Wanhan Witosen vietävänä

13.06.2018 13:40 | Markus Sirkka

Melontaretken keskellä kuvankauniita keski­suomalais­maisemia voi päättää Jämsänkoskelle tai jatkaa aina Päijänteelle asti. Wanhan Witosen melontareitin varrelle jää myös Unescon maailmanperintökohde. Teksti & kuvat Markus Sirkka

Kun kanootti on saatu veteen, on edessä kolme vuorokautta kauneinta Keski-Suomea. Reitti kuljettaa vesiretkeilijän läpi soljuvien koskien, järvien, erämaisien taipaleiden ja peltojen täplittämien kulttuurimaisemien. Samalla virta vie kauas historiaan, reitin varrella on esimerkiksi Suomen pohjoisin rautakautinen muinaislinna.

Nyt setelin aihe on reitin tunnus.

Reitin nimikin juontaa historiaan, sillä reitti on saanut nimensä reitin loppupuolella sijaitsevasta maisemasta soutajineen, Kankarisveden Rasuanniemestä. Maailmankuulu, muun muassa Helsingin päärautatieaseman suunnitellut, arkkitehti Eliel Saarinen ikuisti maiseman vuoden 1909 viiden markan seteliin.

Nyt setelin aihe on reitin tunnus.

Ajan patinaa on myös reitin kuuluisimmassa nähtävyydessä, Unescon maailmanperintöluetteloon hyväksytyssä Petäjäveden vanhassa kirkossa.

Venesatamasta ei kerry matkaa kilometriä enempää, mutta kapeassa Jämsänveden salmessa, valtatie 23 kupeessa sijaitsevan pyhäkön kohdalla kannattaa jarruttaa ja tutustua hirsirakentamisen merkkiteokseen.

Kesäaikaan ovet ovat avoinna ja ryhmille järjestetään opastettuja kierroksia.

Pirkonsaari Petäjäveden eteläosassa on reitin ensimmäinen taukopaikka. Sen huollosta vastaa paikallinen järjestö, Petäjäveden Purjeseura. Saaressa on laituri, nuotiopaikka, pöytä ja puucee.

Taukopaikkojen paikoin jo iäkäs varustus ja reitin opastus on kohenemassa, kun Petäjäveden ja Jämsän kuntien yhteinen reitin kunnostushanke käynnistyy.

Toivottavasti työhön päästään jo loppukesästä, Jämsän kaupungilta kerrotaan.

Pirkonsaaresta voi tehdä piston itään ja suunnata Autionsalmen kautta Karikkoselälle, yhdelle Suomen kraatterijärvistä. Sen rannalla on asuttu jo kivikaudella. Kartalta reilun kilometrin halkaisijaltaan olevan järven pyöreä muoto erottuu selvästi.

Ympäristön kallioista kuuluu löytyvän pistekartioita todisteena vuosimiljoonia sitten tapahtuneesta meteoriitin törmäyksestä.

Reilu satametrinen Hankakoski on helposti laskettavissa, mikä pätee reitin muihinkin koskiin: kosket sopivat myös vähemmän meloneille koskimelontakokemuksen kartuttamiseen, mutta vara ei kanoottia kaada, joten kosket on hyvä tarkastaa rannalta ennen laskua ja arvioida omat taidot realistisesti.

Reitin kosket voi halutessaan myös kiertää maitse. Hankakoskella polku kulkee kosken rantaa ja sillan jälkeen on laituri kanootin veteen laskua varten. Maataivalta kertyy 150 metriä.

Hankakosken jälkeen seuraava merkittävämpi virta on Lapinkoski.

Petäjävedeltä on taukopaikalle matkaa reilut 14 kilometriä, joten tähän voi jäädä vaikka yöksi, jos suunnitelmissa on leppoisa lomareissu. Samalla kunta vaihtuu Petäjävedestä Jämsäksi.

Lapinkoski on enemmän helppo virtapaikka kuin koski, samoin noin kilometri aiemmin ohitettu Ravunkoski, mutta mainio uimapaikka. Jos vettä on riittävästi, on rantakalliolta mukava loikkia virran vietäväksi.

