Maastopyöräilijän Syöte

13.06.2018 13:41 | Tapani Leppänen

Syötteen kansallispuisto ja sen kupeessa sijaitseva matkailukeskus ovat maastopyöräilyn edelläkävijöitä. Vaaramaiden valttina on laadukas polku. Tunturin huipulla palvelee Suomen ensimmäinen pyöräilyhotelli. | Teksti ja kuvat Tapani Leppänen

Huipulle rakennetuissa hotelleissa on jotain erityistä. Iso-Syötteen laella majoittuvan matkailijan ajatukset lepäävät loputtomilta tuntuvien vaarametsien rinteillä. Ympärillä on rikkumaton rauha.

Matkailukeskusten näkökulmasta pohjoisen kesä on liiankin rauhallinen, mutta pyöräilijä poimii rusinat pullasta.

Matkailukeskusten näkökulmasta pohjoisen kesä on liiankin rauhallinen, mutta pyöräilijä poimii rusinat pullasta. Ruuhkattomat reitit ja palvelut yhdistyvät matalan sesongin hintoihin.

Pyöräilyviikko- tai viikonloppu rakentuvat samoista hyviksi havaituista aineksista kuin hiihtoloma. Päivän taipaleen jälkeen on mukava palata mökki- tai hotellisaunan löylyihin, syödä hyvin ja palautua rauhassa seuraavan päivän koitoksiin.

Maastopyöräily on yksi niistä lajeista, joista hiihtokeskusten kesämatkailuun haetaan vauhtia. Potentiaalia on, vaikka toistaiseksi pohjoiseen asti suuntaavatkin vasta lajin aktiivisimmat harrastajat.

Ajatukset tuulettuvat alas kiemurtelevalla serpentiinitiellä, mutta huipulle rakennetulla hotellilla on toinenkin puoli. Päivän päätteeksi on polkaistava ylös, ja kun sen tekee tunturin takaa nousevaa latupohjaa pitkin, tietää tehneensä täyden päivätyön.

Iso-Syöte (432 m) on Suomen eteläisin tunturi tai tulkinnasta riippuen vaara. Sen laki on juuri ja juuri puurajan yläpuolella, mutta niin se on näillä leveyksillä puurajakin paljon korkeammalla kuin Tunturi-Lapissa.

Tuntureille tai vaaroille ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Syötteen markkinoinnissa mennään tunturilla, ja sehän vain sopii.

Mäki on komea. Vuonna 1980 Iso-Syötteelle raivattiin rinteet ja rakennettiin ensimmäiset kelomökit. Hotelli valmistui muutamaa vuotta myöhemmin.

Vuonna 2000 perustettu Syötteen Kansallispuisto on kasvattanut osaltaan luontomatkailun vetovoimaa, mutta maastopyöräilyn siemen kylvettiin jo 1990-luvulla.

Pyöräilytuote ei synny itsestään. Sen tekemiseen tarvitaan paitsi rahoitusta, myös yhteistyötä ja asiantuntemusta.

Syötteen ensimmäiset, kunnan laatimat reitit, merkittiin 90-luvun puolivälissä. Kokonaisuus ei ollut kaksinen, vaikka sen osia löytyy nykyisiltäkin reiteiltä. Jälkeenpäin on ollut helppo todeta, ettei mukana ollut riittävästi lajiin perehtyneitä suunnittelijoita.

Nykymuotoinen reitistö valmistui vuonna 2009 Metsähallituksen rakentamana. Sen suunnittelijat, Veikko Virkkunen ja Saara Airaksinen, tunsivat lajin omakohtaisesti ja kutsuivat mukaan muitakin aktiivisia maastopyöräilijöitä.

Renkaiden alle rupesi löytymään oikeanlaista flowta.

Metsähallitukselle Syötteestä tuli reittien monikäyttöön liittyvä pilotti, josta saatuja kokemuksia hyödynnetään nyt, kun monet muutkin kansallispuistot avautuvat pyöräilijöille.

Syötteellä maastopyöräily on ollut jo pitkään keskeinen osa virkistyskäytön suunnittelua. Toisaalta vain pieni osa reiteistä kulkee kansallispuiston alueella. Ympäröivän retkeilyalueen harjumaastot soveltuvat pyöräilyyn kansallispuiston juurakkoisia vaarakuusikoita paremmin.

Syötteen kansallispuiston alueella pyöräily on sallittua siihen osoitetuilla reiteillä ja puiston ulkopuolella jokamiehen oikeudella. Maastopyöräilijöille on tarjolla kolme maisemaltaan ja vaikeustasoltaan sopivasti poikkeavaa reittiä.

