Tykyn metsästäjät

25.02.2019 | Matti Mela

Revontulien lisäksi tykkylumi kiehtoo Lapin-matkaajia.

Lappiin tullaan sankoin joukoin ottamaan revontulikuvia, mutta on täällä toinenkin maisemallinen erikoisuus, jota haetaan melkein yhtä hartaasti, nimittäin hyvät tykkymetsiköt.

Tykkyä muodostuu, kun riittävästi kosteutta sisältävä ilmamassa jäähtyy ja muodostaa huurtamalla lumikuorrutuksia puihin, mastoihin, rakennuksiin jne. Varsinaiseen, niin sanottuun pylvästykkyyn vaaditaan useamman kuukauden kestävät sopivat olosuhteet. Silloin voi tammikuussa, kaamoksen jo hellittäessä, kokonaisen tunturin tai vaaran rinnemetsiköt olla täysin tykyn peittämiä. Yksittäiset puut muodostavat valkeita pylväitä, joiden alta ei enää erota oksia tai runkoa. Lunta saattaa olla yhden puun rakenteissa useamman tonnin.

Näitä maisemia metsästävät sekä ammattikuvaajat että selfienottajat. Periaatteessa se on kohtuullisen helppoa, koska tykkymetsiköt löytyvät samoilta paikoilta joka vuosi eri puolilla Koillismaataa ja Lappia. Supertykyn syntyyn tarvitaan esteettömästi puhaltavia kosteita länsituulia ja koillista päin kohoava tunturiselänne, jossa kasvaa kynttiläkuusia sopivan tiheänä ja laajana metsikkönä.

Tykyn hienosäätöä varten sitten onkin monenlaisia pieniä tekijöitä, jotka voivat parantaa tai tuhota hyvätkin odotukset.

Saariselän tunturiylängön etelä- ja länsilaidat ovat tunnetusti olleet tykyn suhteen huippupaikkoja, mutta viime vuosiin on osunut pari heikompaa talvea.

Alku- ja keskitalven suojasäät sekä kovat tuulet ovat myrkkyä hyvän tykyn synnylle. Tammikuussa esiintyvän pylvästykyn pitää alkaa kehittyä jo viimeistään marraskuussa eikä lunta saisi irrota puista lainkaan ennen helmikuun aurinkoa.

Tänä talvena paras tykyn muodostus alkoi vasta joulukuun lopulla juuri tuulien ja lämpimien säiden vuoksi ja täydellistä pylvästykkyä on kehittynyt vähän. Sen sijaan puiden ja erityisesti koivujen oksistoon on kertynyt harvinaisen runsas tykky nyt kuluneen kylmän tammikuun aikana. Jopa tuntureiden takana, suojassa sijaitsevassa Inarijärven laaksossakin, missä tykkyä on yleensä vähän, puut ovat näyttävän näköisiä ainakin seuraavaan myrskyyn asti.