Retkiä Andalusiassa

05.12.2018 17:19 | Markus Sirkka

Andalusia on paljon muutakin kuin suomalaisten suosima Aurinkorannikko. Malagasta on muutamassa tunnissa kapuamassa Manner-Espanjan korkeimmalle vuorelle tai ihailemassa lintujen paljoutta yhdellä Euroopan tunnetuimmista kosteikoista. Kohteista voi punoa monipuolisen kiertomatkan tai viettää koko loman yhdessä paikassa – näkemistä ja kokemista riittää varmasti. | Teksti & kuvat Markus Sirkka

Sierra Nevadan kansallispuisto on Espanjan suurin ja jylhin.

Euroopassa ainoastaan Alpit ovat korkeampia

Yli 20 kansallispuiston lumihuippuisista vuorista yltää yli kolmen kilometrin korkeuteen, korkeimmalle Manner-Espanjan korkein vuori, 3 482-metrinen Mulhacén.

Euroopassa ainoastaan Alpit ovat korkeampia.

Hyvä lähtöpaikka Mulhacén valloitusretkelle on kansallispuiston eteläpuolella sijaitseva pieni ja idyllinen Capileiran vuoristokylä, jota kehutaan yhdeksi Alpujarrasin kauneimmista. Kylän arkkitehtuuri on omintakeista ja tunnettua, valkoiset, tasakattoiset talot ja savupiiput sympaattisia.

Kylästä on noin 15 km patikointi huipulle ja matkalla voi yöpyä 2 500 metrin korkeudessa sijaitsevassa vuoristomajassa, Refugio Poqueirassa, mutta yösija pitää muistaa varata puhelimitse etukäteen.

Matkalla saattaa onnekas nähdä pyreneittenvuohen tai maakotkan. Kesällä 2 700 metriin asti pääsee kansallispuiston bussikuljetuksella.

Pitkien vaellusten ystävä suuntaa kansallispuiston eteläreunaa kiertelevälle GR7-vaellusreitille. Reitillä on pituutta yli tuhat kilometriä, ja jos se ei riitä, voi reittiä pitkin jatkaa E4-Euroopan kaukovaellusreittinä aina Kreikkaan saakka.

Helposti vuoristotunnelmaan pääsee alueen lounaislaidalla, Fuente del Herviderossa, noin 30 km päässä Granadasta.

Vuoret avautuvat jylhinä jo parkkipaikalta, josta lähtee useita vaellusreittejä kansallispuistoon. Talvivaatteille on käyttöä, sillä tuuli tuo luihin ja ytimiin käyvän räntäsateen, polut ovat paikoin lumen ja jään peittämät.

Alppirautiainen ei säästä välitä, vaan etsii syötävää matalan ruohon seasta. Ei uskoisi, että Aurinkorannikko on vain parin tunnin ajomatkan päässä.

Sierra Nevadassa sijaitsee myös Euroopan eteläisin laskettelukeskus.

Sierra Nevadan lumihuippuisilta vuorilta (sitä nimikin osapuilleen tarkoittaa) matka jatkuu valtatietä valtavien oliivipuuviljelmien poikki Andalusian pohjoisosassa sijaitsevaan Sierra Morenan vuoristoon.

Portugalin rajalle asti ulottuvasta, matalasta vuoristosta ei löydy lunta, mutta sitä vastoin mäntyjä ja mm. korkki- ja rautatammia kasvava kumpuileva mäkimaa, Sierra de Andújarin luonnonpuisto, Parque Natural.

Luonnonpuisto on yksi parhaista paikoista nähdä yksi maailman harvalukuisimmista kissaeläimistä, iberianilves. Vain Espanjassa ja Portugalissa eläviä iberianilveksiä oli pari vuosikymmentä sitten jäljellä alle sata, mutta suojelutoimien ansiosta kanta on kasvanut yhteensä 600 eläimeen.

