Saaristoa idästä länteen

02.06.2021 | Raija Hentman

Etelärannikon saaristo on suurimmaksi osaksi vain veneilijöiden ja mökkiläisten tavoitettavissa, mutta joukossa on myös veneettömälle ja melontataidottomalle sopivia kohteita.

[01] Rankki, Kotka

Rankki oli siviileiltä suljettu sotilassaari sata vuotta, mutta nimi on monille tuttu merisäätiedoista. Asutusta saari sai vasta kun venäläiset sotilaat asettuivat Rankkiin ensimmäisen maailmansodan aikaan rakentamaan Pietari Suuren merilinnoitusta. Pitkä puukasarmi ja tykkiasemat muistuttavat tuosta ajasta, joka päättyi vuoden 1917 vallankumoukseen. Saari rakennuksineen ja tykkeineen siirtyi vasta itsenäistyneelle Suomelle.

Sen jälkeen kun ensin varusmiespalvelus ja sitten koko Kotkan rannikkopataljoona oli lakkautettu, saari myytiin yrittäjälle. Niinpä Rankin historiaan voi tutustua opastetulla kierroksella, sotkusta saa edelleen sapuskaa ja kasarmin kaikuvissa huoneissa voi yöpyä. Majoitustarjonta on laajentunut myös lomaosakkeisiin. Sääaseman päivystyskin hoituu automaattisesti.

Mutta retkeilijää vetää saareen sen villi luonto. Se on saanut rehottaa niin kuin lystää. Maasto on kivikkoista, sammalpeitto paksu ja puusto tiuhaa. Eteläkärjen sileiksi hioutuneiden avokallioiden väleissä tursuaa mesiangervoa, valkoailakkia, keltamataraa, pietaryrttiä ja muita sydänkesän kukkijoita. Tykkejä ja niiden sijoja löytyy tuon tuosta, tuossa pyörii tutka maston nokassa. Saaren luoteisnurkassa ei ole tiepohjia, vaan metsäpolkuja, joka tuo luonnon vielä likemmäs.

kotkansaaret.fi/saaret/rankki
 

[02] Kaunissaari, Pyhtää

Kun Kotkasta matkaan lähtenyt yhteysalus saapuu Kaunissaaren satamaan, näkymä on kuin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kalastajakylä oli elinvoimaisimmillaan 1930–1950 luvuilla ja rannan vene- ja verkkovajat muistuttavat tuosta ajasta. Saaren etelä- ja kaakkoispään kalastajakylän tiivis talorykelmä pihapiireineen on valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema ja siksi suojeltu.

Kuin vartiomuurina lohkarevyöt piirittävät saarta. Keskiosiltaan asumaton Kaunissaari kohoaa vain viisi korkeuskäyrää meren pinnasta. Sisempänä hiekkapohjaiset mäntykankaat lainehtivat jähmeinä dyyneinä ja hiekkarannat kohtaavat meren eri puolilla saarta. Itärannan hietikoiden äärellä sijaitsee Pyhtään ulkoilualue, jossa ei ole tarjolla muita palveluita kuin puiden siimes. Metsätie johdattaa Pohjaspään loistolle ja siitä erkanevat urat rantojen mökeille.

Saarelaiset ja mökkiläiset muodostavat tiiviin yhteisön, joka tarjoaa erilaisia rientoja myös matkailijoille. Mökki-, aitta- ja huonemajoitus ovat varteenotettava vaihtoehto telttayöpymiselle. Ravintola ja kahvila palvelevat kesällä. Saaristolaismuseo on ohittamaton paikka. Museon ulkotiloissa, rakennuksissa vitriineissä esitellään esineistöä, jotka vievät katsojan kalastuksen pariin, entisaikojen saaristolaiskoteihin, maailman merille, salakuljetuspuuhiin ja kaunissaarelaisen kollikissan voittoruusukkeista tehdyn taulun äärelle. Mahtavaa!

kaunissaari.fi
 

[03] Norrkullalandet, Sipoo

Sipoon saaristo elää ympärivuotisesti. Ulkoilusaarista suurin on Norrkullalandet, joskin vain kaistale itäosaa on kaikille avointa aluetta. Lahtien ja niemien pirstomaa rantaviivaa kesämökkeineen riittää. Saaren keskiosa on kallioiden ja soiden sokkeloa, jota halkoo jokunen vakiintunut kulku-ura. Siellä on tilaa samoilla.

