Päiväretkiä Pohjois-Norjassa

28.05.2025 | Jouni Laaksonen

Suomi on mahtava retkeilymaa, mutta niin on Norjakin. Naapurissa vuoret ovat korkeita ja jyrkkiä, meren vuonot uhkeita, vesiputouksia on valtavasti ja ne ovat huomattavasti suomalaisia serkkujaan korkeampia. Jäätikötkin ovat kesähelteellä eksoottisia. Jos suuntaa autolla tai polkupyörällä Suomen Lappiin, samaan lomamatkaan on todella helppo yhdistää retkeilyä Norjassa. Esimerkiksi rengasmatka Hetasta Kautokeinon kautta Altaan, sitten Norjan rannikkoa Lyngeniin ja Skibotnin kautta takaisin Suomeen Kilpisjärvelle on oivallinen päiväretkeilijän lomareissu.

[01] Altan kalliopiirrokset

3 km, helppo

Altan museo on paitsi museo, myös retkikohde. Rengaspolusto kulkee vuonon perukassa esitellen Pohjois-Euroopan laajinta kalliopiirrosten kirjoa. Nämä 7000–2000 vuotta sitten kaiverretut tuhannet kuviot kuuluvat UNESCOn maailmanperintölistalle. Suomessa on punamaalilla tehtyjä kalliomaalauksia pystysuorissa jyrkänteissä. Altan kuvat ovat kalliokaiverruksia laakeissa rantakallioissa. Osa kaiverruksista on menneinä vuosikymmeninä maalattu, jotta ne näkyisivät paremmin. Nykypäivän museoväki ei varmasti näin tekisi, mutta tehty mikä tehty. Iso osa kaiverruksista on toki alkuperäisessä asussaan ilman maalia.

[02] Orvvosfossenin vesiputous

4 km, helppo

Polku johtaa metsän halki leveälle ja näyttävälle vesiputoukselle. Kultarikot ihastuttivat. Näimme polulla ja putouksella hieman muitakin retkeilijöitä, mutta kun hoksasimme käydä katsomassa putousta myös yläpuolelta, saimme loikoilla itikattomassa lämpimässä auringonpaisteessa avokallioilla aivan oman perheen kesken. Tuntui pieneltä paratiisilta.

[03] Storsteinviken

3 km, melko helppo

Suunnilleen vastapäätä Altan kaupunkia vuonon länsirannalla on niemeke, jonka päässä on karkkikiviranta. Parkkipaikalta johtaa merkitsemätön polku. Meren hiomat värikkäät kivet houkuttavat etsimään aarteita! Jos jokainen ottaisi näitä jaloja kiviä matkamuistoiksi, ranta aikanaan alkaisi tyhjentyä kivistä. Päätimme, että jokainen saa kerätä kourallisen tai pari kaikkein kauneimpia kiviä. Järjestimme kivistä näyttelyitä, äänestimme kauneuskilpailun voittajia ja otimme valokuvia. Sitten levittelimme kivet takaisin rannalle. Rannalta aukesi myös hieno näkymä vuonon yli, ja hurjapäisin meistä kävi tietenkin uimassa Jäämeressä. Lapinvuokkoja kasvoi mattona.

[04] Bubbelen

1,2 km, melko helppo

Polku on vain kuusisataa metriä pitkä, mutta koivikkoinen nousu on niin jyrkkää, että alkaa ihmetyttää, miksei olla jo perillä. Lopulta saavutaan lähteelle, joka on kovin erilainen kuin suomalaiset kaltiot. Maan sisästä purkautuu vettä muutaman metrin laajuiseen kivipoteroon niin hurjalla vauhdilla, että saman tien lähteestä alkaa kuohuva koski. Hieman näköaloja, mutta ei oikein avonaista kaukomaisemaa.

[05] Innervikselva

6 km, helppo

Nukuimme monta yötä leirintäalueiden mökeissä, mutta tänne halusimme tehdä telttaretken. Polku vie Isfjordenin rantaa, välillä jännittävässä saniaiskoivikossa, paljolti kauniissa vuonomaisemassa. Øksfjordjøkelenin jäätikkö vuonon pohjukassa näkyy jo monesta kohtaa matkan varrelta ja oikein hyvin Innervikselvan niityltä. Pystytimme teltan ja teimme sitten lisäretken lähemmäs jäätikköä. Innervikselvalle asti polku on vahva, mutta sieltä eteenpäin se heikkenee ja katoaa välillä olemattomiin. Täälläkin oli paljon kultarikkoja, kaikkea kirkkaankeltaisista appelsiininoransseihin. Myös kullerot, lapinvuokot ja tunturipoimulehdet tuli kerättyä kameran muistikortille.

[06] Fosselvfossen

5 km, melko helppo

Seuraavaksi yöksi majoituimme pienelle leirintäalueelle. Paikan omistaja kysyi, tiedämmekö läheisen vesiputouksen. Sillä on putouskorkeutta kuulemma 69 metriä. Siis kolme kertaa Fiellun putouksen verran, huh! Lähdimme tietenkin iltaretkelle. Polku nousi nopeasti puuttomalle tunturinummelle, josta aukesi kaunis maisema Straumfjordenin vuonolle. Ja putous jylisi kertakaikkisen mahtavana valkoisena syöksynä alas kalliokielekkeeltä.