Ilves houkuttelee alueelle luontoturisteja ja suosituimmilla paikoilla ilvesbongareiden autoja liikkuu runsaasti. Mutkittelevien vuoristoteiden ja valtateiden liikenne onkin yksi ihmiseen melko pelottomasti suhtautuvan eläimen suurimmista vaaroista.

Ilveksestä varoitetaan teiden varsilla liikennemerkein monin paikoin.

Korkealla taivaalla kaartelee useita korppikotkia. Pääsemme näkemään myös iberiankeisarikotkan, joita pesii alueella useampi pari. Laitumella laiduntaa härkätaisteluihin kasvatettavia härkiä. Vieressä jahtimaitaan päivystää kreikkalaisen taruston sotataidon ja viisauden jumalan, Pallas Athenen mukaan nimetty Athene noctuma, minervanpöllö.

Myös ihmiset metsästävät. Alue on ollut vuosisatoja metsästysaluetta. Tienvarsia kiertävät monin paikoin korkeat aidat, joihin kiinnitetyt kyltit kertovat, mistä on kyse: ”yksityinen metsästysalue”; metsästysmatkailu on nykyisin alueella tärkeä tulonlähde. Luontoturistit pääsevät aitojen taakse maksullisilla retkillä vaikkapa ilvestä etsimään.

Alueen historiasta johtuen eläimiä näkee joka paikassa, etenkin iso- ja täpläkauriita.

Talvella alueella on rauhallista, mutta huhtikuun lopulla seutu täyttyy tuhansista paikalliseen pyhäkköön, Virgen de la Cabezaan, pyhiinvaeltavista ihmisistä. Turisti voi vaeltaa kirkolle alueen läpi kulkevaa, yli 500 km pituista vaellusreittiä, GR48, pitkin.

Vain muutaman pitkän kivenheiton päässä Sevillasta sijaitseva Doñanan kansallispuisto on erityisesti lintuharrastajien suosiossa.

Hyvästä syystä, sillä Atlanttiin rajoittuva alue sijaitsee sopivasti Afrikan ja Euroopan välissä ja sen monimuotoinen, kosteikkoja, metsiä ja dyynejä sisältävä luonto tarjoaa elinympäristöjä lukuisalle joukolle muuttavia ja alueella pesiviä lintuja. Alueella pysähtyy tai talvehtii satoja tuhansia lintuja, joten mahdollisuuksia lintujen tarkkailuun on joka puolella.

Lintuturistit on myös huomioitu lukuisilla kosteikkojen reunoihin pystytetyillä piilokojuilla.

Vaeltajalle Espanjan tunnetuimmalla kansallispuistolla ei ole yhtä paljon tarjottavaa, sillä pitkiä reittejä ei ole, mutta alueen luontoon voi kuitenkin tutustua lukuisilla eripituisilla luontopoluilla ja luontokeskuksissa.

Syvemmälle kosteikon sisäosiin ei ole omatoimisesti asiaa, mutta lukuisaa joukkoa kosteikolla viihtyviä lintuja ja eläimiä, kuten isokauriita, villisikoja, etelänlepinkäisiä ja useita petolintuja, onnekkaat jopa iberianilveksen, pääsee katsomaan maastolinja-auto- ja jeeppisafareilla.

Flamingoja, kapustahaikaroita ja esimerkiksi suurta määrää nokikanoja voi tarkkailla jo El Rocíon laguunissa, vaikkapa hotellin kahvikuppi kädessä.

Kansallispuiston reunalla sijaitseva El Rocíon pieni kaupunki tuo mieleen lännenelokuvat: hevosilla ratsastetaan siellä täällä, hiekka pöllyää ja rakennukset ovat vuosisatojen takaa.

Kirkko on yksi Espanjan suosituimpia pyhiinvaelluskohteita ja kansallispuistokin Espanjan viidestätoista kansallispuistosta tunnetuin.