02.12.2019 00:43 | Sampsa Sulonen
Periaatteessa mikä tahansa kamera sopii revontulikuvaukseen, mutta parhaimman tuloksen saa yleensä järjestelmäkameralla ja valovoimaisella laajakulmaobjektiivilla. Hyvät manuaalisen tarkennuksen säädöt ja esimerkiksi uudemmista kameroista löytyvä etsimen tai näytön erityinen hämäräkuvaustila helpottavat kuvien ottamista huomattavasti.
Kameran automatiikasta ei ole juuri apua revontulia tai tähtitaivasta kuvatessa.
Revontulikuvauksessa käytetään yleensä pitkiä suljinaikoja. Tästä johtuen jalusta on ehdoton varuste, jotta kamera pysyy vakaana. Hyvä ja laadukas jalusta myös lisää mukavuutta lumihangessa ja pakkasessa kuvatessa.
Suljinpainikkeen painaminen liikuttaa väkisinkin kameraa hieman, vaikka se olisikin tukevalla jalustalla. Siksi kannattaa käyttää kaukolaukaisinta tai vaikka 10 sekunnin ajastinta, niin kuva ei tärähdä.
Kameran automatiikasta ei ole juuri apua revontulia tai tähtitaivasta kuvatessa. Siksi kamera kannattaakin asettaa täysin manuaaliseen kuvaustilaan ja valita oikeat säädöt aukolle, suljinajalle ja ISO-herkkyydelle itse.
Tarkennus on ratkaisevan tärkeää. Objektiivi, jossa on tarkennuksen mitta-asteikko on yleensä paras revontulikuvaukseen. Jos käytössäsi on sellainen, niin kokeile ensin päivänvalossa, onko sen ääretönasento oikeasti se, jolla kaukaiset kohteet ovat hyvin tarkkoja.
Vähän objektiivista riippuen paras tarkkuus on toisinaan hieman ennen tai jälkeen ääretönmerkin.
Kätevä kikka automaatitarkenteisella objektiivilla on tarkentaa ensin johonkin kaukaiseen kirkkaaseen kohteeseen (kirkas tähti tai kuu), ja kun tarkennus lukittuu, niin kääntää valinta manuaalitarkennukselle.
Voit myös käyttää apuna kameran erityistä hämäräkuvaustilaa ja näytön suurennusta ja säätää tarkennuksen käsin kirkkaan kaukaisen kohteen avulla.
Kuvaa mieluiten raakakuvia ja käsittele ne myöhemmin tietokoneella, näin saat mahdollisimman paljon informaatiota talteen ja sinulla on pelivaraa käsittelyvaiheessa. Jos kuvaat JPEG-muodossa, niin aseta ainakin haluamasi valkotasapaino. Esimerkiksi 3700–4000K tai loisteputki-asetus toimii yleensä revontuliin hyvin.
Usein automaattinen valkotasapaino tekee kuvista liian vihreitä ja manuaalisella asetuksella yökuvat saa hieman viileämmiksi ja vastaamaan paremmin todellisuutta.
Mahdollisimman valovoimainen objektiivi (pieni f-luku) on paras revontulikuvaukseen.
Valovoimaisella objektiivilla saa kameran ISO-arvon pidettyä pienenä, eikä kuvaan tule häiritsevää kohinaa. ISO1600 tai ISO3200 on yleensä riittävä esim. f/2.0-objektiivia käytettäessä.
Paras tulos saadaan käyttämällä mahdollisimman laajakulmaisia objektiiveja: niillä saa koko taivaan kuvaan. Lisäksi laajakulmaisella objektiivilla voit käyttää hieman pidempiä suljinaikoja, joten maan pyöriminen ei aiheuta tähtien muuttumista kuvissa pisteistä viiruiksi.
Suljinaika valitaan revontulien aktiivisuuden mukaan: nopeasti liikkuvat aktiiviset revontulet voivat vaatia 0,5–2 s suljinaikoja ja himmeät hitaat kaarimaiset revontulet saa esiin 15–30 s suljinajoilla.
Yleensä hyvä lähtökohta esim. f/2.0-aukon objektiivilla ja ISO3200-arvolla on jossain 5–10 sekunnin välillä. Tätä sitten säädetään revontulien aktiivisuuden mukaan.
Kommentointi