Pohjoisen metsän tulevaisuus

02.12.2019 00:48 | Matti Mela

Elämme Lapin luonnon kannalta mielenkiintoisia aikoja.

Inarin Lapin metsissä esiintyy sellaisia erityispiirteitä, joiden soisi säilyvän ilmaston ja maailman myllerryksistä huolimatta.

Sekä kuusi että mänty nousevat tällä hetkellä aikamoista vauhtia läpi koivuvyöhykkeen paljakalle asti.

Molemmat havupuulajit, kuusi ja mänty, elävät pohjoisrajoillaan. Tämä muokkaa ne aivan erityisen näköisiksi. Äärimmäiset kuuset ovat kynttilämäisiä, tykyn murjomia ja monilatvaisia. Pitkäikäiset männyt kasvavat aihkimaisiksi, kilpikaarnaisiksi, pikkuhiljaa keloutuviksi taide­teoksiksi.

Tunturikoivut taas muodostavat usein yhtenäisiä ja tiiviitä vyöhykkeitä paljakan alapuolelle.

Pitkäikäiset puut kokevat elämänsä aikana monenlaisia ilmasto-oloja ja sopeutuvat muutoksiin yllättävän hyvin. Vanhimmat, nykyisin elävät Lapin männyt ovat itäneet joskus keskiajan lämpökauden lopulla, aikuistuneet sitä seuranneella ”pienellä jääkaudella” ja viettävät nyt vanhuuttaan uudella lämpökaudella, jonka pituutta ja määrää ei varmuudella voi ennustaa.

Hiilidioksipitoisuuden lisäksi ilmastoon vaikuttaa monia muitakin tekijöitä, kuten mm. auringon aktiivisuus, merivirrat, tulivuorenpurkaukset ja ilmakehän pöly sekä jääkausisyklin oma, itseään säätelevä kehitys.

Sekä kuusi että mänty nousevat tällä hetkellä aikamoista vauhtia läpi koivuvyöhykkeen paljakalle asti. Kun koivurajan nouseminen ylemmäksi näyttää olevan melko heikkoa, havupuut tulevat nykyisellä kehityksellä valtaamaan huomattavasti tunturimaisemaa.

Yhtenäiset koivuvyöhykkeet saattavat pirstoutua havumetsien aluskasvillisuudeksi. Ennusteita sotkevat vielä monet muutkin tekijät, kuten puiden lisääntyvät hyönteistuhot ja sateisuuden muutokset.

Voi sanoa, että elämme Lapin luonnon kannalta tavattoman mielenkiintoisia aikoja.