Tekniikka edellä

03.12.2025 | Tapani Leppänen

Lyhyet ja leikkaavat sukset pyrkivät tekemään luisteluhiihdosta helpompaa.

Väline kehittyy ja tekee hiihdosta helpompaa. Puhetta on riittänyt perinteisen pitopohjista, mutta luisteluhiihdonkin saralta kuuluu pitkästä aikaa uutta.

Lyhyemmistä ja tiimalasileikkauksella varustetuista suksista haetaan helppoutta. Joku voisi sanoa taas kerran, sillä aikojen saatossa on tehty monenlaisia kokeiluja. Takavuosien pätkäsuksilla ja sivuleikkauksilla ei kuitenkaan ole paljoakaan yhteistä nykysuksien kanssa.

Testiin pyydetyt sukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, vaan vaihtoehtoisia näkemyksiä saman aiheen ympärillä.

Atomic suunnitteli tiimalasisuksensa kilpahiihtoon. Norjalainen Simen Hegstad Krüger on voittanut Redster S9 Gen S -nimeä kantavilla kapuloilla olympiamitalin ja maailmancupin kilpailun.

Tätä juttua varten hiihdetty [01] Atomic Redster S8 Gen S on pykälää edullisempi aktiiviharrastajalle suunniteltu malli. Vaikka S8 on toteutettu kennorunkoisesta kilpasuksesta poiketen vaahtoytimellä, kysymys on suorituskykyisistä, hiilikuitulaminaateilla vahvistetuista suksista.  

Fischer lähestyy samaa ideaa toisesta suunnasta. Aloitteleville luisteluhiihtäjille ja kuntoilijoille suunnattu [02] Fischer Aeroguide 85 vastaa runkomateriaaleiltaan Fischerin edullisempia luistelusuksia, mutta poikkeaa niistä leikkauksellaan. Parempaa kontrollia on haettu myös kahden olaksen avulla.

Kolmas testisuksi, [03] Karhu Xcarbon Skating Mini, on kilpasuksen runkoon rakennettu lyhyt ja suora 44 mm luistelusuksi. Valmistajan mukaan rungon korkeus ja painealueiden väli vastaavat 188 cm kilpasuksea. Kärjestä ja kannasta on vain otettu ”ylimääräiset” sentit pois.

Pitkä ja suora suksi on paperilla nopein. Lyhyempi on ketterämpi ja helpompi käsitellä.

Periaatteessa pidempi on myös vakaampi, mutta sillä edellytyksellä, että hiihtäjä pääsee suksen päälle. Tämä on vaatimus myös sille, että suksen liukuominaisuuksia pääsee hyödyntämään.

Tiimalasimuodon ansiosta sama yhtälö toteutuu nyt lyhyemmässä suksessa. Sivuleikkaus tarjoaa potkuun tukea ja ohjaa suksea eteenpäin. Se parantaa suksen hallintaa ja voi auttaa kanteille ajautuvaa hiihtäjää liukumaan tasapohjalla.

Fischerin ja Atomicin erilaiset kohderyhmät näkyvät mainosteksteissä. Aeroguide lupaa helppoutta ja Gen S tehokkuutta, vaikka kysymys on pitkälti samoista asioista.

Molemmat sukset ovat jalan alla kapeampia kuin perinteiset 44 mm kilpasukset. Atomicin leikkaus (47-40-47) on silmämääräisestikin suurempi ja leveän keulan huomaa heti. Fischerin tiimalasimuoto (45-40-43) on astetta maltillisempi.
 

Aeroguide ei ole malliston nopein suksi, mutta se voi olla nopein suksi juuri sinulle.

Latu&Polku-lehden testiryhmään kuului samaan painoluokkaan osuvia hiihtäjiä, joiden taso vaihteli aloittelijasta hiihdonopettajaan.

Kokeneemmat löysivät Fischereistä tuttuja ominaisuuksia: Jos haluaa hiihtää kovaa, sukselle pitää antaa painetta. Tämä on tyypillistä Fischerin suksille, eikä Aeroguide tee asiaan poikkeusta. Aloitteleva hiihtäjä ei pääse näillä suksilla kovaa, mutta niillä on helppo hiihtää rauhallisesti.

