Pikkujalat luontoon liikkumaan ja leikkimään

11.08.2021 | Tuija Laitinen

Kurkistellaan koloihin, kerätään keppejä, maistellaan mustikoita, ihmetellään leppäkerttua tai sammakkoa. Varhaiskasvatuksen luontotoiminta alle 3-vuotiaiden kanssa on täynnä liikettä, innostusta ja oivaltamisen iloa.

Luonnossa liikkuessa ja toimiessa lapset rakentavat omaa luontosuhdettaan ja pääsevät hyötymään metsän hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista. Lapset saavat tutkia ja ihmetellä, käyttää leikeissä luovuutta ja mielikuvitusta – ja koko ajan mukana on fyysinen aktiivisuus ja motoristen taitojen harjoittelu.

Kaikkea varhaiskasvatusta säätelee varhaiskasvatuslaki ja valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma eli vasu. Suunnitelma ohjaa oppimisympäristöjen laajentamiseen: 

“Luonto sekä pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt ovat myös varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä. Ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin ja tutkimiseen. Niitä hyödynnetään liikunta- ja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, Opetushallitus 2018.)

Liikunnallisen elämäntavan merkitystä tuodaan esiin varhaiskasvatussuunnitelman lisäksi myös varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksissa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016). 

Liikunnan kannalta luonto on mitä mainioin oppimisympäristö kaikenikäisille lapsille, myös alle 3-vuotiaille. Metsä tarjoaa upean mahdollisuuden motoriikan harjoitteluun, koska epätasainen alusta haastaa monin tavoin. 

Tasapaino on koetuksella, kun jalan alla on välillä kovaa ja välillä pehmeää maastoa. Motoristen taitojen harjoittelu on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu monella tasolla: keikutaan puunjuurilla, kiivetään kiven päälle, hypätään kannolta, kontataan tai ryömitään kuusen oksien alle, kurkotellaan pihlajanmarjoihin… Hienomotoriikkaa voidaan harjoitella vaikkapa keräämällä maasta neulasia tai pieniä kiviä – ja loppukesästä tietenkin napsimalla mustikoita suoraan suuhun!

Luonto on oppimisympäristönä mahtavan monipuolinen, motoristen taitojen ohella kaikkia muitakin varhaiskasvatussuunnitelman sisältöjä ja tavoitteita toteuttava. Muutamia yksittäisiä esimerkkejä: metsässä voidaan nimetä ja kuvailla ympärillä näkyviä eliöitä ja luonnonilmiöitä (kielten rikas maailma), musisoida luontosoittimilla (ilmaisun monet muodot), tutustua “metsän sääntöihin” eli jokamiehenoikeuksiin (minä ja meidän yhteisömme), perehtyä kestävään kehitykseen roskattoman retkeilyn kautta (tutkin ja toimin ympäristössäni) ja hyödyntää evästaukoa ruokakasvatukseen (kasvan, liikun ja kehityn). 

Kaikessa varhaiskasvatuksen luontotoiminnassa, ja ihan erityisesti alle 3-vuotiaiden kanssa, avainsana on kiireettömyys. 

Ympäristö itsessään tarjoaa tekemistä, leikkimistä ja tutkimista, yhteisiä elämyksiä ja kokemuksia. Luonnossa saa tarttua hetkeen! Mitään kovin ihmeellistä suunniteltua toimintaa ei tarvita, ja ainakaan sitä ei tarvita paljoa. Mukaan voi ottaa käsinukkeja draamatuokioon, rytmisoittimia “metsämuskaria” varten tai leikkiastioita tai pehmoleluja leikkiä rikastamaan. Metsässä voi leikkiä hippaa tai potkia palloa. 

Hyvin yksinkertainen sisältö riittää.

Kiireettömyys ja luonnon rauhasta nauttiminen on itseisarvo jo sinänsä (tämä myös lisää työhyvinvointia), mutta sille on myös pedagoginen perustelu. Annetaan lapsille aikaa keskittyä heitä kiinnostaviin asioihin, jolloin lapsia havainnoimalla ja pedagogisesti dokumentoimalla saadaan tietoa lasten kiinnostuksen kohteista ja toimintaa voidaan kehittää sen pohjalta. Ties millaisia keppi-, kastemato- tai lätäkköprojekteja sieltä syntyykään! 

Tärkeintä on lähteminen. Se, että lähdetään päiväkodin pihasta, sillä seikkailu alkaa portinpielestä. 

Jos lähellä ei ole metsää, kelpaa retkikohteeksi vallan mainiosti pienempikin viheralue: puisto, pellonreuna tai vaikka leveä ojanpiennar. Pari puuta tai pensasta auttaa jo pääsemään tunnelmaan, ja niiden luota luultavasti löytyy tutkittavaksi keppejä, käpyjä, hyönteisiä, ehkä sammalta tai voikukkia… Luontosuhteen rakentuminen alkaa pienistä paloista. Annetaan pienillekin lapsille siihen mahdollisuus.

Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opettaja, joka työskentelee hankesuunnittelijana Ilo kasvaa ulkona -hankkeessa Suomen Ladussa. Ilo kasvaa ulkona -hankkeen tavoitteena on lisätä luontoliikuntaa varhaiskasvatuksessa.

ilokasvaaulkona.fi