Tunturi-Lapin järvihelmet

02.06.2021 | Sauli Herva

Tuntureille kiivetään ihastelemaan alhaalla levittäytyviä erämaita ja siellä täällä kimmeltäviä järvipeilejä. Liian usein unohdetaan, että järviltä avautuvat näköalat ovat vähintään yhtä huimia

Vanhassa maailmassa joet, järvet ja kaikki vesistöt olivat ihmisten arjessa, elämässä ja kulttuurissa monin verroin tärkeämpiä asioita kuin teknologian kyllästämän nykyajan rakennetuissa ympäristöissä seikkaileville aikalaisillemme.

Vedet antoivat elannon ja määrittivät koko elämän kirjon. Lapin perukoita myöten ajatusmallit, maailmankuvat ja identiteetit kytkeytyivät vesistöihin, jokivarsille ja järvenrannoille.

Elämässä soljuttiin eteenpäin veneissä ja vesien rantamilla. Joet ja järvet olivat kala-aittoja ja kulkuväyliä. Rantaniityiltä korjattiin heinät kotieläimille. Kauppa-, kirkko- ja naimamatkat taitettiin soutaen ja sauvoen.

Tunturit olivat pyhiä, ei kenenkään maita. Tai pelkkiä tympeitä takamaita. Päinvastoin kuin nykyään ei ainakaan lannan rahvaalla ollut sinne juurikaan asiaa.
 

Ajat muuttuvat. Tänä päivänä vanha asetelma on kääntynyt lähes päälaelleen.

Uusien kulkuneuvojen ja liikenneväylien myötä vesistöjen merkitys jokapäiväisessä elämänmenossa on olennaisella ja radikaalilla tavalla vähentynyt. Kulkuväylinä vesistöt ovat käyneet lähes tyystin tarpeettomiksi ja kalastus riutuu enimmäkseen alavireisenä.

Veneen rakennus ja vesillä liikkumisen taidot ovat hiipuneet alamaihin. Vesistöt ovat muuttuneet arkisesta asiasta oudoiksi ja vieraiksi luonnonympäristöiksi.

Monia meistä vesille laskeminen voi peräti pelottaa.
 

Valtavirran osalta ulkoilu- ja retkeilyharrastaminen tapahtuvat tukevasti ja turvallisesti jalat kiinteällä maankamaralla.

Lapin lomakeskuksista retkille suunnataan vesistöjen sijasta yleensä merkityille reiteille tunturiin.

Vesistöt ovat mukavia maisemaelementtejä, aina eivät sitäkään. Vesistöihin suhtaudutaan lähinnä vesipeileinä, terasseilta avautuvina ihastuttavina näköaloina.

Lomamökkeily ja saunominen vesien äärellä sentään kukoistavat. Uimassakin käydään. Ainakin kesällä, kun vedet ovat lämpimimmillään.

Vaikka entisestään kiihtynyt luontoretkeilyvimma on ajoittain jopa ruuhkauttanut suosituimpia retkireittejä Tunturi-Lappia myöten, on järvillä ja muilla vesialueilla vielä yllin kyllin tilaa liikkua ja hengittää.

Reittipaineen hillitsemiseksi esittelemme tässä jutussa kolme Tunturi-Lapin järvihelmeä, erämaamaisemien ja vesiretkeilyn ehdotonta aatelia. Kajakista tai veneestä ”ylösalaisin käännetty” tuttu tunturimaailma voi näyttäytyä aivan uudenlaisena.
 

Järvihelmistä eteläisin Äkäsjärvi sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston länsipuolella 263 metrin korkeudella meren pinnasta Ylläksen ja Pallaksen tunturialueiden välisen vedenjakajan ja Kittilä–Muonio-maantien eteläpuolella.

Pitkänomainen Äkäsjärvi on luonteeltaan hyvin erämainen, vaikka asutusta ja lomamökkejä löytyy paikka paikoin sen kaikilta rannoilta.

Sopivaa vesillelaskupaikkaa voi olla hieman vaikea löytää muualta kuin yksityisrannoilta, mutta ainakin maantieltä Muotkavaarasta järven pohjoispäästä se onnistuu melko vaivattomasti.

Lähes tuntureiksi yltävät jylhät vaarat, mahtavimpina Äkäskero, Mustakero ja Kolvakero sekä vaaran rinteiden vanhat tuuheat naavakuusikot ja aihkipetäjiköt reunustavat Äkäsjärven idänpuoleista horisonttia koko järven pituudelta.

Ylläs–Pallas–Hetta-vaellusreitti polveilee ylös alas korkeita vaaranlakia. Näköalat Äkäsjärvelle, pohjoiseen Jerisjärvelle ja aina Pallastuntureille saakka ovat paikka paikoin henkeäsalpaavan upeita.

Lännen puolella vaarat ovat loivapiirteisempiä ja monessa kohtaa tylysti paljaaksi parturoituja. Äkäslompolo–Muotkavaara-maantieltä avautuu Äkäsjärvelle sieltä täältä komeita erämaamaisemia, jotka varsinkin sateiden jälkeen usvaisina ja valoisina keskikesän öinä ovat ihan parhaimmillaan.

