Rankki, Kotka

Kotka Rankki plus neljä, itätuulta viisi metriä sekunnissa, näkyvyys 8,2 kilometriä. Radiosta kuuluvassa merisäätiedotuksessa vilahtaa tuttu sääaseman nimi. Tuossa se nyt on: pieni punainen puurakennus, vieressä metallinen torni, jonka laitteiden luo kavutaan kapeita kierreportaita. Ennen sääpäivystyksestä huolehtivat siihen koulutetut varusmiehet, nykyisin kaikki hoituu automaattisesti.

Rankin saari ei ole ollut asuttu ennen 1900-luvun alkupuolta, toisin kuin Kirkonmaa, toinen linnoitussaari nelisen kilometriä koilliseen. Ovat siellä kalastajat käyneet ja eteläkärjessä on ollut jo 1800-luvun alkupuolella tunnusmajakka, pooki, jonka tilalle rakennetun uuden tunnusmajakan jäänteet seisovat vielä saaren kallioisessa eteläkärjessä.

Ensimmäinen maailmansota toi venäläiset sotilaat saarelle rakentamaan merilinnoitusta, mutta tykkiasemien ja tuon pitkän punaisen puukasarmin lisäksi ei taidettu saada paljon muuta valmiiksi ennen vuoden 1917 vallankumousta. Siinä hötäkässä Suomikin itsenäistyi ja Rankki rakennuksineen ja tykkeineen siirtyi Suomelle. Rankin tykkejä paukuteltiin kansalaissodan aikaan, kun Kotkan punakaarti torjui saksalaisprikaatin hyökkäyksen ja myöhemmin tulitti Haapasaaressa rannikkoarmeijan asemia. Ammuskelu jatkui talvi- ja jatkosodassa ja saaren toimiessa koulutuslinnakkeena.

Saarta pohjois-eteläsuunnassa halkovat tiet ovat päässeet ruohottumaan, ja eri vuosikymmenien rakennukset ovat vaihtelevassa kunnossa. Saarella on pituutta puolisentoista kilometriä ja rakennukset ovat pääosin pohjoispään sataman lähistöllä. Tuossa 60-lukulainen varusmiessauna, jonka lauteille on mahtunut pitkät rivit sotapoikia. Punatiilisen kasarmin avarat käytävät ja makuusalit kaikuvat. Henkilökunnan rivitalot ja sotilaskoti näyttävät olevan kelpo kunnossa. Kotkan rannikkopataljoonahan lakkautettiin 2013 ja varusmieskoulutus oli päättynyt jo aiemmin. Nyt Rankin saaren ja puolustusvoimien alueen Kirkonmaassa omistaa Kotkan Saaret Oy, joka on herättänyt paikat uudelleen henkiin.

Luonto on saanut rehottaa niin kuin lystää. Maasto on kivikkoista, sammalpeitto paksu ja puusto tiuhaa. Eteläkärjen sileiksi hioutuneiden avokallioiden väleissä tursuaa mesiangervoa, valkoailakkia, keltamataraa, pietaryrttiä ja muita sydänkesän kukkijoita. Tykkejä ja niiden sijoja löytyy tuon tuosta, tuossa pyörii tutka aseman vieressä maston nokassa. Saaren luoteisnurkassa ei ole tiepohjia, vaan metsäpolkuja, joka tuo luonnon vielä likemmäs.

Ja sitten sotkuun, kun ei kerran yöksi jäädä.

kotkansaaret.fi

Vallisaari-Kuninkaansaari, Helsinki

Elokuun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Voi kun muistaisi kaiken tiedon, jota oppaamme Jarmo Nieminen kertoo saarten pitkästä historiasta. Varsinaisesti vasta naapurisaarten linnoittaminen vilkastutti Vallisaaren elämää. Viaporin rakennustyömaalla 1700-luvun puolivälissä uurasti suuri joukko työväkeä. Vallisaaressa laidunnettiin karjaa, hakattiin metsää linnoitustyömaan tarpeisiin ja saaren multiin päätyivät myös vainajat.

Vasta venäläiset linnoittivat Vallisaaren ja Kuninkaansaaren kunnolla Viaporin linnoituksen turvaksi. Saaret sijaitsivat Santahaminan ja Viaporin välissä, strategisesti tärkeällä paikalla. Krimin sodan aikaan 1800-luvun puolivälissä tuhannet miehet uurastivat saarilla yötä päivää rakentaen suojavalleja, tykkipattereita ja paljon muuta.

Työ oli huolella suunniteltua, ovathan linnoitteet kestäneet aikaa paremmin kuin nykyrakennukset.

Kierroksella ei jää epäselväksi saarten luonnon ainutlaatuisuus: jalopuumetsiköt, paahteiset kedot ja varjoisat lehdot tarjoavat erinomaiset olosuhteet kasveille, joissa on useita venäläisten eläinten rehukuormissa tuomia lajeja, sekä harvinaisille perhosille, moninaisille hyönteisille ja linnustolle. Lepakot viihtyvät lukemattomissa suojaisissa kammioissa.

Ehkäpä luonnon onneksi koitui Vallisaaren Kuolemanlaaksossa vuonna 1937 tapahtunut valtava räjähdys, jossa kuoli useita henkilöitä ja tuhansia kiloja räjähteitä levisi ympäri Vallisaarta ja Suomenlinnaan asti. Niitä räjähteitä on edelleen maastossa, ja vaarallisten rakenteiden lisäksi nuo onnettomuuden jäänteet sekä herkkä luonto ovat syynä siihen, että Vallisaaren eteläpuoli on suljettu yleisöltä.

