Retkeilijän rannikkoasemat

26.02.2026 | Tapani Leppänen

Merisäästä tutut rannikkoasemat uhmaavat olosuhteita ulkomeren laidalla. Retkeilijän näkökulmasta monet niistä ovat upeita luontokohteita, toiset jopa kansallispuistoissa. Tänä vuonna Yleisradio ja merisää täyttävät 100 vuotta. Sen kunniaksi kannattaa lähteä retkelle!

[01] Haapasaari

20 °C, pohjoinen 4, puolipilvistä, näkyvyys yli 20 kilometriä

Merisäätietojen itäisimmät havainnot tulevat Kotkan Haapasaaresta, läheltä Venäjän rajaa. Hyvällä näkyvyydellä horisontissa erottuvat Suursaaren ääriviivat.

Haapasaari sijaitsee keskellä Itäisen Suomenlahden kansallispuistoa kuulumatta kuitenkaan siihen. Varsinainen retkeilykohde se ei oikeastaan edes ole, vaan auringon ja ankarien olosuhteiden haalistama saaristoidylli – ja sellaisena täydellinen.

Kirkolle johtavalta pääväylältä on vaikea poiketa eksymättä jonkun pihalle. Rakentamattomia rantoja etsivän kannattaa valita saman yhteysaluksen reitillä oleva Rankki.

Haapasaaressa kiehtoo elämä itsessään. Kalastajatilan vieraina uppouduimme kiehtoviin kertomuksiin saaren historiasta, mutta tarinaniskijöitä löytyy myös saarelaisten omistaman osuuskaupan terassilta.

Historiallisesti Haapasaari on ollut luotsien, kalastajien ja hylkeenpyytäjien saari. Vuoteen 1974 asti se oli itsenäinen, parhaimmillaan yli 300 asukkaan kunta. Nyt ympärivuotisia asukkaita on enää muutama, mutta kesäasukkaita parisen sataa.

Matkailu ei kuulu saaren tärkeimpiin elinkeinoihin vielä tänäkään päivänä. Majoitusta voi tiedustella lähinnä kyläyhdistyksen ylläpitämältä koululta. Päiväretkiä tehdään sekä mantereella toimivien yrittäjien toimesta että Kotkan Kuusisen satamasta liikennöivän yhteysalusten aikataulujen puitteissa. Vieraslaituri löytyy.

haapasaari.net
 

[02] Vilsandi

11 °C, itä 3 m/s, selkeää, näkyvyys 50 km

Itämeren reunalla sijaitseva Vilsandi on antanut nimen kansallispuistolle. Virallisesti saari suojeltiin vuonna 1971, mutta sen edustalla sijaitsevat Vaikan lintusaaret muodostivat Viron ensimmäisen luonnonsuojelualueen jo vuonna 1910. Kansallispuisto Vilsandista tuli 1993, jolloin alueeseen liitettiin myös Saarenmaan ”mantereen” läntisiä osia.

Vilsandi on toinen ulkomailla sijaitseva havaintoasema. Vuonna 2017 se korvasi merisäätiedotuksessa Hiidenmaalla sijaitsevan Ristnan majakan.

Vilsandin saari sijaitsee noin 15 minuutin venematkan päässä Papissaaren satamasta. Saarelle voi matkustaa joko yhteysveneellä, matkailuyrittäjien kyydissä tai omalla veneellä.

Todellinen erikoisuus on matalikolle merkitty vaellusreitti, jota pitkin saareen voi kahlata kapeiden salmien läpi myös jalan. Enää sitä ei kuitenkaan suositella virallisesti, sillä kanavan viimeisimpien kunnostustöiden myötä veden virtaus on muuttunut vaativammaksi. Kahlaaminen on muutenkin suhteellinen käsite, sillä reitin syvimmissä kohdissa vettä on toista metriä. Kesällä 2025 reitillä hukkui vaeltaja.

