Teltoissa tähtitaivaan alla

30.08.2019 | Tuula Puranen

Yö Hossan Pitkän-Hoiluan rannalla on tyyni, pimeä ja hiljainen. Kuikat huutelevat, mutta muuten hiljaisuuden rikkoo vain vanhan sotilasteltan uumenista kantautuva pieni kuorsaus.

Hanna Orell on herännyt ensimmäisten joukossa. Ennen kuin muut vanhemmat lapsineen saapuvat nuotiopaikalle rantaan aamupalalle, hän viimeistelee Oton syntymäpäiväkakun karkeilla ja asettelee tarjolle muitakin herkkuja. Mutta palataanpa yöhön.

”Aamuyöstä aloin kuunnella, että Eki kuorsaa, mutta se olikin meidän Otto”, Hanna nauraa. Hän ja Otto yöpyivät samassa sotilasteltassa kuin Eric ”Eki” ja Tarja Tähtinen sekä heidän poikansa, 12-vuotias Aarni ja 9-vuotias Pekko.

Tänään Otto täyttää 13 vuotta, ja kun perheet ovat asettuneet nuotiorinkiin aamiaisineen, järvelle kiirivät onnittelulaulun sävelet. Oton kasvoille nousee ilontäyteinen, valoisaakin valoisampi hymy.

Otto, Aarni, Pekko ja muut vaikeasti vammaiset lapset vastasivat perheidensä kanssa Suomen Ladun Nuku yö ulkona -haasteeseen. Se oli osa Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan ja Sokeain lasten tuki ry:n järjestämää syysseikkailua Hossan kansallispuistossa Suomussalmella 6. – 9.9.2018.

Teltassa nukkuminen oli useimmille lapsille uusi kokemus, joka saattoi aluksi pelottaa ja jännittää. Aarni Tähtisen jännitys näkyi valvomisena. ”Ensin hän ei meinannut nukahtaa, ja ajattelin, pitääkö hän kaikkia perheitä valveilla. Sitten hän rauhoittui, ja aamulla hän viittoi, että kotonakin pitäisi nukkua teltassa”, Tarja Tähtinen kertoo.

Jännitys sai Hintsalan perheen 13-vuotiaan Matteuksen hieman äkäiseksi. ”Mutta kun hän pääsi makuupussiin, hän hykerteli ja nauraa kätkätteli, ja nukuimme yön kuin pienet porsaat”, Matteuksen äiti Susanna Hintsala kertoo. Matteuksen ja Susannan lisäksi samassa puolijoukkueteltassa nukkuivat isä Eikka Hintsala sekä Matteuksen veljet Tiitus ja Anton.

Suurin osa vaikeasti vammaisista lapsista käytti pyörätuolia, mutta sillä pääsi helposti tilaviin ja korkeisiin telttoihin. Käytössä oli myös Malikkeen maastorattaita ja muita välineitä turvalliseen liikkumiseen leirissä ja luonnossa.

Kulkureitit ja puucee oli valaistu led-lyhdyin läpi yön. Teltoissa oli tarvittava valaistus, ja lisää valoa toivat tasku- ja otsalamput. Suurten telttojen puolimetriset kiilat törröttivät maasta, mutta kun jokaisen kiilan päähän laitettiin valkoinen pahvimuki, kiilat näkyivät selvästi yövalaistuksessakin.
 

Kun ilta telttayön edellä pimeni, tuuli tyyntyi ja ensimmäiset tähdet syttyivät taivaalle, ilma enteili viileää yötä. Vanhempia oli mietityttänyt etukäteen, miten lapset tarkenevat nukkua. Yöllä he heräilivätkin varmistamaan, että lapsilla on lämmin. ”Tunnustelin Ottoa, ja kun hän tuntui käteen lämpöiseltä, tuli mukava ja turvallinen olo, ja jatkoin unia uudessa makuupussissani”, Hanna Orell kertoo. Myös 10-vuotiaan Heikki Huovisen isä Petri Huovinen kertoo heräilleensä tarkistamaan, että poika pysyy makuupussin lämmössä. ”Hyvin pysyi, ja nukkuikin tosi hyvin.”

Tarvittaessa lämmön varmistivat lisäpeitot sekä poron- ja lampaantaljat, jotka Möhkön Mantan yrittäjät Tuija Lauronen ja Jorma Mustonen olivat tuoneet mukanaan. Myös majoitteet, eli puolijoukkueteltta, kaksi entistä venäläistä sotilastelttaa ja pari retkitelttaa kuuluivat Möhkön Mantalle. Isot teltat olivat ergonomisia, koska niissä pystyi liikkumaan ja kävelemään suorassa. Myös lasten siirtämiseen pyörätuolista paksuille retkipatjoille oli tilaa.

Syysseikkailun järjestäjät ohjeistivat perheitä telttayöhön etukäteen ja paikan päällä. Tarja Tähtinen piti ohjeita tarpeellisina. ”Noudatimme neuvoja ja varasimme paljon lämmintä mukaan, esimerkiksi fleeceä ja villakerrastoja. Säilytimme jokaiselle yhden vaatekerran niin, että saimme päälle kuivat vaatteet yöksi. Hyvin tarkeni.”

Tähtiset ja muut perheet tunsivat ulkona yöpymisen turvalliseksi. ”Lähdin teltassa nukkumiseen siitä, että extremeä on tulossa, mutta yö sujui jopa yllättävän hyvin”, Tarja Tähtinen kertoo. ”Saimme pojille paksut retkipatjat ja itsellemmekin lisää pehmustetta, ja toimimme ohjeiden mukaan makuupussiin pukeutumisessa.”

Eric Tähtisen mielestä Pekon ja Aarnin kanssa voisi lähteä uudestaankin yön yli kestävälle retkelle. Kansallispuistojen esteettömät kämpät ja vessat tekisivät retkestä mahdollisen.

Hanna Orell sanoo, että hän tarvitsisi Oton kanssa yön yli -retkelle itseään voimakkaamman kaverin. ”Kahdestaan Oton kanssa emme lähde telttailemaan, tai sitten telttailemme korkeintaan kotipihassa.”

Soile Sundqvist-Huovisen mielestä yö ulkona toi realismia sen arviointiin, mikä on mahdollista ja mikä voisi olla liian hankalaa. Tilavassa ja korkeassa sotilasteltassa viisihenkisen perheen oli helppo liikkua ja kävellä, ja Heikin pystyi työntämään telttaan rattailla. ”Pienemmässä teltassa olisi fyysisesti haastavampaa”, Soile sanoo.

Ulkona yöpymisen turvallisuutta vahvisti myös Malikkeen, Sokeain lasten tuki ry:n ja Möhkön Mantan työntekijöiden läsnäolo. Tarvittaessa perheet saattoivat saada heiltä apua ja ohjausta taivasalla toimimiseen. Lisäksi järjestäjät olivat tutustuneet alueeseen etukäteen, ja mahdolliset riskit oli huomioitu syysseikkailun turvallisuussuunnitelmassa.

Nuku yö ulkona 31.8.2019. Oittaan Metsähotellissa Espoossa toteutaan tänä vuonna yhteistyössä Malikkeen ja VAU ry:n kanssa osan majoituksesta ja ohjelmista myös esteettöminä. Lue lisää...