Omatoimirastilla

03.03.2021 | Terhi Ilosaari

Kuntosuunnistus muuttui koronan myötä omatoimiseksi. Onko muutos pysyvä?

Syyskuussa 2018 joku yörasteilla yliajalle asti könynnyt ehdotti somessa mahdollisuutta ladata kuntorastien tulos itse verkkoon. Ehdotus sai 112 kommenttia. Useimmat keskittyivät tekniikan ongelmiin, osa pohti jokamiehenoikeuksia, karttamaksuja ja järjestäjän vastuuta.

Relevantteja, ajatuksen ansaitsevia mietteitä, mutta tuolloin kukaan ei tuumannut: Miksipä ei!

Pandemia potki teknologisten pulmien ratkontaan vauhtia. Huhtikuussa 2020 Suunnistusliitto lisäsi Rastilippu-palveluun omatoimirastien edellyttämät toiminnot.

"Käsitettä omatoimirastit ei ollut olemassa vuosi sitten. Keväällä muutama seura lähti organisoimaan ensimmäisiä omatoimirasteja ja nopeasti käytäntö levisi kaikkialle Suomeen”, muistelee Suomen Suunnistusliiton toimitusjohtaja Mika Ilomäki.

”Omatoimirastit muuttivat omalta osaltani harrastusta pelkästään positiivisesti.”

”Omatoimirastien myötä pääsin joustavasti suunnistamaan, kävin jopa taitoharjoituskartoilla. Harrastusmäärän lisääntyessä havaitsin kauden aikana kehitystä lajitaidoissani. Syksyn rasteilla rohkenin kokeilemaan suunnistusta yöllä”, kontiolahtelainen, juuri ennen koronavuotta suunnistuksesta innostunut, Antti Männistö kertoo.

”Vaikka omatoimirasteilta puuttui normaalien kuntorastien tarjoama tapahtumafiilis, niin harjoituksina ne toimivat yllättävän hyvin. Tuli pakostakin suunnistettua rauhassa keskittyen omaan suoritukseen, kun matkalla oli yksin oman kartan kanssa ja ajanottajana oli vain oma kello”, pohtii helsinkiläinen Hanna Talvioja, jolla kuntorastikokemusta on jo vuosikymmenen ajalta.

”Loppujen lopuksi keväällä ja kesällä tuli suunnistettua paljon: kalenteri oli tyhjä muista menoista ja omatoimiperiaate tarjosi lähes täydellisen aikatauluvapauden. Normaalisti yritän etsiä kuntorastit mukavasta maastosta itselleni sopivana ajankohtana. Nyt tällaiselle kalenterisovittelulle ei ollut tarvetta, oli jopa reilusti valinnanvaraa”, Talvioja muistelee kauttaan.

Monipuolisesti kestävyyslajeista nauttiva Antti Männistö kertoo kelin vaikuttavan kuntorasteiluun hieman yllättävällä tavalla:

”Omatoimirastit muuttivat omalta osaltani harrastusta pelkästään positiivisesti. Koska suunnistus ei ole millään muotoa säästä riippuvaista, vei päälajini, pyöräily, poutapäivinä voiton. Tunnin ryskäminen kartan kanssa kaatosateessa on tosi kivaa, ja näin tuli sadepäivinäkin urheiltua.”

Kontiolahtelaisen Männistön maastoissa eivät luontokohteet juurikaan ruuhkautuneet. Mutta saattoi pääkaupunginkin metsissä löytää hiljaisuutta, jos lähti matkaan kartan kanssa.

”Korona-aika sai koko kaupungin liikkeelle. Kansallispuistojen ja ulkoilualueiden merkityt polut olivat välillä jopa häiritsevän ruuhkaisia. Suunnistuskartan kanssa ei ollut tätä ongelmaa, sillä heti merkittyjen polkujen ulkopuolella metsässä oli ihanan rauhallista”, Hanna toteaa
 

"Omatoimirasteista kuulunut palaute on ollut yleisesti todella positiivista. Monissa seuroissa tehtiin kuntorasteilla kävijöiden osalta jopa ennätyksiä. Uskon kuntorastien palaavan entisenlaisina ohjelmaan pandemian niin salliessa, mutta eivätköhän omatoimirastit jää käyttöön oheispalveluna”, pohtii Suunnistusliiton Ilomäki.

Suunnistusseura Rastihaukkoja edustava Hanna Talvioja toivoo, että järjestäjät voisivat jatkossakin jättää rastit tapahtumien jälkeen metsään omatoimikäyttöä varten, ja tarjota mahdollisuuden tulostaa kartta itse, jolloin ei tarvitse kiiruhtaa karttaa ostamaan.

Monin tavoin mainiot omatoimirastit jäänevät siis elämään, mutta kunnon jälkipelejä, maalialueen spekulaatiota, tuota suunnistuksen suolaa ja sokeria, eivät virtuaalipalvelut korvaa.

Mehukkaan metsärymistelyn jälkeen käyty keskustelu ei ole vain kartalle piirretty viiva, vaan hetkessä tiivistyy metsän ja hien tuoksu sekä kohkaamisen täyteinen kohtaaminen.