Pieni ja kaunis

02.06.2021 | Matti Mela

Sammalvarpio on niin pieni, että silmälasit kannattaa pitää tunturissa puhtaina ja päässä.

Kauan sitten jollakin kasvikurssilla jäi parhaiten mieleeni kaunis sammalvarpio. Pari vuotta sitten tuli tarve saada kuva kyseisestä lajista.

Enontekiön korkeilla tuntureilla tämä arktinen laji on yleinen, mutta kasvikirjojen mukaan sitä tavataan etelään päin Saariselälle ja Kiilopäälle asti. Kolusin turhaan kymmeniä lumenviipymiä ja kalliotasanteita, jotka piti olla levinneisyyden eteläosien parhaita kasvupaikkoja. Ajattelin jo kirjoittaa parille kasvikirjan tekijälle, mitä käsite "melko yleinen" tarkoittaa, ainakin eläinmaailmassa.

Kasvibongarin apuvälineet ovat puhtaat silmälasit ja kallis makro-objektiivi.

Onneksi yhdellä Kiilopään reissulla unohdin lukulasit nokalle ja niin avautui näkymä pienempien kasvien elämään. Sammalvarpion kukan koko olikin paljon vähäisempi kuin muistin. Parhaiten sitä kuvaa epätieteellinen mittayksikkö, "nuppineulan pään kokoinen". Nopeasti vilkaistuna koko kasvi näyttää karhunsammaleelta, josta nousee vaaleita itiöpesäkekkeitä. Siitä johtuu sammalvarpion nimikin, ei lähisukulaisuudesta sammaliin.

Kukan pieni koko ja kauneus houkuttelevat käyttämään kuvauksessa loittorenkaita tai muita konsteja, jotta kukka näyttäisi isommalta kuin se todellisuudessa on. Ymmärrettävästi lajitunnistuskirjassa tarvitaan riittävän isoja kuvia, jotta yksityiskohdat näkyisivät. Kasvioppaissa mainitaan tekstissä myös kukan koko millimetreinä. Itseni kaltaiselta huolimattomalta lukijalta kirjoitetut tiedot vain tahtovat ohittaa keskusmuistin.

Lintujen ohella myös kasvien seuraaminen ja kuvaaminen ovat alkaneet kiinnostaa retkeilijöitä. Kun lintubongarilla on mukanaan kaukoputki ja kamerassa kallis tele, kasvibongarin apuvälineet ovat puhtaat silmälasit ja kallis makro-objektiivi.

Kirjoittaja on Inarissa asuva biologi ja valokuvaaja, joka havainnoi tällä palstalla Lapin luonnon vuodenkiertoa.
mattimela.fi