Palvelut paranevat

10.09.2019 10:36 | Raija Hentman

Retkeilyn suosio lisääntyy pääkaupunkiseudulla, erityisesti Nuuksion kansallispuiston kävijämäärät kasvavat. Onneksi palvelut ja reitit kohenevat myös muissa kohteissa. Tätä kuuluu Sipoonkorven kansallispuistolle, Porkkalanniemen virkistysalueille, Meikon luonnonsuojelualueelle ja Kopparnäs-Strösvikin virkistysalueelle.

01 Sipoonkorpi

Sipoonkorven kansallispuiston kävijämäärät olivat vuonna 2018 jo lähes 99 000 (vuonna 2010 juuri ennen perustamista 51 000). Puiston palaset sijoittuvat isojen teiden väliselle alueelle, jonka halkaisee Knutersintie. Ikivanhat ja edelleen elinvoimaiset kylät tiloineen ja taloineen reunustavat Sipoonkorpea ja työntyvät mutkittelevia teitä keskemmälle korpikuusikoiden, vehreiden sekametsien, kalliojyrkänteiden ja suojuottien luontokokonaisuutta.

Monien muiden alueiden päätyminen Metsähallituksen hoteisiin ja vähenevä valtion rahoitus pitivät Sipoonkorven kehityksen sivussa useita vuosia. Tämän vuoden valtion lisäbudjetista saatu 200 000 euron lisämääräraha on pistänyt suunnitelmiin vauhtia. Jo aiemmin [01] Ängesbölen nuotiopaikalle Ponun perinnepostia -luontopolun (1,4 km) varrelle siirrettiin entinen Bisajärven parilaavu täysin ehostettuna tarjoamaan suojaisan oleskelu- ja yösijan. Ängesböleen rakennettiin juuri toinen kuivakäymälä parantamaan taukopaikan kapasiteettia. Leiripaikan lähellä sijaitseva vanha Bergströmin torppa ja sen pihapiirin grillikatos palvelevat ohjelmapalveluyrittäjiä.

Sipoonkorven julkisen liikenteen puutteellisuus aiheuttaa sen, että suurin osa kävijöistä saapuu autolla, eivätkä paikoitusalueet ole riittäneet. Vain Tasakalliontien paikoitusalueelta alkavan Kalkinpolttajanpolulle johtavan yhdysreitin varteen pääsee maanantaista lauantaihin linjan 719 pikkubussilla Hakunilasta. Toivottavasti Kalkkiuunintien kärhämät tietä tukkivista autoista loppuvat, kun käyttöön saadaan (rakennusaikataulu syys-lokakuu tällä tietoa) uudet pienet paikoitusalueet.

Knutersintien varrella isot Bakunskärrin parkkipaikat ja niiltä lähtevät polut palvelevat vain autoilijoita. Helpotusta tuonee hieman [02] Ultunaan, noin puolentoista kilometrin päähän Landbosta, loppuvuodesta aukeava paikoitusalue. Kovin paljon se ei tuo helpotusta julkisilla liikkuville viikonloppuretkeilijöille, sillä sinne asti liikennöivä linja 91 palvelee vain koulupäivinä ja -aikoina. Parkkipaikalta merkitään polku Bakunskärrin ja [03] Kalkinpolttajanpolun yhdistävälle reitille. Knutersintien itäpuolelle johdattava [04] Fiskträskin polku on nykyisin puolivälistä muuttunut rengasreitiksi.

Uudistusten myötä yhdysreittien merkintäväri on vaihtunut oranssiksi. Tasakallion parkkipaikalta vaativaksi luokiteltu [05] esteetön reitti kivituhkalla päällystettyä tiepohjaa vie kilometrin päähän etelään Storträskin rannalle. Siellä esteetön liiteri, invakäymälä, evästelypöydät ja komea keittokatos odottavat.

Storträskin rannalla on mahdollista harrastaa vain maksullista kalastusta, sillä lampi on vuokrattu Storträskin kalastuksenhoitoyhdistykselle. Etelärannalla on toinen nuotiosija, jonka puut ovat säilössä pressun alla muutaman kymmenen metrin päässä. Merkitty, mutta tavallinen metsäpolku vie Gumböleträskille, jonne merkinnät päättyvät, mutta polku jatkuu.