Rannalta löytyy nuotiopaikka, pöytä ja käymälä tauonpitoon.

Suolijoki päättyy padolla kahlittuun Kalliokoskeen. Kalatie auttaa reitin särkiä, lahnoja ja ahvenia nousemaan ylävirtaan, mutta saattaa joukossa olla myös joku jalompi eväkäs. Melojien on joka tapauksessa kierrettävä voimalaitos maitse. Onneksi rannalta löytyvät tukevat kanoottikärryt, joilla sadan metrin siirtymä käy leikiten.

Pari kilometriä voimalaitokselta Vuojansalon Kuivaniemi työntyy pitkälle Salosveteen, siinä on seuraava taukopaikka. Erikoisen soikean siirtolohkareen, Pirunkiven, takaa löytyy reitin ainoa laavu. Saaressa on myös luontopolku.

Vuoden 1968 Jämsänkosken Joulussa kerrottu tarina kertoo, että Pirunkivi on itsensä Pirun pojan niemennokkaan nakkaama. Kivellä piti särkeä Jämsän kirkko, mutta Pirunpoika puijattiin luopumaan ajatuksesta.

Saman järven rannalta löytyvät myös Kievari Rantapirtin palvelut. Saunomisen lisäksi Rantapirtillä voi myös yöpyä ja ruokailla. Kievari myös vuokraa kanootteja ja myy reittikarttoja.

Kalmavesi vie ajatukset toiseen suuntaan, mutta pelottelee turhaan, tyynenä kesäyönä vesi on kuin linnunmaitoa.

Petäjävedeltä meloo kahdessa päivässä Jämsänkosken Oinaalaan, mikä on luonteva päätepiste melontaretkelle: venerannasta kanootti on helppo nostaa joko omaan tai vuokraajan kyytiin, ja edessä oleva tehdasalue pakottaa matkanjatkajan joka tapauksessa kuivalle maalle.

Petäjävedeltä Oinaalaan kertyy matkaa osapuilleen 52 kilometriä, Jämsän keskustaan 7 kilometriä lisää, josta kolme on maataivalta, ja jos jatkaa Päijänteelle, tulee Oinaalasta lisämatkaa 16 kilometriä. Karikkoselän lenkki ja mahdolliset muut lisäkurvit pidentävät matkaa kunkin aikataulun ja innon mukaan.

Tehdasalueen kierto tietää kolmen kilometrin tietaivalta. Pyörätietä pitkin kanootti liikkuu kanoottikärryssä mukavasti, mutta paikalliselta eräopasyrittäjältä, Ilkka Talvelta, voi kysyä ”kumikanavasta”, eli kanootin siirtopalvelusta.

Paperitehtaan takaa joen rannasta löytyy Kellokallion veneranta, lähin paikka kanootin vesillelaskuun.

Paikkaan liittyy yksi monista Jämsän historiaa valottavista tarinoista. Sen mukaan paikka sai nimensä Isonvihan aikaan, kun Jämsän kirkonkellot kätkettiin Jämsänjokeen jyrkän kallion tuntumaan turvaan ryösteleviltä venäläisiltä.

Kelloja ei ole löytynyt, mutta kuminan voi kuulemma edelleen kuulla.

Tehdasalueen nurkalla on yksi reitin nähtävyyksistä, Suomen pohjoisin rautakautinen muinaislinna, Linnasenvuori. Vuoren jyrkkiä rinteitä ja eteläreunan hirsipaalutuksen kiviperustuksen jäänteitä ihmetellessä hyppää helposti tuhannen vuoden taakse.

Jämsänjoki virtaa hiljalleen keskellä Jämsän kaupunkia. Kanootista höyrylaivoja ja jokivarteen sijoitettua ympäristötaidetta on hyvä ihailla. Kaupungin palveluista pääsee nauttimaan, kun ohjaa kulkupelin esimerkiksi Paunun urheilupuiston tai Seppolan sataman laituriin.

Urheilupuiston laiturissa on madallukset kanooteille.

Päijänteelle jatkavalla on edessä vielä vajaan kahdeksan kilometrin jokiosuus Hulkkionlahdelle, mistä avautuu Tiirinselkä ja suurjärven selkävedet.