Polkujuoksijan parempi talvi

19.02.2022 | Terhi Ilosaari

Polkujuoksun hurmasta ensimmäiset palaset syksyn ytimessä nauttinut lähettää huolestuneena kysymyksen: Miten polkujuoksua harrastetaan talvella? Paluupostiin lähtee huojentava totuus: Paatunutta polkujuoksijaa ei pakkanen pysäytä.

Lumisessa maastossa kiemurtelevat kapeat polut, satuhahmoiksi pyöristyneet puut ja talven erityinen valo muuttavat tutunkin polun uudeksi ja ihmeelliseksi.

Talvi avaa polkujuoksijalle monia erityisiä elämyksiä. Paksun puuteriplantaasin löytäessään polkujuoksija vaihtaa tasavauhtisen lenkin voimaharjoitukseen juoksemalla umpihangessa.

Kuutamon valaistessa kimaltavia timanttihankia on maastossa luomuvalot päällä, otsalampun saa sammuttaa. Kuutamokeliä on syytä ihan jahdata, elämys painuu taatusti mieleen.

Pakkasen kovetettua kosteikot, saattaa muuten upottavat reitit päästä kulkemaan kuivin jaloin. Vesistöjen saatua jääkerroksen, avautuu juoksijallekin ihan uudenlaisia reittejä. Jäällä juostessa on oltava aina naskalit kaulassa sekä kaveri ja jäänlukutaito mukana.

Leudossa talvisäässä poluilla juoksentelu ei juuri eroa syksyn lenkeistä. Ennen pakkasia saapuu pimeys. Otsalamppu onkin talvipolkujuoksijan tärkein varuste. Kylmyys hyydyttää akun niin lampusta kuin puhelimestakin. Lenkille lähtiessä puhelin pukeutuu sukkaan tai lapaseen ja kylmimmillä keleillä voi lampun akun suojata tuplapiporatkaisulla.

Viime vuodet ovat hemmotelleet talvijuoksijaa lukuisilla uusilla monikäyttöreiteillä. Kannattaa tutkia oman lähiseudun tarjontaa etsien talvipolkuja, lumikenkäreittejä, talvipyöräilyreittejä ja monikäyttöreittejä. Ennen lenkkiä on viisasta tarkastaa, mille kulkutavoille reitti on suunniteltu. Osa poluista on turvallisuussyistä avoinna vain pyöräilijöille.

Tutut lähipolut ovat käytössä talvellakin, kun uran pitää itse ahkerasti kulkien avoinna. Muuan innokas taivalsi hangessa autonrengasta perässä vetäen luoden näin talvisen reitin lähistön juoksijoille.

Taajamissa koiranulkoiluttajat ovat polkujuoksijoiden ystäviä. Tassunjälkiä seuraten löytää yllättäviä, mukavia lähipolkuja. Metsässä seikkailunmakua lenkkiinsä kaipaava lähtee seuraamaan eläinten tamppaamia polkuja.

Hiihtoladuille polkujuoksija suuntaa vain suksien kanssa.

Varustaudu talvisille poluille

Kengät. Normaaleilla polkujuoksukengillä pääsee nauttimaan talvijuoksusta leudolla säällä ja lumipohjaisella polulla. Jäisille poluille tarvitsee juoksija nastat alleen. Ahkerin talvijuoksija hankkii normaalia suuremmat kengät tehdäkseen tilaa tuplasukille. Parhailla puuterilumilla heittäytyy polkuilija kokeilemaan villasukkajuoksua.

Säärystimet tai joskus gaitereiksikin kutsutut kätevyydet suojaavat nilkkaa ja pitävät lumen poissa kengästä. Lisälämmittimet nilkoille saa leikkaamalla vanhoista sukista terät pois.

Kerroksia kerrosten päälle. Monella polkujuoksijalla on kesän lenkkejä varten juoksureppu tai -liivi. Pakkasella hän pukee ensin pari kerrastoa ja päälle tuulta suojaavan kerroksen. Näitä kerroksia on helppo sujautella tarvittaessa reppuun ja takaisin. Juoksutrikoista on saatavilla talviversioita, joiden etuosa suojaa juoksijaa tuulelta.

Juomapullo vai jääkuutio? Kylmyys hyydyttää helposti kesällä käteväksi todetut juomaletkut ja pikkupullot. Teräksinen termos on juoksijalle turhan järeä ja siksi talvipolkujuoksija pudottaa suurisuisen juomapullon sukkaan tai lapaseen ja pakkaa reppuun lähelle omaa kehoa.

Huppu, tuubihuivi tai kaulaliina ovat helppoja lämmönsäätelijöitä hartiaseudulla.

Heijastinliivi. Puritaanein polkurymyäjäkin koukkaa joskus tien kautta ja silloin on syytä näkyä.

Lisälämpöä ensiavuksi. Ennen pidempiä lenkkejä on hyvä pohtia, miten toimia vahingon yllättäessä. Taukotakki, avaruuslakana ja kuiva kerrastopaita eivät paina repussa liikaa, mutta voivat pelastaa hätätilanteessa.