Suurin muutos syksyn mittaan on Kuusijärven ulkoilukeskuksesta kansallispuistoon johtavan yhdysreitin ja Vanhan Porvoontien ylittävän [06] sillan valmistuminen.

Vantaan kaupunki rakentaa sillan ja jatkossa hiihtäjille ja patikoitsijoille on omat reittinsä talvella. Molemmat johdattavat Bisajärven keittokatokselle. Keittokatos seisoo jo ylväästi korkealla kalliolla ympärillään kolme isoa evästelypöytää. Kallion juurella sijaitsevat käymälät ja liiteri. Ehkäpä polttopuun kulutusta hiukan hillitsee se, että klapit on pätkittävä ja pilkottava itse ja kavuttava sitten portaita ylös nuotion ääreen. Näkymä kallion laelta Bisajärvelle on hieno eikä matkaa Vantaan ladun Bisan majalle ole kuin reilut parisataa metriä.

luontoon.fi/sipoonkorpi

stortrask.com

02 Porkkalanniemi

Porkkalanniemi kerää taas syksyllä lintujen muuton seuraajia kiikareineen ja kaukoputkineen. Innokkaimmat yöpyvät teltoissa ja nauttivat tulistelusta keittokatoksilla ja nuotiopaikoilla. Kuntien ja kaupunkien virkistysalueet ovat aiemminkin liittyneet toisiinsa saumattomasti ja nyt koko alue yhdistyy muutenkin. Osa alueesta säilyy virkistysalueena ja osa on luonnonsuojelualuetta.

Ne linkittyvät syksyllä 2018 avattujen reittien kautta toisiinsa.

Ensimmäiseltä vastaantulevalta Vetokannaksen paikoitusalueelta alkaa punaisella merkitty [01] Vetokannaksen taival (2,1 km), joka yhdistää kolme keittokatosta ja yhden nuotiopaikan toisiinsa. Meri vilkkuu polulta tuon tuostakin ja käkkärämäntyjen koristelemilta silokallioilta avautuvat näkymät saarirykelmän yli Upinniemen suuntaan. Polunvarren pronssikautiset haudat kertovat niemellä asutun jo ammoisina aikoina. Niemen alueella on runsaasti merkkejä myös muusta menneestä asutuksesta ja Neuvostoliiton Porkkalan vuokra-ajan aikuisista rakennuksista.

[02] Telegrafbergetin lenkin (2,2 km) keltaiset merkinnät opastavat osan rengasreitistä yhtä matkaa Vetokannaksen taipaleen kanssa. Aika vaativassa ja muhkeamuotoisessa kalliomaastossa kiertävä polku antaa hyvät läpileikkauksen Porkkalan monimuotoisesta luonnosta. Kallion laella lienee nimestä päätellen sijainnut 1800-luvun puolivälissä optinen lennätin, jota käytettiin sotilaalliseen viestistään Krimin sodan aikaan.

[03] Pampskatanin pisto (1,4 km) seuraa perinteistä kulku-uraa eteläiseltä parkkipaikalta Pampskatanin kärkeen, sinne parhaille lintupaikoille. Myös sen merkintöjen väri on punainen.

On vahinko, ettei hieman pohjoisempana sijaitsevalta Lähteelän ulkoilualueelta ole polkureittiä, joka yhdistäisi sen niemen kärjen alueisiin. Kaiken kaikkiaan Porkkalan koko niemi ja sen edustan laajat suojellut matalikot vesilintuineen, pohjakasvillisuuksineen ja runsaine hylkyineen muodostavat ainutlaatuisen hienon kokonaisuuden.

