Vaeltajan paras ystävä

08.09.2021 | Eeva Mäkinen

Koiranpentu on hyvä totuttaa pienestä pitäen retkeilyelämään, vaikka telttailemalla kotipihassa ja tekemällä lyhyitä retkiä lähiluontoon. Sitten voikin suunnata pian jo pidemmille retkille. Vaikkapa Nuorttin kanjonia katsomaan.

Kuola valuu pitkin suupieliä ja aneleva katse tuijottaa vuorotellen retkikeittimen pannulla paistuvaa poronlihapihviä ja miestä paistinpannun takana. Tuo mehukas pihvi varmasti maistuisi karvaiselle kaverille, onhan sekin taivaltanut useita kilometrejä läpi soiden Urho Kekkosen kansallispuiston eteläosaan, komean Nuorttin kanjonin reunamille viettämään retkielämää.

Kaukana jyrähtelevä ukkonen ei tunnu retkiseurueen koiria häiritsevän.

Seitsemänvuotias kiharakarvainen noutaja Kaffe on kokenut retkeilijä ja kantaa omat tavaransa. Vuoden ikäinen australianpaimenkoira Lily on puolestaan vasta retkeilijän alku, mutta nopeasti oppinut maastossa olemisen ja retkieväiden kerjäämisen salat.

Nuorttin reunamilla jyrähtely voimistuu ja seurueen miehet käyvät kurkistamassa kanjonin laidalla taivasta nähdäkseen paremmin ukkosen suunnan ja voimakkuuden. Kanjoni on jylhä ja jyrkkärinteinen, joten pohjoisen taivaan tummat pilvet näkee helposti.

Kaukana jyrähtelevä ukkonen ei tunnu retkiseurueen koiria häiritsevän.

Mietimme kuumeisesti, pitäisikö näin korkealta paikalta siirtyä alemmas suojaan ukkoselta. Kanjonin päälle on ilmestynyt uhkaava, koko taivaan leveydeltä jatkuva ukkosrintama, joka kiitää suoraan kohti meitä.

Vilkaisen pikaisesti ympärilleni, olisiko suojaisaa paikkaa lähellä, kunnes katseeni kohtaa vieressä olevan salaman halkaiseman koivun. Sanotaan, että salama ei iske kahdesti samaan paikkaan, mutta emme jää odottelemaan onko sanonta totta.

Päätämme pakata keittimen ja lähteä kilometrin alemmas laavun suojiin.

Jännitys ja jopa pelko on hiipinyt mieleeni, kun tungen kameravarusteita ja vaatteita rinkkaan ja yritän samalla olla lietsomatta paniikkiani koiriin. Ne tarkkailevat tiiviisti tekemisiämme.

Salamat iskevät lähistölle kerta toisensa jälkeen ja saan laskuissani enää kahden sekunnin välin: ukkonen on alle kilometrin päässä meistä ja tulee koko ajan lähemmäs.

Seurueen koirat makoilevat tyytyväisenä maassa. Lily on jo pentuna katsonut Kaffesta mallia, kun kuljimme ampumaradan ohi ja pauketta alkoi kuulua. Kaffe jatkoi matkaa ilman, että ilmekään värähti ja Lily matki sitä. Siitä saakka äänet eivät ole juurikaan Lilyä pelottaneet, enkä halunnut, että tällä reissulla tilanne muuttuisi.

Australianpaimenkoira on kuin tunnejojo. Aussie Lily seuraa tarkkaan muiden reaktioita ja helposti matkii myös meidän ihmisten tunnetiloja. Yritän parhaani mukaan hillitä tunteeni, ettei paniikinsekainen pakkaaminen ja pelkoni heijastuisi koiraan.

Vihdoin saamme rinkat selkään ja lähdemme juoksuaskelin alemmas metsään kohti laavua. Sade voimistuu juuri, kun laskemme rinkat laavuun ja huokaisemme helpotuksesta. Oli varmasti oikea päätös tulla tänne suojaan, toteamme yhteen ääneen.