Iloinen yllätys oli, että kokeneemman hiihtäjän alla suksista löytyy myös vauhtia. Taitojen karttuessa ominaisuudet eivät siis lopu ihan heti kesken.

Molemmat tiimalasisukset ovat todella helppoja hiihtää. Ne pysyvät hiihtäjän alla ja tarjoavat varman potkun. Tämä oli testin tärkein havainto, ja se vahvistui kovalla ja jäisellä alustalla.

Pehmeälläkään lumella sukset eivät lähteneet kyntämään.

Atomic liikahtaa herkemmin. Vaikka hiihtäjän paino jäisi hieman taakse, leveä keula lähtee viemään eteenpäin hyvin pienellä painonsiirrolla.

Ne, jotka olivat hiihtäneet Atomicin suksilla aiemmin, tunsivat olonsa kotoisaksi. Redstereitä pidetään yleisesti helppohiihtoisina, eikä Gen S muuta asiaa ainakaan huonompaan suuntaan.

Lyhyempiä suksia on helpompi käsitellä. Ne palautuvat helpommin vartalon alle ja ovat ketterämpiä mutkissa ja nousuissa. Suksen kannat eivät kolise yhteen.

Hiihtäjän pituuden merkitys luistelusuksen valinnassa on vähäisempi kuin yleisesti luullaan. Näiden suksien kohdalla se lähes hämärtyy. Karhuja tehdään vain yhdessä 166 cm pituudessa, mutta laajalla kiloalueella. Atomiceissa pituuksia on kaksi (173 ja 183 cm) ja Fischereissä kolme (165, 175 ja 185 cm).

Karhujen ohella myös Atomicit ja Fischerit on tarkoitus valita tavallista lyhyempänä. Laaja kilovalikoima palvelee ruumiinrakenteeltaan painavampia kuntohiihtäjiä, joille riittävän lyhyen ja jäykän parin löytäminen tuottaa usein päänvaivaa. 166 cm pituisista Karhuista löytyy hyviä pareja jopa 100-kiloiselle hiihtäjälle.

Xcarbon Minit soveltuvat hyvin tekniikkaharjoitteluun, mutta toisaalta ne myös vaativat vähän enemmän lähtötasoa. Tiimalaseihin verrattuna ne eivät anna aloittelevalle hiihtäjälle yhtä paljon anteeksi, vaikka pituuteensa nähden yllättävän suuntavakaat sukset ovatkin.

Karhuilla on helppo harjoitella kaarrehiihtoa ja askellusta. Ne kulkevat tasapainoisesti lähes kaikilla alustoilla, mutta vaativat jonkin verran voimaa ennen kuin ladulla alkaa tapahtua.

Luonteeltaan Karhut houkuttelevat leikittelemään myös vauhdilla. Mittoihinsa nähden ne eivät ole markkinoiden keveimmät kilpasukset, mutta erottuvat selvästi vertailun muista suksista.

Harrastajatason suksia myydään usein helppohiihtoisempina, mutta käytännössä ne tapaavat olla vain halvemmista materiaaleista valmistettuja kilpasuksia.

Aloittelevan hiihtäjän tulokulmasta tiimalasisuksien helppohiihtoisuudessa on ensimmäistä kertaa jotain oikeasti uutta. Fischerin edustajan sanoin Aeroguide ei ole malliston nopein suksi, mutta se voi olla nopein suksi juuri sinulle.

Vähemmän hiihtävät olivat taipuvaisia juuri Fischereiden kannalle. Vaikka Atomicit puhuttelivat kokeneempia hiihtäjiä jonkin verran enemmän, ylivoimaisesti suurin ero näiden kahden välillä on hinnassa.

Karhun Minit ovat parhaimmillaan aktiivihiihtäjän kakkossuksina ja soveltuvat mainiosti tekniikkaharjoitteluun. Mitään varsinaista ongelmaa ne eivät kuitenkaan ratkaise, jos sellaiseksi ei lasketa painavammille hiihtäjille löytyviä pareja.

Tiimalasisukset antavat anteeksi tekniikkavirheitä. Toisaalta voidaan kysyä, onko siitä pelkästään hyötyä. Entä jos tekniikka ei kehitykään? Vaikeampi suksi rankaisee aluksi virheistä, mutta omalla tavallaan se voi olla myös opettavaisempi.