen nousu ja lasku saatiin vetää aika ajoin melkoisessa sinkissä, mutta päivän edetessä pilvipeite alkoi vähitellen ohentua ja ilma kirkastua.

Kolme tai neljä parin sadan korkeusmetrin nousua ja laskua oli nytkin sopiva annos. Voimia haluttiin säästellä seuraavalle, aina 50 km päähän pohjoiseen suurtuntureiden sydämeen suuntautuvalle laskupäivälle.

 

Govddošgaisille ja Urttašvárrille lähdettiin liikkeelle varhain aamulla parisen tuntia tavallista aikaisemmin. Kauniista kelistä huolimatta pari tuntia moottorikelkkareessä on hyytävän kylmää kyytiä. Kaikki taukotakit ja villapaidat, mitä repusta löytyy, kannattaa pukea suosiolla heti päälle, jos määränpäässä haluaa vähänkään suksille taipua.

Käsivarren alueella liikuttaessa ollaan ylipäätään niin karuissa erämaaolosuhteissa, että muun muassa sään yllättäviin muutoksiin täytyy olla aina valmistautuneena. Pitkät etäisyydet ja vaativa logistiikka tarkoittavat, ettei ainakaan aloittelijoiden ole syytä toimia suurtuntureilla omin nokkinensa.

Kilpisjärven alueella toimivien luontomatkailuyrittäjien palveluita on kernaasti suositeltavaa käyttää, vaikka itseluottamusta ja tarpeellisia selviytymistaitoja itsellä arvelisi olevankin. Esimerkiksi maastoliikenneluvat ja aluetuntemus ovat seikkoja, jotka eivät ole ensikertalaisten tai satunnaisten vieraiden ulottuvilla.

 

Laskupäivä piti sisällään vain kaksi nousua ja laskua, mutta sitäkin komeampia. Ensimmäinen yli 500 korkeusmetrin nousu kiivettiin legendaarisen Urttâs Hotellin kupeesta 1200 metrin korkeuteen Govddošgaisille.

Vapaalaskijoiden vatsanpohjajännää varten kämpän kulmalta löytyy peräti puucee, mikäli jollakulla pelkokerroin on päässyt kohoamaan liian korkealle.  

Toinen reilu 400 korkeusmetrin nousu kiivettiin rapiat 100 m matalammalle Urttašvárrille muutaman kilometrin päässä lännempänä Urttašjohkan laaksossa. Molemmilta huipuilta avautui vähintään henkeä salpaavat, ellei peräti veret seisauttavat näköalat yli ankarien mutta karunkauniiden vuoriylänköjen.

Ja ne laskut… voi veljet, ne olivat hienoja ja niin pitkiä. Käsivarren Yliperille täytyy takuu varmasti tulla vielä toistekin vappuvapaata laskettelemaan.


LUE LISÄÄ

Mika Salovaara - vapaalaskuopas
Vapaalasku- ja tunturihiihto-opas Mika Salovaara (48) aloitti hiihto-opastuksen Kilpisjärvellä vuonna 2001.
Lue lisää...

Vapaalaskijan välineet
Oululainen suksikauppias Miika Uusitalo kertoo verkkolehdessä vapaalaskuvälineiden valinnasta.
Lue lisää...