Harmi vain, että lähimmillään vain arkisin liikennöivältä bussilta on matkaa polun päähän kilometri ja eteläisimmälle parkkipaikalle ja Pampskatanin piston alkuun noin 2,5 km.

luontoon.fi/porkkala

03 Meiko

Meikon luonnonsuojelualueet kuuluvat ehdottomasti Kirkkonummen ja koko etelärannikon hienoimpiin maisemiin, joissa virkistäytyä luonnon helmassa. Meiko koostuu useista luonnonsuojelualueista, joilla on yhteensä kokoa parituhatta hehtaaria, ja ne ovat osa pääkaupunkiseudun viherkehää. Karttaa katsoen ensin kiinnittää huomiota kallioisuuteen, sitten useisiin järviin ja lampiin. Katse poimii luonnontilaisia soita, joita ojat eivät viivoita. Lehtolaikkuja ja vanhoja metsiä, jotka kätkevät moninaisia merkkejä Porkkalan vuokra-ajalta vuosilta 1944–1956, jolloin neuvostoliittolaiset rakensivat bunkkereita, juoksuhautoja ja taloja.

Kaiken keskellä välkkyy Meiko, puhdasvetinen järvi, josta Kirkkonummen kunta ottaa raakavetensä. Vankat polut kertovat, että Meikon alue on ollut virkistyskäytössä kauan. Pitkän odottelun jälkeen reittisuunnitelmat ja kohteiden kohennus toteutuivat muutama vuosi sitten ja merkityt reitit ohjaavat poluille, joilla minimoidaan luonnon kulumista. Alueen iso ongelma ovat luvattomat nuotiopaikat, joita löytyy polkujen varsilta. Nuotion polttaminen on jättänyt useille silokallioille jäljet, joiden pois pyyhkimiseen tarvitaan uusi jääkausi.

[01] Kuikankierros (3,2 km) ohjaa punaisin vinoneliöin Meiko-järveen työntyvän Näseuddenin ympäri. Kartalla niemi muistuttaa jalkaa. Itärannan maastot ovat loivempia muodoiltaan ja muutamilta matalilta kallioilta pääsee helpommin veteen kuin länsirannan jyrkemmiltä kalliorinteiltä. ”Nilkan” kohdalla matala hiekkapoukama houkuttelee kahlaamaan. Kuikankierros on yhtä lailla vaativaa maastoa kuin muuallakin Meikossa.

[02] Meikonkierroksen (8,3 km) merkintäväri on keltainen. Vastapäivään kulkien alkumatkasta ohitetaan pieni niemennokka, jossa sijaitsee Kirkkonummen huoltama nuotiopaikka, se ensimmäinen virallinen nuotiopaikka. Tyhjä puuliiteri on innostanut väkeä kaatamaan paikalta pari mäntyä. Merkitty reitti pysyttelee hieman kauempana rannasta, mutta veden ääreen haluava voi siirtyä välillä kulkemaan rantaa myötäileviä vahvoja polkuja. Järven länsipään kosteikoissa kasvillisuus on rehevää.

Vanha polku myötäilee haastavana etelärantaa, mutta merkitty reitti johdattaa helpompia maastoja reilun 200 metrin päässä rantapolusta, kunnes nousee Meikobergenin kallioharteille. Jyrkänteiltä avautuu hieno näköala järvelle, jossa kuikkaparvi sukeltelee. Ilmaa viiltää kuikan huuto.

[03] Kotokierros (4,4 km) on Metsähallituksen hoidossa. Meikon vaativista maastoista vaativimmalla Dorgarnin kallioylängöllä kiertelevä reitti on merkitty vihrein vinoneliöin. Vastapäivään kiertäessä matka alkaa jyrkällä nousulla Korsolamsbergenin jyrkänteiden päälle. Reitin kaksien portaiden lisäksi joihinkin paikkoihin olisi kaivannut pienempiä askelluksen apuja. Mutta miten kauniit ja vaihtelevat maisemat kulkijaa odottavatkaan! Reitti kiertää neljän lammen kautta, vie jyrkänteelle, jolta näkee alhaalla tummana päilyvän Mustjärven ja sen vastarannan korkeat kallioseinämät. Polun varrelle on kauniille kallionyppylöille syntynyt vuosien saatossa taukopaikkoja laittomine nuotiokehineen, mutta se virallinen nuotio- ja leiripaikka on Korsolammen rannalla aivan kierroksen lopussa.

kirkkonummi.fi/meikon-luonnonsuojelualueet

04 Kopparnäs–Störsvik

Kopparnäs–Störsvik Inkoossa on yli 900 hehtaarin virkistys- ja luonnonsuojelualuekokonaisuus. Virkistysalueen länsipuolella Långvassfjärdenin linnustonsuojelualue ja itäpuolella Störsvikin luonnonsuojelualue kuuluvat kokonaisuuteen. Lisäksi vielä rannikon edustan saaret ja vesialueet.