Jos tällainen retki tuntuu liian hurjalta, jalat voi kastella patikoimalla Vilsandin pohjoisrannalla sijaitsevalle Vesiloon saarelle. Kapealle ja häkellyttävän kauniille särkälle päästäkseen on kahlattava kaksi lyhyempää matalikkoa.

Vilsandin saaren tunnetuin nähtävyys on vuonna 1809 pystytetty majakka, jonka lyhtyhuoneeseen voi kiivetä viiden euron maksua vastaan. Majakalle johtaa pääsaarella kiertävä kuuden kilometrin pituinen rengasreitti.

Mantereen puolella kannattaa patikoida Harilaiun niemimaan rantadyynejä seuraileva retkeilyreitti (11 km). Noin 1000–2000 vuotta sitten merestä kohonnut niemi muuttaa alati muotoaan. Sen luoteiskärjessä sijaitseva Kiipsaaren majakka rakennettiin kuivalle maalle, mutta nousee nykyään merestä kuin Pisan kalteva torni.

vilsandi.ee

 

[03] Utö

7 °C, etelä-lounas 2, melkein pilvistä, näkyvyys yli 30 km

Vierailu Saaristomeren uloimmalla asutulla saarella lähentelee jonkin asteista retriittiä. Pelkästään viiden tunnin merimatka irrottaa tehokkaasti arjen kiireistä.

Sesongin ulkopuolella etäisyys ulkomaailmaan tuntuu vain kasvavan, ja sellainen tekee ihmiselle hyvää.

Historiallisesti Utö on ollut majakanvartijoiden ja luotsien saari. Nyttemmin virkamiesten rinnalle ovat tulleet modernin ajan etätyöläiset. Utössä on valokuitu ja poikkeuksellisen elinvoimainen väestörakenne. Se on yhteisö, johon vierailijakin tuntee kuuluvansa.

Ensimmäinen majakka rakennettiin vuonna 1753, mutta perimätiedon mukaan merkkitulia poltettiin jo 1500-luvulla. Nykyinen, vuonna 1814 valmistunut rakennus on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva valomajakka.

Lyhtyhuoneesta avautuu näkymä Itämerelle. Yleisölle sen ovet avautuvat vain kansainvälisenä majakkapäivänä elokuussa, mutta majakkakierros kannattaa ilman sitäkin.

Vuosien varrella Utön karikkoiset vedet ovat johtaneet tuhoisiin haaksirikkoihin. Paikallisoppaan vetämällä kierroksella ne muuttuvat kiehtoviksi tarinoiksi. Lähimuistissa on Estonian onnettomuus, jonka uhreja tuotiin saarelle syksyllä 1994.

Utöllä on historia myös sotilaskohteena. Isommassa mittakaavassa se avautui matkailijoille vasta 2005, kun Puolustusvoimat poistui suurimmasta osasta saarta. Muutamia rajoitusosia lukuun ottamatta liikkuminen on nyt vapaata.

Luontokohteena Utö on karu ulkosaari, jonka katajainen kasvusto on niukkaa. Suurimman vaikutuksen tekee saaren kallioinen eteläkärki, Kesnäs.

Melkein yhtä rauhoittavaa on talsia punamultaisten rakennusten reunustamaa kylänraittia satamaan, jossa oranssit luotsiveneet odottavat lähtökäskyä. Kyläkauppa avaa ovensa tunniksi, toisinaan kahdeksi. Lintumiehet päivystävät luotsiaseman seinustalla, ja joku on pyytänyt hylkeen. Saaliin käsittelyä keräännytään seuraamaan porukalla.

Pohjoiskärjen betonilaituriin kiinnittyvä M/S Utö on ainoa fyysinen yhteys ulkomaailmaan. Alus liikennöi saarelle ympäri vuoden Nauvon Pärnäisten satamasta. Lauttamatka on maksuton, mutta se pitää varata Finferriesin verkkopalvelusta.

uto.fi

 

[04] Gotska Sandön

16 °C, etelä-lounas 11 m/s, selkeää, näkyvyys 20 km

Las Palmas. Sillä nimellä kutsutaan yhtä Gotlannin pohjoispuolella sijaitsevan Gotska Sandön rannoista. Käytännössä yhtenäinen hiekkaranta kiertää koko saaren 20 kilometriä pitkän ja alati muuttuvan rantaviivan. Kaikissa ilmansuunnissa avautuu rannaton meri.

