Maastopyöräily
Maastopyöräily
Maastopyöräily
Maastopyöräily
Maastopyöräily
Minun reittini
20.04.2018 12:45 | SYSTEM
Maastopyöräilyalan ammattilaiset ja aktiiviharrastajat kertovat eteläisen Suomen suosikkireittinsä ja -kohteensa. Seuraavassa numerossa luvassa reittejä Lapista.
Mikko Norvasto, Tampere
[01] Kangasalan Vehoniemi. Aloittelimme maastopyöräilyharrastusta Telemark-hiihtoporukkamme kesähauskuutena Vehoniemen harjumaisemissa jo 1980-luvun puolivälissä.Kanadasta kaikille tilattiin Talisman-merkkiset ”oikeat” maastopyörät. Pyörät tosin muistuttivat pyöriä, joilla karhut ajelivat Moskovan sirkuksessa!
Yksi hienoimmista alueen reiteistä kulkee Kaivannon kanavalta Pälkäneen Aapiskukkoon. Roineen ja Längelmäveden maisemissa poljetaan aluksi komean Vehoniemenharjun etelärinteessä Vehoniemen automuseon alapuolella. Reitti jatkuu vanhan Pälkäneentien yli ja nousee Vehoniemen harjun päälle. Korkeuskäyrää on riittävästi ihan jokaiselle!
Varalantien ylityksen jälkeen voi vielä pudottaa Punamultalukon eli 40 metrin syvyisen supan pohjalle ja nousta sen itäpäästä ylös. Vaihtoehtoisesti voi valita hienon maisemareitin ja jatkaa harjun päällä suoraan Pälkäneen suuntaan. Pälkänettä lähestyttäessä on valittavana useampi eli reittivaihtoehto, jotka kaikki päätyvät kylälle. Kahvitauko kylällä ja takaisin! Aikaa kannattaa varata 2–2,5 tuntia.
Pekka Tahkola, Oulu
[02] Oulun kaupunkimetsät. 200 000 asukkaan Oulusta löytyy niin kaupunkirakenteen sisältä kuin sen reunoiltakin lukematon määrä polkuja. Melkein missä päin Oulua vain asuukin, niin viimeistään parin sadan metrin päästä pilkistää polunpää, josta valtava reittiverkosto upeine metsineen ja luontokokemuksineen aukeaa.
Vaikka asun vain 2 km päässä ydinkeskustasta, ajoin juuri 20 kilometrin maastopyörälenkin pelkkiä polkuja pitkin menemättä missään vaiheessa 800 metriä kauemmaksi kotoani. Ja sitä paitsi, polkuja syntyy ja löytyy aina uusia. Jopa yllättävän läheltä: vaikka luulin kolunneeni jo lähes koko kaupungin, niin viime viikolla löysin uuden polun vain 200 metrin päästä!
Ulkoilijoiden, nykyisin usein läskipyöräilijöidenkin, ansiosta polut pysyvät auki myös talvisin – reittiverkoston itse asiassa laajentuessa soille, vesistöille ja jopa lähisaariin. Polkuja on satoja kilometrejä. Lisäksi tuttu polku on aivan erilainen kesällä ja talvella, niin ikään valoisalla ja pimeällä, ja vieläpä eri suuntiin ajettaessa. Oulun poluista on julkaistu tilattavissa oleva paperikartta:
[03] Keskuspuisto. Helsinkiläisenä maastopyöräilijänä olen saanut valita asuinpaikkani työmatkapyöräilyn ja ulkoilun ehdoilla: kirkkaasti suurin osa vuosittaisista maastopyöräilytunneistani tuleekin rullailtua Keskuspuistossa. Keskuspuiston parhaita puolia ovat runsas polkutarjonta pitkällekin lenkille, mahdollisuus yhdistellä reittiin jäljellä olevia lähimetsien rippeitä ja ennen kaikkea saavutettavuus.
Muutaman kilometrin säteellä puistosta asuu kymmeniä tuhansia ulkoilun ystäviä. Yllättäen Keskuspuiston maastopoluilla törmää enimmäkseen muihin maastopyöräilijöihin. Toinen suuri käyttäjäryhmä on kaikenkokoiset nelijalkaiset ystävät ulkoiluttajineen.
Puisto on ollut ulkoilijoiden suosiossa jo vuosikymmeniä, mikä näkyy melko kuluneina ja juurakkoisina polkuina. Metsätyypin ja kallioidenkin vuoksi maastopyöräily on märällä kelillä vähän haastavampaa, joten aloittelijoille sopivia polkuja joutuu vähän etsiskelemään.
[04] Poronpolku. Vain tunnin päässä Helsingistä, Kanta-Hämeessä, Lopen kunnassa on merkitty maastopyöräily- ja patikkareitistö Poronpolku. Pääosin hiekkakangasmaastossa kulkeva n. 30 km mittainen reitti tarjoaa kauniita harjumaisemia ja hienot retkeilypuitteet vesistöineen ja tulipaikkoineen. Vettä tehokkasti imevä harjumaasto on kulkijalle armollinen myös sateisempana kautena. Kokeneemmalle pyöräilijälle Komion seudun komeat harjut tarjoavat sopivasti fyysistäkin haastetta. Aloittelevampi ajaja suuntaa mieluummin Poronpolun reitin pohjoisosiin, aloittaen vaikka Riihisalon kahvilapalveluiden ääreltä.
Poronpolun reitistö ympäristöineen on pääkaupunkilaiselle mukava päiväretkikohde ja kohtuullisen matkan päässä.
Anu Oksanen, Saarijärvi
[05] Pyhä Häkin kansallispuisto. Tykkään nauttia luonnosta hiljaisuudessa, rauhassa ja yksin – tai siis paremminkin kaksin pyöräni kanssa. Pyhä-Häkin kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomessa Saarijärvellä. Se on eteläisen Suomen huomattavampia ikimetsiä, jonka luontoon ihminen ei ole juurikaan päässyt vaikuttamaan muuta kuin polkuja tallaamalla. Maastopyöräilijälle Pyhä-Häkki tarjoilee hyvin haastavia juurakkoisia ja kivikkoisia polkupohjia. Polut ovat syntyneet vuosikymmenten kuluessa, koska ihmismassoista ei tämän puiston kohdalla voida puhua. Satunnaiseen päiväretkeilijän ja lintubongarin voi reitillä tavata, mutta koskaan en ole kohdannut siellä toista pyöräilijää.
Puolet Pyhä-Häkin kansallispuiston alueesta on suota, joten pitkospuita reiteillä on riittämiin. Pääasiassa hyväkuntoiset pitkospuut on tehty melko kapeista lankuista ja tarjoavat siis tasapainoilumahdollisuuksia kokeneemmillekin kuskeille. Lisäksi lankkujen keskelle usein jäävä leveähkö rako saa kielen keskelle suuta ja sykkeen nousemaan jännityksestä.
Kommentointi