Ulkoilualueen kahta hiekkarantaa erottaa kallioniemeke. Kolme grillauspaikkaa, käymälät, kesäkioski ja rantapallokenttä luovat puitteet kivalle kesäpäivälle. Alueen lounaiskulmassa sijaitsee yrittäjän rakentama mökkikylä kahviloineen ja saunoineen. Yrittäjä ja Sipoon kunta ovat yhteistyössä rakentaneet näkötornin, jolle johdattaa polku. Tornista varttunutta männikköä katsellaan latvapuolelta ja etäämmällä katse tavoittaa sokkeloisen saariston.

seasong.fi
 

[04] Elisaari, Gölisö, Bjurs, Inkoo

Orslandetin saaressa Inkoossa on melkoinen ulkoilualueiden keskittymä. Kesälomatunnelmaan pääsee jo kun jonottaa Barosundin lossiin. On hyvä painaa mieleen, että pian lossin jälkeen erkanee tie saaren kaupalle eikä siitä tienhaarasta ole pitkä matka Ramsjöntietä Elisaareen johdattavalle viitalle.

Ennen kuin saapuu ulkoilualueelle, on tartuttava soutuveneen airoihin ja ylitettävä kapea salmi. Helsingin ulkoilualue haukkaa nimikkosaarestaan paljon isomman osan kuin rannan venepaikat, telttailualueet, saunat, keittokatokset, asuinrakennukset ja Mellangårdin vanha päärakennus kalliokummullaan. Se osa saaren luontoa, johon vierailijat yleensä tutustuvat, näyttäytyy luontopolun varrella. Tammimetsiköt, laidunalueet, ruovikon reunat ja katajakumpareet tuntuvat taigametsän kasvatista suorastaan eksoottiselta.

Venepaikkoja on paljon, teltoille on tilaa, mutta saaren majoitusrakennuksista vain yhtä enää vuokrataan. Muutoin tilausravintolana toimiva Mellangårdin kartano tarjoaa keskikesällä sunnuntaisin saaristolaispöydän antimia. Ehkäpä tänä kesänä siellä voi jo järjestää taide- tai musiikkitapahtumia.

Gölisnäs on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen 14 hehtaarin alue Bjursintiestä kääntyvän tien päässä. Virkistysaluetta hoitaa Hyvinkään Pursiseura. Vaikka alue ei ole suuren suuri, tontille mahtuvat kaikki sisäsaariston maisemaelementit ja onnistuneen loman ainekset: mökkejä majoittumiseen, saunomismahdollisuus, tulentekopaikkoja, uimaranta ja venepaikkoja. Vuorattavalla soutuveneellä voi tutkia lähisaaria tai jäädä ongelle ruovikon reunaan.

Bjursin ulkoilualue löytyy nimikkotiensä päästä. Vantaan kaupunki myi suuren osan alueen maista valtiolle suojelualueeksi ja jäljelle jäänyttä ulkoilualuetta hoitaa Bjursin Vaunuilijat ry. Vaunuilijoiden tontit sijoittuvat Bjursvikenin merenlahden molemmin puolin ja alueen eteläpäässä on oma paikka leirielämälle. Telttailualueella on oma uimaranta ja keittokatos, joita on muualla lisää. Myös Bjursissa on mahdollisuus sisämajoitukseen: Valkoisessa talossa mahtuu nukkumaan isompikin porukka ja Punainen tupa tarjoaa yösijan kolmelle tai neljälle.

Suojelualueella kiertää seitsemän kilometrin mittainen luontopolku, joka on yksi eteläisen Suomen edustavimmista. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia maisemia, oikea läpileikkaus saariston luonnon monimuotoisuudesta. Jollei patikointi innosta, vesille pääsee täälläkin vuokraveneellä.

elisaari.fi
uuvi.fi
 

[05] Kopparö, Raasepori

Tammisaaren Kopparö on vuosikymmeniä ollut Ammattiyhdistys Pron ja sitä edeltäneiden yhdistysten jäsenistön leirintäalue, mutta muutama vuosi sitten se avattiin kaikille halukkaille tulijoille. Itse leirintäalueella on kaikki tavanomaiset palvelut ja lisäksi ravintola. Majoittumiseen on valmistunut kymmenen uutta loma-asuntoa. Sen sijaan merkitty reitti, joka yhdistää kaksi saarta leirintäalueeseen, ei ole joka alueen tarjontaa.

Långön ja Stora Sandön keittokatokset ovat palvelleet jo aikana, jolloin vain jäsenistö käytti niitä. Nyt aikojen saatossa muotoutuneet polut on yhdistetty reitiksi, ja saaret yhdistävät riippusilta ja lankkusilta ovat hyvässä kunnossa. Alkumatka venerannasta riippusillalle kuljetaan osin suojellussa metsässä. Långön keittokatos löytyy saaren pohjoisniemestä pistopolun päästä. Täällä metsää on raivattu, mutta polku koukkaa myös Långön lounaisrannan Natura-alueelle.