Maisemiin ovat jättäneet jälkensä pronssikaudella liikkuneet hylkeenmetsästäjät, torpparit, Kopparnäsin kartano ja eritoten aika, jolloin tämänkin alue oli osa Neuvostoliiton vuokraamaa maata Upinniemen sotasataman ympärillä. Kopparnäsiä käytettiin harjoitusammuntojen maalialueena, jonka vuoksi monien metsäpalojen jäljiltä kasvaa kauniita koivikoita kuin kaskeamisen jäljiltä. Oman lisänsä toi Imatran Voima 1960-luvulla, jolloin paikalle suunniteltiin ydinvoimalaa. Loviisan voitettua kisan Kopparnäsissä testattiin tuulivoimaloiden tekniikkaa.

[01] Kopparnäsin luontopolku (3 km) kertoo noistakin asioista. Sen polkuosuus myötäilee peltoaluetta ja toisella puolella kohoavat kallioselänteet. Metsässä opastavat valkoiset maalimerkit, mutta Råbergintien, Kopparnäsin kartanon kivijalan vieritse vievä ruohottunut tiepohja ja loppumatka Koppanäsintien varrella eivät ole saaneet nuoliviittoja tai maalimerkkejä.

Störsvikin puolella aluetta voi nykyisin lähestyä Pickalan golfkentän kaakkoiskulmasta ensin puomitettua metsätietä ja sitten kallioiden yli valkoisia maalimerkkejä seuraten kallioiden yli [02] Sandvikenin hienolle hiekkarannalle ja sen nuotiopaikalle. Sandvikenista rantapolku johdattaa [03] Kolavikenin venesatamaan, mutta näiden kahden reitin välillä ei vielä ole yhdyspolkua.

Råbergintien päässä sijaitsi ennen Imatran Voiman henkilökunnan [04] leirintäalue. Sen peruja on merkitsemätön helppokulkuinen ja luonnon maisemoima rantatie, joka yhdistää Kopparnäsintien pään ja vanhan leirintäalueen. Kaivo, grillipaikka ja käymälä täydentävät pienen hiekkarannan ja kuivan kangasmaan tarjoamaa ympäristöä. Täältä polut johdattavat Sandvikeniin.

Kopparnäs–Störsvikin alue voisi olla suurempienkin kävijäjoukkojen suosiossa. Sinne ei vain pääse julkisilla kulkuneuvoilla. Vähimmilläänkin patikoitsijalle on luvassa viisi kilometriä tiekävelyä. Nykyiset paikoitusalueet eivät myöskään riittäisi palvelemaan isompia väkimääriä ruuhkaisina päivinä. Alueelle onkin laadittu alustava kehittämissuunnitelma, johon sisältyvät muun muassa opastuskeskuksen rakentaminen, uusien, pääasiassa olemassa oleviin polkuihin perustuvien ja eri osia yhdistävien reittien merkitseminen, vesillä liikkujien palveluiden parantaminen, opasteiden kohentaminen ja parkkipaikkojen lisääminen.

Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen toiminnanjohtaja Tapio Lepikön sanoin: ”Kehittämissuunnitelmalla halutaan linjata alueen käyttöä ja päivittää alueen palvelut vastaamaan nykyaikaista virkistyskäytön kysyntää. Samaten sillä halutaan ohjata ja hallita kuitenkin koko ajan kasvavaa käyttöä ja kävijämäärää, jotta palveluita, reittejä yms. on tarpeen mukaisesti ja että alueen luontoarvot voidaan turvata.”

Kannattaa seurata miten asiat etenevät, mutta ennen kaikkea retkeillä näissä upeissa paikoissa.

uuvi.fi