Ukkonen jää päällemme yli tunnin ajaksi. Koirat ovat rättiväsyneitä ja nukkuvat tyytyväisinä, vaikka muutaman minuutin välein jättimäiset koko taivaan valaisevat salamat iskevät lähistölle ja jyrähdykset tuntuvat maanjäristyksiltä.

Ukkosen ja sateen jatkaessa etelään meille avautuu uskomaton violettina hohtava pohjoistaivas, jonka saattelemana päätämme kävellä autoille saakka ja nukkua yön auton sisällä varmuuden vuoksi. Märät koiratkin pääsevät peittojen ja pyyhkeiden päälle autoon nukkumaan.

Uni näyttää maittavan niille.

Koirat ovat rättiväsyneitä ja nukkuvat tyytyväisinä.

Aamulla karvainen herätyskellomme Lily herättää meidät perinteisellä aamupesulla – eli nuolemalla naamaa. Retkestä on onneksi vielä toinen osuus jäljellä ja pääsemme melomaan, joten harmitus edellisen yön seikkailun keskeytymisestä ei ole kovin suuri

Lounaan jälkeen pakkaamme kanootit seuraavan yön retkeä varten. Kaffe on ollut melontareissuilla mukana lukemattomia kertoja ja osaa kanootin kyydissä matkustamisen todella hyvin.

Lily puolestaan on ollut kanootissa tähän mennessä vain lyhyempiä harjoituskertoja, mutta koska se ei ole tuntunut jännittävän touhua, uskallamme lähteä reilun 14 kilometrin mittaiselle melonnalle, jolla vietämme yhden yön.

Kanoottirannassa jännitys on käsinkosketeltavaa, ainakin minulla. Muu seurue tuntuu ottavan rennosti, mutta jännitän, miten Lily suhtautuu pidempään melontaan.

Pian kuitenkin huomaan jännittäneeni turhaan. Lily on melko väsynyt ja lepäilee, vaikka melomme nivojen ja matalikkojen läpi, jossa kanootin pohjakosketuksia tulee useampia.

Rannalla näkyy mukavan näköinen laavu. Päätämme rantautua ja pystyttää leirin. Kaffe on väsynyt ja odottaa telttaan pääsyä. Lilykin on oppinut jo nuorena, että teltta on nukkumista varten ja nukahtaa hetkessä meidän jalkopäähän makuupussien väliin.

Viileämmillä keleillä Lilyllä on ylimääräisen solumuovialustan lisäksi oma makuupussi, mutta kesäkeleillä sitä ei tarvitse, sillä Aussien turkki on niin lämmin. Kaffella puolestaan on loimi, joka lämmittää kiharakarvaista noutajaa viileämmissä kesäöissä, ja varsinkin silloin, kun Kaffe on uinnin jäljiltä märkä.

Taivas on kirkas ja vitsailemme, mikä kumma kaukaisuudessa jyrähtelee juuri ennen nukkumaanmenoa.

Tuskin ukkonen sentään. Vai onko?

Heräämme kolmelta yöllä laskemaan salamoiden ja jyrähdysten väliä. Ukkonen on taas alle kilometrin päässä meistä ja päätämme mennä laavuun odottamaan sen ohi menoa.

Koirat hieman ihmettelevät, mihin keskellä yötä lähdetään, mutta onneksi molemmat ovat reippaita retkikavereita ja laavuun päästyään nukahtavat uudelleen.

Huomioi nämä koiran kanssa retkeillessä

• Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla koira on aina pidettävä kytkettynä
• Metsähallituksen varaus- ja autiotupien lemmikkisäännöt on tarkistettava aina ennen retkeä
• Autiotuvissa on kysyttävä muilta yöpyjiltä suostumus koiran tuomiseen sisälle
• Koiran kanssa retkellä on aina hyvä kantaa omaa telttaa
• Jokainen koira on yksilöllinen ja vaeltamisen päivämatkoja on hyvä suhteuttaa oman koiran fyysiseen kuntoon
• Koiran reppu voi olla maksimissaan neljännes koiran omasta painosta, mutta jokainen koira on yksilöllinen