[07] Dalberget

4,5 km, melko helppo

Polku nousee pian koivikosta avotunturiin ja näköalat Lyngen-vuonon yli Lyngenin rosoisille, jäätikköisille tuntureille on uskomattoman upea. Iltapäivän aurinko oikein häikäisi heijastellessaan meren ja jäätiköiden pinnasta. Meille riitti Storhaugen-tunturin sivuhuippu Dalberget, mutta korkeimmallekin laelle menee reitti. Dalbergetillä tuntui, että aika pysähtyi. Oli lämmintä ja tyyntä, meillä oli riittävästi juotavaa ja evästä. Tästä maisemasta ei ollut kiire pois. Dalbergetillä on huonomman sään varalta isoikkunainen päivätupakin.

[08] Blåisvatnet

9 km, vaativa

Ylitimme Lyngen-vuonon lautalla Olderdalenista Lyngseidetiin. Norjalaisilla on aivan oma reittiluokitusjärjestelmänsä. Blåisvatnetin polku nousee loivasti, mutta se on lähes koko matkaltaan erittäin kivikkoinen. Suomessa reitti luokitettaisiin ilman muuta erittäin vaativaksi, Norjassa se on middels krevende eli keskivaativa. Blåisvatnetin täytyy olla suuri somejulkkis. Muuta selitystä ei pysty keksimään sille, että kaikissa muissa lomaviikkomme retkikohteissa näimme joko ei ketään tai aivan muutaman muun retkeläisen, ja Blåisvatnetin polulla tapasimme satoja muita retkeilijöitä. Kieltämättä maisemat ovat kaiken mahdollisen hehkutuksen arvoiset: upeaa vuoristonäkymää jäätiköiden kera ja kruununa polun päässä epätodellisen kirkkaanturkoosinsininen järvi. Jos pitkä kivikkoretki kuulostaa liian hankalalta, myös Aspevatnetin vesi on yhtä häkellyttävän väristä. Täällä käynnille kertyy mittaa vain 2 kilometriä, lähtö on samalta parkkipaikalta. Aspevatnetilla on laavu.

[09] Lyngstuva

7 km, helppo

Keskivaativaksi ovat norjalaiset luokitelleet myös Lyngstuvan polun vaikeusasteen. Tämä kuitenkin on lähes koko matkan tasamaata ja vähäkivistä polkua. Lopussa on sentään pieni kivikkopätkä. Maisema Lyngenin niemimaan kärjestä edustalla seisovien jykevien saarenkyömyjen täplittämälle merelle on uskomattoman upea. Lyngstuvan vanha majakanvartijan mökki toimii autiotupana. Helppo retki mahtaviin merimaisemiin!

[10] Steindalsbreen

13 km, melko helppo

Viehättävä polku nousee alkuun metsässä, mutta sitten tunturinummella kaunista laaksoa pitkin jäätikölle. Ympärillä kohoavat jyrkät vuorenrinteet, lampaat laiduntavat niityillä. Tunturipurojen yhtymäkohta tekee suomalaiseen vaikutuksen: toinen haara on kristallinkirkasta, toinen maidonsameaa sinivihertävää. Jälkimmäinen tulee jäätiköltä. Jäätikön reunalla on metallikylttejä, jotka kertovat jäätikön reunan sijainnin eri kesinä. Ilmastonmuutos konkretisoituu surullisella tavalla: jäätikkö pienenee vauhdilla. Nousua ja mittaa retkellä on aika paljon, joten aikaa tulee varata. Toisaalta harvassa paikassa pääsee sittenkään näin helposti jäätikön reunalle, koskemaan käsin jäätikköä.

[11] Bollmansveien

4–11 km, melko helppo

Tämä polku nousee vuonon vastakkaisella puolella kuin edellinen kohde. Kun koivikosta ehditään puuttomiin korkeuksiin, näkee Steindalsbreenin koko komeudessaan. Meille riitti aikanaan käynti kahden kilometrin päässä komealla näköalapaikalla, reilun kahdensadan metrin korkeudelle vuonon pinnasta. Reitti jatkuu Falsnestindetille asti, jossa ollaan jo yli kilometrin korkeudessa. Paluumatkalla olimme niin onnekkaita, että näimme kiikarilla maitovalaita Storfjordenissa.

[12] Rovijoen putous

0,5 km, helppo

Rovvejohkan eli Rovijokkelvan vesiputous on norjalaisten mielestä niin mitätön, että sitä ei ole syytä mainostaa. Ei alueen matkailuesitteissä, ei retkeilijän nettikartoissa, ei maantieopasteissa. Suomessa se olisi maamme korkein ja upein vesiputous, joten suomalaisen kyllä kannattaa tällä parkkipaikalla pysähtyä. Putouksen ylle on aikanaan sentään rakennettu katselutasanne, mutta ainakin viimeksi käydessä se oli sortumavaarallinen. Muutenkin putous näyttäytyy parhaiten sen juurelta katsottuna. Putouksen viertä pitkin ei pidä yrittää mennä, vaan tarpeeksi kaukaa oikealta kiertäen löytyy kapoinen, mutta varmajalkaiselle kelpo polku. Putouksen alla on oivallista vehreää niittyä evästauon pitoon.
 

Norjan retkeilykartalta, Ut.no/kart, löytyy sadoittain retkeilyreittejä ja tupia. Harri Ahosen Pohjois-Norjan retkikohteita esittelevissä kirjoissa on paljon reittejä niin vaeltajalle kuin päiväretkeilijälle. Kummassakaan ei esitellä ihan kaikkia tässä mainittuja, sillä keräsimme omat herkkupalamme yhdistellen eri lähteitä.