Metsällä

30.11.2022 | Raija Hentman

Jokamiehenoikeudet ja velvollisuudet perustuvat kymmeniin lakeihin, asetuksiin ja muihin sääntöihin. Toimitaanko seuraavassa tarinassa sallitun rajoissa vai meneekö jotain pieleen?

Tuntuupa mukavalta; viikonloppu, kirpeä syyspäivä ja menossa sieneen. Suppilovahverot ovat tänä vuonna nousseet myöhään. Pakkasen kohmettama sänkipelto rahisee, kun oikaisen pellon poikki. Pellon toisella laidalla ylitän suojakaistalla ojan viertä kulkevan kaviouran.

Vielä tuon ylämaankarjan ison metsä- ja niittylaitumen läpi, jottei sitä tarvitse kiertää. Sähköaidan veräjästä pääsee läpi tärskyä saamatta, kun tarttuu eristetystä kahvasta. Vilkaisen vielä näkyykö eläimiä missään. Ei näy. Laitumen toisella laidalla on portaat aidan yli.

Ylitän metsätien ja sukellan kuusikkoon. Ja kas, siinä ovat ensimmäiset kohmeiset suppilovahverot.

Lähellä pärähtää moottorisaha käyntiin. Metsänomistajalla on tainnut olla kahvitauko, kun en ole aiemmin sahan ulinaa kuullut. Sitten kuuluu uhkaavaa ratinaa, ja puu kaatuu rytinällä tiheikön toisella puolella. Huhhuh, vähän säikäytti. Yleensähän metsäkoneen ja moottorisahan metelöinnistä kuulee kauas, minne ei kannata suunnistaa.

Taas metsäautotie. Oranssiliivinen metsästäjä huitoo ja huutaa huomattuaan minut. Seis. Tien toisella puolella on juuri meneillään hirven ajo, ja siellä on vaarassa joutua ampumalinjalle.

Huokaus.

Se paras suppispaikka olisi ollut vain sadan metrin päässä…
 

Oikein vai väärin?

Viljelyksessä olevalla pellolla ei lähtökohtaisesti saa liikkua, sillä se on erityiseen käyttöön otettua aluetta. Korjuuta odottavan kaurapellon laidalla se on itsestään selvää. Kynnetyn pellon laidallakaan ei ole epäselvyyttä siitä, ettei kulkeminen pellolla haittaisi viljelyä.

Jäätyneen tai lumen peittämän viljelyksen ylittämisestä tuskin aiheutuu haittaa. Mutta mistä asiaan perehtymätön tietää, ettei sänkipeltoon ole suorakylvöllä jo laitettu siemeniä itämään, jolloin se on viljelyksessä? Jaa-a. Vastuu on kulkijalla.

Kesantopeltoon ei ole kylvetty viljelykasveja, ja pelto on jätetty lepäämään osana kasvukunnon parantamista. Kesantopellolla liikkumisesta jokamiehenoikeuksin ei ole säädetty erikseen. Suojakaistat ja -vyöhykkeet on jätetty mm. vesistöjen ja ojien varsille estämään ravinteiden ja pintamaiden valumista pois viljelyalueilta, ja ne ovat osa peltoa. Nurmipeitteen täytyy näillä kaistoilla ja vyöhykkeillä säilyä ehjänä, joten ratsastus ei käytännössä ole mahdollista, mutta kävely ei välttämättä ole haitaksi.

Laitumen aitaaminen yleensä osoittaa, että alue on otettu erityiseen käyttöön, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei siellä liikuta jokamiehenoikeuksin. Huomattavan suuri laidunalue voi tehdä tästä poikkeuksen, jos eläimet ovat riittävän kaukana. Esimerkiksi Långvassfjärdenin luonnonsuojelualueen lintutornille Inkoossa on luvallista mennä laidunalueen läpi. Mutta poikkeushan vahvistaa säännön. Toki silloinkin pitää huolehtia siitä, ettei häiritse laiduntavia eläimiä. Aitaaminen ei kuitenkaan aina osoita, että alue on otettu erityiseen käyttöön.

Metsätyömaiden turvallisuudesta säädetään asetuksella. Moottorisahalla puuta kaadettaessa turvaetäisyys on kaksi kertaa puun pituus. Hakkuukoneen vaara-alue yltää yleensä 70 metriin. Parasta pysytellä tarpeeksi kaukana, kun metsää kaadetaan, vaikkei metsätyömaa olekaan este marjastamiselle ja sienestämiselle. Eri asia on taas hakkuiden tahallinen ja tarkoituksellinen estäminen vaikkapa arvokkaan vanhan metsän pelastamiseksi. Siitä voi rapsahtaa sakot metsälain nojalla.

Metsästysoikeus liittyy maanomistajuuteen eikä suinkaan ole jokamiehenoikeus. Varsinkin syksyisin luonnossa liikutaan monenlainen saalis mielessä. Tavanomainen luonnon virkistyskäyttö ei ole metsästyksen häirintää, mutta turvallisuussyistä alueella liikkumista voidaan joutua rajoittamaan metsästyksen ollessa käynnissä.

Rangaistavaa toimintaa on laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen vaikkapa houkuttelemalla makkarapaketilla ajossa olevan koiran pois hommistaan tai pyytäviä loukkuja siirtämällä tai laukaisemalla.