Päiväkoti ulkona

20.04.2018 12:19 | Katarina Malmberg

Helsinkiläisen päiväkodin metsäryhmässä ulkoillaan joka päivä – säällä kuin säällä. Teksti Katarina Malmberg Kuvat Sampsa Sulonen

“Kato!” nelivuotias poikaa hihkuu innoissaan päiväkotikaverilleen.

Haalarit on varmasti heitettävä illalla pesukoneeseen.

Naps!

Lapsi napsauttelee palasiksi maasta poimimaansa kohmeista kaarnanpalaa.

“Nää on kultarahoja”, hän sanoo ja näyttää pientä kekoa kämmenellään.

On marraskuun ensimmäisiä pakkaspaiviä ja päiväkotiryhmä Purot on päivittäisellä metsäretkellään.

“Välillä kaarnanpala on puhelin, ruokaa, JVG-keikan lippu tai luottokortti”, lastenhoitaja Virpi Saarikettu kertoo.

Luontoretkiltä tarttuu mukaan aina jotain uutta, eikä metsästä löytyneistä leluista tule kiistaa. Päiväkodin pihalla voi moni lapsi haluta yhtä aikaa tietyn kuorma-auton tai saman punaisen ämpärin.

Päiväkoti Kanavan kaksi ryhmää Helsingin Vuosaaressa ovat nyt toista vuotta mukana Suomen Ladun Luonnossa kotonaan -toiminnassa. Se tarkoittaa retkeä lähiluontoon – säällä kuin säällä – joka päivä.

Luonnossa kotonaan -ryhmät ovat sitoutuneet luontoliikuntaan, ulkoiluun ja ympäristökasvatukseen, johon ryhmän opettajat on koulutettu. Yhdessä lasten huoltajien kanssa sitoudutaan arvostamaan vapaata leikkiä luonnossa ja retkeilemään useampana päivänä viikossa.

“Meillä se tarkoittaa retkiä Aurinkolahden uimarannalle, Kallahden niemeen, Uutelan metsään tai Haltialan tilalle,” lastentarhanopettaja Katja Lahdentausta sanoo.

Kerran kuukaudessa 3–5-vuotiaiden Purot-ryhmä paistaa esimerkiksi lettuja tai makkaraa luontopolun grillikatoksessa yhdessä Metsäeskareiden kanssa.

Varsinkin keittopäivinä tavallinen lounaskin kärrätään usein metsään. Silloin lapset istuksivat mättäällä istuinalustoilla ja opet jakavat keiton lautasille.

Maija Grönlundin nelivuotias Toivo nauttii äidin mukaan luonnossa leikkimisestä niin paljon, että haluaa usein vielä iltaisinkin metsään. Toivo on Puroissa ja isoveli Sulo saman päiväkodin Metsäeskarit-ryhmässä.

“Pojat tunnistavat lintuja, kuten hanhen ja punatulkun. Syksyllä sieniretkellä he tiesivät myös karvarouskun, jota en itse olisi tuntenut”, Maija Grönlund kertoo.

Vanhemmille on tärkeää, että lapset liikkuvat ja ulkoilevat päivän aikana.

“Toivo, joka nukkuu vielä päiväunet, on nukkunut päiväkodissa välillä nurmella ja kerran teltassakin.”

Metsäretkelle mukaan ei oteta leluja. Sen sijaan tarvitaan tutkimusvälineitä, kuten luuppeja, suurennuslaseja, köyttä ja purkkeja.

Syksyllä lapset keräsivät marjoja. Sisätiloissa sitten leivottiin itse marjapiirakka.

“Kerran meillä oli mukana piirustuspaperit, joille liiskattiin marjoista taideteoksia”, Katja Lahdentausta kertoo.

Metsäpäiväkodin leikit ovat hyvin lapsilähtöisiä, mutta aikuinen voi silti ohjata oppimista. Kun joku löytää sieniä, voidaan yhdessä miettiä, minkävärisiä sienet ovat. Tai laskea, montako niitä on. Tai koettaa tunnistaa lajia.

“Metsässä emme voi valmiiksi suunnitella temppurataa, mutta täältä löytyy varmasti jokaiselle sopivan korkuinen kivi, jolle kavuta”, Virpi Saarikettu sanoo.

Joka päivä tulee liikuntatuokiosta vähän erilainen, kun maasto ja sää vaihtuvat.

Nyt osa lapsista laskee peppumäkeä ja toiset kiipeävät viereiseen kuuseen. Jotkut syöksähtelevät kiveltä kivelle turvaan tai keräävät keppejä, joilla voi piirtää tuoreeseen lumeen. Yksi tytöistä pyytää muut katsomaan eläimen jälkiä lumella.

Onkohan tästä juossut pieni hiiri tai päästäinen?

Haalarit on varmasti heitettävä illalla pesukoneeseen, mutta siitä ei kukaan vanhemmista ole valittanut.

Kiipeilyn ja riekkumisen jälkeen istahdetaan istuinalustoille juomaan lämmintä mehua, jota on mukana termospulloissa. Jollakin mehut roiskahtavat rinnuksille.

Tänään jauhelihakeitto lähdetään syömään sisälle, sillä muutamaa lapsista paleltaa.

Päiväuneen vaipumista ei kauan tarvitse odotella.