Saa täällä muutenkin kinttuihinsa katsella, jottei lipeä muurin reunalta maisemia ihastellessaan.

Kuninkaansaarella on oma dramaattinen tapahtumansa. Venäjän vallankumous oli alkaa näillä sotilassaarilla elokuussa 1906, kun kehnot elinolot Viaporissa aiheuttivat levottomuuksia ja johtivat kapinaan. Kapinoiviin sotilaisiin oli liittynyt punakaartilaisia. Kapina päättyi käytännössä siihen, kun Santahaminasta ammuttiin tykeillä tähdäten Kuninkaansaaren itärannan ruutivarastoon. Yksi laukauksista osui, ja 57 000 kiloa mustaruutia räjähti taivaan tuuliin, kymmenmetrinen rantakallio pirstoutui kivimurskeeksi, kymmeniä tykkimiehiä ja punakaartilaisia katosi olemattomiin ja vielä Kallion kaupunginosassa särkyi talojen ikkunoita.

Vielä 1950-luvulla saarella asusti yli 300 ihmistä, joista viimeiset muuttivat pois 1996. Kymmenen vuotta myöhemmin Puolustusvoimat luopuivat saarten omistuksesta. Saaret saivat olla omassa rauhassaan kahdeksan vuotta, kunnes avautuivat suuren suosion saattelemina vuosi sitten keväällä yleisölle virkistyskäyttöön kunnostettuna.

Säännöllistä vuoroveneliikennettä on toukokuusta syyskuun loppuun. Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa ei saa yöpyä, ja omin neuvoin saapuville on omat satamansa. Konttikahvila tarjoaa evästä ja asiantuntevalla opastetulla kierroksella kertyy paljon tietoa.

luontoon.fi/vallisaari

vallisaari.fi

Örö, Kemiönsaari

Konttailu lännenkylmänkukan tuppaan ympärillä ei tuota parasta mahdollista kuvakulmaa, mutta saan kuitenkin jonkinlaisen dokumentin jo kuihtumaan päin olevasta kaunottaresta. Örön saari Saaristomeren kansallispuiston laidalla on toisen Salpausselän häntä, paahdenummien, hiekkarantojen, mänty- ja sekametsien, katajapensaiden, mutta myös rantaniittyjen ja rehevien tervalepikoiden aarreaitta.

Suomennettuna nimi tarkoittaa sorasaarta.

Kun Venäjän armeija alkoi vuonna 1915 rakentaa Pietari Suuren merilinnoituksen linnoitteita Hiittisten kylien entiselle laidunsaarelle, ei kyläläisillä ollut sinne enää asiaa. Örö pysyi suljettuna vuoden 2014 loppuun asti, jolloin rannikkolinnake suljettiin. Siihen mennessä lukematon määrä alokkaita ja varusmiehiä oli koulutettu saarella. Tsaarinaikaan rakennetut mukulakivitiet halkovat suorina saarta. Niiden nimet Pitkä ikävä ja Lyhyt ikävä kuulostavat omakohtaiseen kokemukseen liittyvältä sotilashuumorilta.

Pitkä historia kuuluu myös Örön kahden luontopolun nimissä: 6 ” kierros (4,7 km) ja 120 mm kierros (5,1 km). Tykeistähän siinä on kyse. Tykki on myös Örön suurin nähtävyys, sillä järeääkin järeämmän Obuhovin piipulla piisaa mittaa metrikaupalla, ja 500 kiloa painavien ammusten käsittelyyn on tarvittu enemmän kuin yksi sotamies.

Mutta siitä luonnosta. Örö osuu niin lintujen kevät- kuin syysmuuton reitille. Parhaaseen kevät aikaan saari kuhisee lintuja. Suotuisissa olosuhteissa voi seurata hanhien ja arktisten vesilintujen muuttoa kohti Siperian pesimäalueita. Syksyllä Örö on kuin suppilo, joka kerää etelään matkaajia eri ilmansuunnista. Merikotkaa näkee muulloinkin, mutta syysmuutolla kiikariin voi osua monenlaisia petolintuja. Jos meri ei jäädy talvella, voi jään reunan tuntumassa nähdä alleja, isokoskeloita ja muita kevään tulon odottajia.

Isoon saareen mahtuu monenlaisia nisäkkäitä saukkoa ja näätää myöten. Keväällä voi yllättää länsipuolella kivellä lekottelevan hallin eli harmaahylkeen.

Karuudestaan huolimatta Örön kasvillisuus on monipuolista. Jos kasviharrastajan toivelistalla ovat vaikkapa merikaali, otakilokki, merivehnä, kurho tai neidonkieli, kasviretkensä kannattaa suunnata tänne. Kesällä laajat kangasajuruohokasvustot houkuttelevat perhosia ja elokuussa kanervat pukevat nummet liilaan. Örö on sopivasti etuvartiona perhosvieraille. Kartoituksissa on tavattu 1 646 perhoslajia, minkä ansiosta saari on yksi maamme arvokkaimmista perhospaikoista.

Muutaman tunnin vierailu tuntuu aivan liian lyhyeltä. Koko saarta ei ehdi kiertää eikä tutkia tarkemmin luontoa. Onneksi säännölliset vuoroveneet palvelevat toukokuusta syyskuulle, ja muulloin voi tilata vuokraveneen. Majoitustiloja löytyy erilaisiin tarpeisiin ja erihintaisia, telttaillakin voi siihen osoitetulla paikalla. Ruokaa ja opastusta on tarjolla.

luontoon.fi/oro

visitoro.fi