Päänsisäiset esteet

29.05.2024 | Panu Könönen

Suurin osa liikunnan esteistä on kuviteltuja. Ja ne voidaan onneksi purkaa.

Keski-ikäinen mies saapuu työterveyslääkärin vastaanotolle. Ylipainoa on kertynyt vuosirenkaiksi asti ja joka paikkaa kolottaa. Elämäntavat eivät varsinaisesti edistä hyvinvointia: töihin vie diesel ja vapaa-ajan täyttää penkkiurheilu, luonnollisesti lagerilla höystettynä. Kun lääkäri kysyy liikunnan harrastamisesta, niin mies kertoo, ettei pysty liikkumaan, kun on nämä polvet. ”Mikä niissä on?” lääkäri kysyy. Mies vastaa, ettei tiedä: ”Mutta kun armeijassa aikoinaan niin sanottiin!”   

Edellinen esimerkki on täysin kuvitteellinen, mutta vastaavanlaisiin tapauksiin lääkäri Julia Järvimäki törmää tuon tuosta.

”Työterveyshuollossa näkee, että harva liikkuu tarpeeksi”, hän kertoo.

Järvimäki työskentelee työterveyden lisäksi myös Helsingin urheilulääkäriasemalla, joten liikunta-asiat tulee otettua puheeksi myös työterveysasiakkaiden kanssa.

”Myös kollegat työterveydessä kysyvät liikunnasta useammin kuin ennen”, Järvimäki kertoo.

Onneksi, sillä liikkumattomuus ja ylipaino ovat myös työikäisten vitsaus. UKK-instituutin laskelmien mukaan liikkumattomuuden hintalappu on jo kolme miljardia euroa.


Miksi suomalaiset työikäiset eivät sitten liiku tarpeeksi?

Yksi este liikunnalle löytyy yksilön pään sisältä: en voi, en ole liikunnallinen, en osaa, olen liian sairas liikkumaan, liikunta vain pahentaa vaivoja.

Julia Järvimäellä on kuitenkin hyviä uutisia:

”Liikunnalle on hyvin vähän terveydellisiä esteitä. Jos on akuutti infektio päällä, niin silloin ei kannata tietenkään lähteä liikkumaan. Tai jos on juuri kotiutunut sairaalasta vaikkapa akuutin sydäninfarktin jälkeen, ensimmäisellä viikolla liikunnaksi riittää kevyt kävely.”

Muuten liikunta on aina suositeltavaa.

”Toki jos on jotain epämääräistä oirehdintaa, muljuu sydämessä, huimaa, joku paikka kipeytyy, niin kannattaa aina hakeutua lääkärin vastaanotolle selvittämään, mistä asia johtuu”, Järvimäki korostaa.
 

Myös vammat ja nivelrikot saattavat tehdä entisestä liikkujasta sohvaperunan. Ja se voi olla jopa identiteettikysymys. Monesti oma lajitausta on synnyttänyt niin vahvan identiteetin siitä, miten ja missä voi liikkua, että lajin harrastamisen lopettava terveydellinen este lopettaa samalla kaiken liikunnan.

”Aika usein, kun nivelrikko tai vamma, vaikkapa polvivamma, estää oman lajin, niin liikuntaharrastus jää, katsotaan telkkua, tulee ylipainoa. Voisiko miettiä jotain muuta lajia?” Järvimäki kysyy.

Liikkujan identiteetin lisäksi ihmiselle voi kehittyä myös sairaan identiteetti. Tällaisesta identiteetistä voi tulla myös todellinen este liikunnalle.

”Jos on ollut sairaskohtaus, joka on järisyttänyt omaa olemassaoloa, voi kehittyä sairaan identiteetti – tai ainakin jäädä liikkumisen pelko. Tässä kohtaa pitäisi hakeutua ammattilaisen pakeille juttelemaan, miten palata turvallisen liikunnan pariin”, Järvimäki neuvoo.

”On monia esimerkkejä, että sydäninfarktin sairastamisen jälkeen voi silti juosta vaikka maratonin.”

Järvimäki korosta myös voimaharjoittelun tärkeyttä, sillä se ehkäisee vammoja ja lisää toimintakykyä.

”On paljon tuki- ja liikuntaelimistön kipuja, jotka saataisiin oikeanlaisilla voimaharjoitteilla ja fysioterapialla kuriin. Moni ajattelee, että liikuntaa pahentaa kipuja, vaikka oikeanlaisella harjoituksella saadaan kipeä paikka kuntoon.”

”Ikuinen lepo ei ole hyvästä, vaan ihminen tarvitsee liikuntaa”, Järvimäki muistuttaa.

Julia Järvimäki on liikuntalääketieteen erikoislääkäri. Hän työskentelee Helsingin urheilulääkäriasemalla. Hänen erityisosaamistaan ovat rasitusvammat, erilaiset hengitystieoireet ja suorityskykyä rajoittavat tekijät.

hula.fi


Luitko jo nämä jutut?