Punkkibussi

13.06.2018 13:40 | Pertti Koskimies

Luonnossa mikään muutos ei tule yksin. Kauriit toivat pihapiireihin bussilasteittain punkkeja.

Melkein päivittäin uutisoidaan, kuinka eläin- ja kasvilajit hupenevat. Syytä onkin: esimerkiksi linnuista jo joka kolmas laji luokitellaan Suomessa punaiselle listalle eli uhanalaisiksi ja silmälläpidettäviksi. Silmälläpidettävistä tulee uhanalaisia, mikäli uhkatekijät eivät kohta hellitä.

Kauriit lipovat lintujen ruokinta-automaateista siemenetkin.

On poikkeuksiakin, joista kaksi näen pihapiirissäni päivittäin.

Kun muutimme Kirkkonummen maaseudulle joulukuussa 1984, jokainen valkohäntäkauris sykähdytti, ja metsäkauris vielä harvinaisempana erityisesti. Kun siro kauris tuli pihapiiriin, komennettiin ipanatkin oitis ihastelemaan.

Valkohäntäkauris tuotiin Suomeen 1930-luvulla Pohjois-Amerikasta, ja luonnonkanta sai alkunsa 1938 tarhakarkulaisista. Eläin on nimenomaan kauris, sillä peura tarkoittaa ihan eri lajia, jonka alalajeja ovat metsäpeura ja tunturipeura (poron kantamuoto).

Metsäkauriskaan ei olisi omin jaloin kipittänyt menestykseen, vaikka joitakin yksilöitä on loikannutkin rajan yli sekä Perämeren perukassa että kaakonkulmalla. Laji vakiintui maahamme vasta metsästäjien laskettua luontoon koko joukon tarhoissa kasvatettuja eläimiä. Talviruokinta ja sittemmin talvien lauhtuminen loivat kauriille otolliset olot menestyä ja valloittaa maamme vähälumisimmat etelä- ja länsiosat.

Menestys on näkynyt meidänkin pihallamme. Kummastakin kaurislajista on tullut jokapäiväinen näky, niin hämärässä ja öisin kuin keskellä päivääkin. Kotiin tullessa tai lähtiessä saa varoa, hyppääkö kauris sireeniaidan läpi eteen tänä iltana vai vasta huomenna. Suurimmissa laumoissa lähipelloilla näkee usein parikymmentä eläintä. Aikoinaan niityltämme ja sen takaa metsästä kuuluneet kauriiden karjahdukset hätkähdyttivät, mutta enää niitä ei noteeraa enempää kuin peipon laulua.

Pihalle voi edelleenkin istuttaa tulppaaneja, maksaruohoja ja muuta kaunista, mutta ei omaksi, vaan kauriiden iloksi. Omenoistakin menee pudokkaiden lisäksi alaoksien sato, sillä äitikauris nousee takajaloilleen omenapuuta vasten ja huiskii etujaloillaan hedelmiä puun alla odottaville vasoilleen.

Kauriit lipovat lintujen ruokinta-automaateista siemenetkin, ellei automaatteja ripusta kolmen metrin korkeuteen.

Kuten luonnossa aina, mikään muutos ei tule yksin. Kauriit toivat tullessaan pihapiiriimme ja puoleen Suomeen divisioonan punkkeja. Yksi kauris imettää verellään tuhansia punkkinaaraita, jotka kiittävät kätevää kulkupeliään munimalla tuhansia munia – joka ikinen.