Stora Sandössä polku kiertää saaren ympäri. Sandöedet luoteiskärjessä saa suosiota pienellä hiekkarannallaan. Taivaltaessa pohjoisrantaa Stora Sandön keittokatokselle meri huokuu aivan somerikkorantaa astelevan vieressä. Tasaisia telttapaikkoja olisi keittokatoksen ympärillä isommallekin joukolle. Reitti kulkee luontopolun nimellä jo nyt, mutta suunnitteilla on tietotaulujen laatiminen, jotka lopullisesti muuttavat reitin luontopoluksi.

kopparo.fi
 

[06] Jussarö

Tammisaaren saariston kansallispuisto on pääosin vain veneilijöiden tavoitettavissa, mutta kesäsesonkina Jussarön saarelle lähtee Tammisaaresta venekuljetus. Niin kauan kuin kompassia on käytetty näillä vesillä navigointiin, myös magneettiset häiriöt Jussarön vesillä on tiedetty ja alueen maine oli pelottava. Syyksi häiriöihin ymmärrettiin rautamalmi, mutta 1700-luvun tekniikoilla syvällä piileskeleviä malmioita ei voitu hyödyntää.

Ensimmäinen jakso kaivostoimintaa oli vuosina 1834–1861. Näitä vanhoja kaivoskuiluja ohitetaan Jussarön polulla, joka ensin sivuuttaa vanhan luotsituvan ja kaivosten jälkeen vie aarnimetsään. Kallioiden lomassa mutkittelevalla polulla ikipuut hiljentävät meren huo’unnan. Merkityltä reitiltä ei saa poiketa, sillä saaristoluonto on herkkää. Miksi tuhota jotain, joka on kehittynyt vuosisatoja sellaiseksi kuin on?

Polun putkahtaessa pois kansallispuistosta siirrytään maisemaan, jonka synnytti Vuoksenniska Oy:n kaivostoiminta vuosina 1961–1967: konttori, rikastamo, varasto, verstas, kaivostorni. Ei tylynä kohoavan kaivostornin juurella arvaisi, että kuilussa ja käytävissä meren alla oli 3,5 km rautatiekiskoja ja iso ruokasali, sillä työvuoron aikana ei käyty maan pinnalla. Itärantaa on täytetty jätekivimurskalla ja ”Iron beach” ei ihan näytä Kalajoen hiekoilta. Puolustusvoimat on käyttänyt entisiä asuinrakennuksia kaupunkisotaharjoituksiin. Lahoavat puutalot, rujot kerrostalot ja kaivosrakennukset ovat samaan aikaan kauheita ja kiehtovia. Onkin hyvä, että saarella on mahdollisuus sekä sisämajoitukseen että telttapaikalla tai veneessä yöpymiseen ja muihin palveluihin, sillä ihan pikakäynnillä paljon jää näkemättä ja kokematta. Ja ne lintutornit.

luontoon.fi/tammisaarensaaristo
jussaro.net
 

[07] Örö

Tässäkin saaressa sotaväki on huseerannut satakunta vuotta. Vuonna 2015 Örö liitettiin osaksi Saaristomeren kansallispuistoa ja sitä alettiin kehittää luontomatkailukeskukseksi. Parin sadan hehtaarin saari on toista Salpausselkää, nummea, kangasta ja kallioita, paahdeympäristöjä, joissa sinnittelee lähes sata uhanalaista kasvia. Örön yli 1600 perhosta on melkoinen otos Suomen 2608 lajista. Ihmekö tuo, sillä liikkuminen saarella on ollut rajoitettua ja maihinnousu kielletty.

Ennen kuin venäläiset alkoivat linnoittaa Örötä osaksi Pietari Suuren merilinnoitusta, se oli saaristolaisten yhteislaidun. Itsenäistyneen Suomen hallinnassa se jatkoi sotilassaarena. Örössä asui puolustusvoimien vakituista henkilökuntaa ja koulutettavia varusmiehiä. Nummea halkovien tykkiteiden nimet Lyhyt ikävä ja Pitkä ikävä kuulostavat sotilashuumorilta. Luontopolkujen kiertäminen, opastetut kierrokset ja kiireetön oleilu takaavat hienon kokemuksen ainutlaatuisessa ympäristössä.

Yösijansa voi valita hotellista, mökistä, huoneistosta tai hostellista jollei telttailu kiinnosta. Ja ravintola tarjoaa vaihtoehdon retkikokkailulle. Vuorovene tuo ja vie.

luontoon.fi/oro
visitoro.fi