Gotska Sandön on keskellä Itämerta sijaitseva paratiisisaari ja yksi Ruotsin vanhimmista ja omaleimaisimmista kansallispuistoista.

Vierailu pitää varata etukäteen valitsipa sitten mökkimajoituksen tai telttapaikan. Kesäkaudella yhteysvene liikkuu Gotlannin Fårösundin, Gotska Sandön ja Ruotsin manterella sijaitsevan Nynäshamin välillä kolmesti viikossa.

Sandössa ei ole laituria. Niinpä rantautuminen tapahtuu tuulen suunnan mukaan eri puolille saarta, toisinaan kumiveneen avustuksella. Matkatavarat nostetaan traktorin lavalle, mutta leiripaikalle voi joutua patikoimaan rantautumispaikasta riippuen jopa 10 kilometriä.

Ruokatarpeet tuodaan mukana. Reppuun on syytä varata myös ylimääräistä, sillä toisinaan tuuli estää yhteysaluksen saapumisen – kokemusta on!

Etelämeren saarista poiketen Gotska Sandön keskiosaa peittää palmupuiden sijaan kuiva mäntykangas. Tunnelma vastaa silti massaturismin tavoittamattomissa olevaa paratiisia. Jokaiselle retkeilijälle riittää kilometrikaupalla privaattia hiekkarantaa.

gotskasandon.se

 

[05] Isokari

15 °C, luode 1, selkeää, näkyvyys yli 40 kilometriä

Sää syövyttää vahvoja mielikuvia. Minulle Isokari on tyven, kesäisen lempeä paratiisisaari, veneilijöiden termein pläkä.

”Kariksi” se on nimensä mukaisesti suuri, ja nimestään huolimatta varsin metsäinen. Pääosassa ovat kuitenkin länsirannan avokalliot.

Ilta-auringon kultaamat silokalliot poimuttelevat silmän kantamattomiin. Ne kätkevät koloihinsa isojen aaltojen täyttämiä altaita ja syviä repeämiä. Tulee pakonomainen tarve vain kävellä nähdäkseen millaisia muotoja seuraavan – ja taas seuraavan kallion takaa paljastuu.

Nukuin muutaman tunnin auringonlaskun ja auringonnousun välissä.

Rantaviivaa kulkiessa tulee vierailleeksi Selkämeren kansallispuistossa, johon kuuluu noin kilometrin pituinen kaistale kalliorantaa.

Pakollinen vierailukohde on 50 metrin korkeuteen kohoava majakka, joka on kaunis kuin karamelli. Tsaarin aikaan rakennettu loisto edustaa sarjakuva-arkkitehtuuria ja viitoittaa tänäkin päivänä meriliikennettä kohti Uudenkaupungin satamaa.

Kesäkaudella Isokarille tehdään päiväristeilyjä Uudestakaupungista käsin. Kannattaa kuitenkin harkita majoitusta majakan pihapiirissä sijaitsevassa kesähotellissa, sillä vain yövieraat kokevat meren syliin laskevan auringon ja majakan valon.

isokari.fi

 

[06] Kylmäpihlaja

20 °C, pohjois-koillinen 4, selkeää, näkyvyys 30 km

Yö majakkasaarella on romantisoitu haave, jonka melkein kaikki tuntuvat jakavan. Synkkä ja myrskyinen vai sittenkin lämmin ja kesäinen? Tai ehkä molemmat, kuten viime kesänä, kun katselimme Kylmäpihlajalla auringonlaskua ja saimmekin niskaan ukkosrintaman.

