Majakka keskellä Suomenlahtea

01.06.2022 | Markus Sirkka

Tiiskerin majakka uhmaa meren mahtia Loviisan edustalla keskellä Suomenlahtea, vain kivenheiton päässä Suomen aluevesirajasta. Pieni kallioluoto on kokeneelle merimelojalle antoisa loppukesän kohde, etenkin kun majakassa on Suomen erämaisin autiotupa.

Omassa rytmissään vilkkuva majakan valo vastaanottaa kaukaiselle kallioluodolle rantautuvan melojan. Heinäkuun lopun aurinko on ehtinyt painua mailleen, mutta iltarusko kajastaa vielä horisontin takaa.

Horisonttiin, mantereelle, retken lähtöpaikkaan, Tirmon lossirantaan,on matkaa pari kymmentä kilometriä.

Tirmon ja Tiiskerin väliin jää Pellingin komea saaristo Porvoon edustalla, eikä sitten juuri muuta, muutama saari ja avomerta. Pellingin jälkeen tuulensuojaa ei juuri ole tarjolla, joten melontaretkeä Tiiskerille voi siten suositella vain kokeneille melojille.

Hylkeitä näillä vesillä näkee lähes joka retkellä.

Usean tunnin melomisen jälkeen on mukava saada kovaa maata jalkojen alle. Rantaudun pieneen poukamaan ja vedän kajakin kalliolle. Saari on odotetusti autio, Pernajan edustalla seisovaa majakkasaarta asuttaa vain muutama merilintu.

Saaren öinen äänimaisema muodostuu meren kohinasta ja kaukana seilaavien laivojen moottorien äänistä. Yössä tuikkivat tähdet ja laivojen valot.

Kasaan tavarani ja astelen majakalle. Olen varautunut yöpymään teltassa, jos majakan erikoisuuden, sen toisessa kerroksessa sijaitsevan autiotuvan, ovi ei jostakin syystä avaudukaan, ja niin on vähällä käydä, raskas teräsovi tuntuu olevan jumissa.

Oven viereen on kuitenkin varattu raudan kappale selvästi avuksi vaivaan, sillä vääntämällä jäykkä ovi avautuu.

Ei aikaakaan, kun majakan pienessä ikkunassa loistaa lämmin kynttilän valo; se valaisee pienen, puupaneelilla vuoratun huoneen. Varustuksena on kerrossänky, pöytä ja tuoli. Lämmönlähteenä toimii nurkassa seisova musta kamiina ja pohjakerroksesta on jonkin verran polttopuuta, mutta niitä ei tarvita, paksujen betoniseinien sisältä kesäpäivän lämpö ei hevin karkaa.

Vaikka huone on oikein kotoisa yösija, tuo huone kuitenkin mieleen bunkkerin.

Se ei ole kovin kaukaa haettu aasinsilta, sillä alun perin huone tehtiin sotilaiden ja kalastajien, mutta myös veneilijöiden ja muiden kulkijoiden suojaksi, ja samaa virkaa se edelleen hoitaa.

Satunnaista käyttö on edelleen, Väyläviraston hallinnoiman majakan huone lienee Suomen rauhallisimpia autiotupia, vieraskirja karttuu vuosittain vain muutamilla kymmenillä nimillä.

Ensimmäiset merimerkit Tiiskerin pystytettiin jo 1700-luvulla, mutta ensimmäisen valomajakan luoto sai vasta vuonna 1933.

Se ehti toimittaa virkaansa vain kuusi vuotta, ennen kuin se talvisodan alussa suomalaiset räjäyttivät sen. Majakan ei haluttu toimivan Neuvostoliiton pommikoneiden suunnistuksen apuna. Sama kohtalo oli Porvoon edustan Glosholmenilla, muumitalon esikuvalla.

Kauaa luoto ei kuitenkaan ehtinyt olla ilman valoa, sillä jo seuraavana kesänä, 1940, luodolle pystytettiin uusi, saarella tänäkin päivänä seisova majakka. Jatkosodan aikana majakkasaari toimi tähystysasemana.

Matalan kalliosaaren ympärillä on muutama samanlainen, hiukan pienempi, puuton kallioluoto. Alkukesän kiivaimpaan pesintäaikaan majakkasaarelle rantautumisessa on käytettävä harkintaa, mutta heinäkuun lopulla kiivain pesintäkausi on jo takana.

Aamulla majakan edustalla kalastelee puolenkymmentä riskilää ja muutama lapintiira. Rantakukat, merisauniot ja monet muut ulkoluodoilla viihtyvät kasvit kukkivat räiskyvin värein ja luovat kontrastia luodon karuihin kallioihin.

Tuulta on himpun alle 10 metriä sekunnissa, mutta se riittää hyvin nostamaan vaahtopäisiä aaltoja, jotka murtuvat kuohuen matalille kallioille. Odottelen hetken sääennusteen lupaamaa tuulen tyyntymistä ja suuntaan sitten kohti länttä.

Hylkeitä näillä vesillä näkee lähes joka retkellä. Niin tälläkin kertaa, utelias harmaahylje lyöttäytyy seuraan ja seuraa kajakkiani pitkään, kurkkii tämän tästä aalloista kajakin takana, mutta sukeltaa heti, kun huomaa paljastuneensa.

Hylkeiden läsnäolosta kertoo myös lähistön hylkeidensuojelualue. Se on kierrettävä, sillä siellä liikkuminen on rajoitettua melojillekin.