Äkäsjärven erikoisuus on sen kapea kanjonimaisesti luikerteleva viiden kilometrin pituinen eteläpää. Äkäsjoki purkaa järven vedet Äkäsmyllyn ja Äkässaivon nähtävyyksien kautta ensin Äkäslompoloon ja edelleen Hannukaisen kautta 46 kilometrin päähän Äkäsjokisuuhun ja Muonionjokeen.
 

Jerisjärvi sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kainalossa, 258 metrin korkeudella meren pinnasta, Ylläksen ja Pallaksen tunturialueiden välisen vedenjakajan ja Kittilä–Muonio-maantien pohjoispuolella. Kapeimmillaan Äkäsjärven ja Jerisjärven altaat toisistaan erottava vedenjakaja on alle kaksi kilometriä leveä.

Keskellä vesiallasta sijaitseva neljän neliökilometrin laajuinen Isosaari tekee Jerisjärvestä likimain ja ikään kuin O-kirjaimen muotoisen renkaan.

Isosaari rajaa järvenselkien näköaloja, mutta toisaalta tekee Jerisjärvestä vesiretkeilyn kannalta poikkeuksellisen monipuolisen ja mielenkiintoisen.

Asutusta ja lomamökkejä on kaikilla rannoilla Isosaarta myöten, mutta siitä huolimatta Jerisjärven rikkonaisuus ja moni-ilmeisyys synnyttävät yhdessä varsin erämaisen kokonaisvaikutelman.

Sopivaa vesillelaskupaikkaa voi olla hieman vaikea löytää muualta kuin yksityisrannoilta. Jerisjärven kalasatamasta Heinäniemestä homma onnistuu helposti ja kivuttomasti.

Vesirajalta taivaan korkeuksiin kohoava majesteetillinen Kemiötunturi ja viereinen Koivakero sen itä-kaakkoispuolella hallitsevat maisemaa Jerisjärven koillislaidalla.

Ylläs–Pallas–Hetta-vaellusreitti kiipeää komealle näköalapaikalle lähes paljaalle Koivakeron laelle. Keimiötunturille kapuava palkitaan kuitenkin, jos mahdollista vielä sitäkin hulppeammalla näköalalla.

Keimiötunturilta ja Koivakerolta Jerisjärvelle, Särkijärvelle ja Äkäsjärvelle antava järvimaisema on yksi koko Lapin hienoimmista. Vastapäätä järven luoteiskulman maamerkkinä kohoaa komea Kemiläinen.

Jerisjärven erikoisuuksia ovat Keimiöniemen ja Isosaaren lisäksi altaan eteläosan pienet saaret. Haltia, Kenttäsaari, Kippari, Koivusaari, Kuusisaari, Lapinsaari, Rauhunsaari ja Rovasaari muodostavat jännittävän ja omaleimaisen piensaariston.
 

Pallasjärvi sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa 267 metrin korkeudella meren pinnasta Tornio-Muoniojoen ja Kemi-Ounasjoen vesistöjen välisen vedenjakajan itäpuolella korkeiden ja mahtavien Pallastuntureiden juurella.

Jerisjärven ja Pallasjärven välissä vedenjakaja on alle 10 kilometrin levyinen, mutta se on jykevä kuin muuri. Vuosimiljardien ikäiset kvartsiittit erottavat täällä vesistöalueet toisistaan mahtavien tunturien muodostamana seinämänä.

Varsinaista asutusta tai lomamökkejä ei Pallasjärven rannoilla oikeastaan ole, ellei muutamia autiotupia, kämppiä ja Metsähallituksen tukikohtaa lasketa mukaan.

Verrattain vilkasliikenteinen Särkijärvi–Raattama-maantie länsirannalla ja metsäautotie järven eteläpuolella ovat ainoat Pallasjärven erämaatunnelmaa lievästi rikkovat ja ajoittain häiritsevät tekijät.

Hyvä vesillelaskupaikka on helppo löytää maantievarresta Hirvaslahdesta. Toinen sopiva löytyy metsäautotien varresta Pallaslompolon rannasta.

Pallasjärven länsipuolta reunustaa majesteetillinen tunturiseinämä, Lommoltunturi etelässä ja Pallas- ja Palkaskerot pohjoisessa. Korkeuseroa tunturin laelta järven pintaan kertyy parhaimmillaan liki 450 metriä.

Ylläs–Pallas–Hetta-vaellusreitti on linjattu kummallisesti Lommoltunturin länsi-lounaisrinteeseen koivikkoon niin, että näköalat Pallasjärvelle aukeavat ainoastaan kaukaa Hevoslaelta.

Pallaslompolon ja Pallasjärven väliset harjusaaret ovat järven eteläosan luonnonnähtävyys. Pallasjärven itälaidan erikoisuuksia ovat puolestaan upeat luonnonhiekkarannat, Punainenhiekka ja Leveälahti-Hietalahti alueen hietikot.

Luusua on Leveälahdessa, josta reilun 10 kilometrin pituinen Pallasjoki kuljettaa Pallasjärven vedet Kurkkiokosken niskalle Ounasjokeen.