Rauman edustalla, Selkämeren kansallispuiston reunalla meriliikennettä ohjaava Kylmäpihlaja on juuri sopiva kohde haaveen toteuttamiseen. Ensinnäkin majakka on toiminnassa, ja toiseksi huonemajoitusta on nimenomaan majakassa ja vieläpä ylhäällä tornissa.

Tämäkin kohde kuuluu Selkämeren kansallispuistoon. Kylmäpihlaja on Raumanmeren uloin saari, jonne mahtuu pienestä, alle 10 hehtaarin pinta-alasta huolimatta runsaasti elämää.

Länsipuolen upeita kalliorantoja kansoittaa poikkeuksellisen rikas linnusto. Pesimäajan jälkeen kallioita pitkin on mukava vaellella, kun reviiritietoiset siivekkäät sen sallivat.

Rehevämmän itärannan ovat vallanneet tyrnin ja katajan kaltaiset karuun maaperään sopeutuneet pensaslajit.

Parasta saarella on se, ettei siellä ole varsinaisesti mitään tekemistä. Aika matelee kuunnellessa meren kohinaa ja lintujen loputonta konserttia, joka vaimenee korkeintaan muutamiksi yön tunneiksi.

Hämärän laskeutuessa syttyy valo.

kylmapihlaja.com

 

[07] Marjaniemi

16 °C, koillinen 9, pilvistä, näkyvyys 20 km

Merisään lisäksi Hailuoto on tullut tutuksi radion liikennetiedotteista. Lomasesongin aikana lautalle johtava liikenne jonoutuu. Ei tosin kauaa, sillä Oulun edustalla olevalle saarelle rakennetaan pengertietä.

Hailuoto on rantadyyneistä ja mäntykankaista koostuva kansallismaisema. Lautalta jatkuva päätie johtaa Perämeren reunalla sijaitsevaan Marjaniemeen, josta ne kuuluisat säätiedotkin raportoidaan. Täällä sijaitsevat majakka ja hotelliksi muutettu luotsiasema.

Marjaniemen majakkaan voi kiivetä kesäkaudella oppaan johdolla. Lisäksi kannattaa jalkautua rantadyynejä esittelevälle puupolulle.

Kesäkaudella Hailuoto on suosittu matkailukohde. Luonnonrauhaa riittää silti vilkkaimmankin sesongin aikana. Vain kaikista suosituimpia tapahtumaviikonloppuja voi olla viisasta välttää, elleivät ne ole matkan päätarkoitus.

Retkeilijöille ja pyöräilijöille löytyy runsaasti reittejä ja taukopaikkoja. Telttailukin on sallittua.

hailuoto.fi

 

Muista myös nämä

Kotka Rankki avautui retkeilijöille vuonna 2015. Entisellä linnakesaarella riittää ihmeteltävää erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille. Saarella on ravintola ja majoituspalveluita.
kotkansaaret.fi/rankki/

Hanko Tulliniemi on manner-Suomen eteläisin piste, jonne kulkee noin 6,7 km pituinen luontopolku Uddskatanin luonnonsuojelualueella.
visithanko.fi

Valassaaret sijaitsevat Merenkurkun maailmanperintöalueella. Kesäisin saarelle pääsee oman veneen lisäksi opastetuilla veneretkillä Mustasaaresta. Valassaarilla on luontopolku ja majakka.
vaasa.fi/merenkurkku/ulkosaaristo

Tankar on majakkasaari Kokkolan edustalla. Saarelle pääsee kesäisin ilman omaa venettä säännöllisillä risteilyillä Kokkolasta. Tankarissa on luontopolkuja, historiallinen majakka, kalastajakylä sekä majoitusta.
visitkokkola.fi/majakkasaari-tankar

Ulkokalla kuuluu Kallankareihin, joista Maakallaan tehdään päiväristeilyjä Kalajoelta. Saarten erikoisuus on kalastajakylän itsehallinto. Saarilla ei ole yöpymismahdollisuutta.
visitkalajoki.fi