Niistä helpoimmin lähestyttävä on alueen hienoimpia maastoja esittelevä Syötteen kierros. Pitämävaaran lenkillä päästään toden teolla vaaramaisemiin, ja korkeuserotkin alkavat olla sen mukaisia. Teknisempiä polkuja kaipaavat löytävät etsimänsä Toraslammen taipaleelta.

Parhaillaan käynnissä olevan kunnostushankkeen myötä reittejä on sorastettu ja siirretty osin kestävämmille maapohjille. Metsähallitus pyrkii vähentämään jatkuvaa ylläpitoa vaativien pitkospuiden määrää.

Kunnostustöiden yhteydessä pyöräilijöille on avautumassa kokonaan uusi reitti, maisemiltaan erämainen ja jälleen kerran omaleimainen Ahman kierros. Sen lisäksi Iso-Syötteen huipulla kulkevalle lämpöladulle kunnostetaan lyhyttä, aloittelijoille soveltuvaa maisemareittiä.

Niiden valmistuessa poljettavaa on sadan kilometrin edestä.

Syötteen reitit

SYÖTTEEN KIERROS 19 KM. Helppo/keskivaikea, ajettavissa molempiin suuntiin.

Iso-Syötettä kiertävä rengasreitti on alueen kolmesta maastopyöräreitistä helpoin, suosituin ja ehdotonta eliittiä myös maisemiltaan. Kierroksen kohokohtia ovat Pytkynharjun lakea seurailevalta polulta avautuvat maisemat. Toisaalta reitin vahvuuksiin kuuluu maaston monipuolisuus suomaisemineen ja kangasmetsineen.

Syötteen kierros on enimmäkseen mukavasti rullaavaa polkua. Parannustöiden myötä se soveltuu entistä paremmin myös aloitteleville maastopyöräilijöille tarjoten silti riittävästi korkeuseroa ja haasteita. Neulasbaanojen lisäksi vastaan tulee sopivassa suhteessa pitkospuita ja muutamia teknisempiäkin pätkiä.

Kierroksen voi aloittaa Luontokeskukselta, Iso-Syötteen ala-asemalta tai vaihtoehtoisesti Lauttalammen tai Kellarilammen pysäköintialueilta. Kellarilammen laavu ja Annintupa ovat mainioita taukopaikkoja.

PITÄMÄVAARAN LENKKI 35 KM. Keskivaikea, suositus myötäpäivään

Pitämävaaran lenkki on monipuolisuudessaan kuin Syötteen kierros, mutta astetta pidempi, mäkisempi ja kivikkoisempi. Syötteen reiteistä se on vaativuudeltaan keskitasoa, mutta yhtä kaikki mainiosti ajettava.

Alun pitkospuuosuuden jälkeen reitti seurailee hetken leveämpiä latupohjia Pikku-Syötteeltä vanhalle myllylle. Myllyn jälkeen päästään vaaramaisemiin. Polku muuttuu teknisemmäksi ja piipahtaa kansallispuistossa. Portinojan laavu toimii puolimatkan krouvina.

Ahvenvaarasta eteenpäin reitti on linjattu kokonaan uudestaan. Pitkän ja huonokuntoisen suo-osuuden sijaan se kääntyy nyt maisematien suuntaisesti etelään kiertäen Naamankajärven ja yhtyen Pytkynharjulla Syötteen kierrokseen.

Uusi linjaus on tehnyt reitistä hauskemman ja mielekkäämmän, mutta kymmenisen kilometriä pidemmän. Monissa vanhemmissa kartoissa ja GPS-jäljissä esiintyy yhä alkuperäinen linjaus. Sekin on ajettavissa, mutta huonokuntoisten pitkospuiden ylläpito on tältä osin lopetettu.

Pitämävaaran lenkin aloituspaikoiksi sopivat Iso-Syötteen ala-asema, Pikku-Syöte ja Kelosyöte. Luontokeskuksesta käsin matkaa tulee viitisen kilometriä enemmän.

TORASLAMMEN TAIVAL 54 KM. Vaativa, edestakainen pistoreitti

Toraslammen autiotuvalle johtava reitti on muista poiketen edestakainen pisto.

Reitin alku seuraa Pitämävaaran lenkkiä. Kelosyötteen jälkeen se kääntyy kansallispuistoon, jossa Särkiperän ylitys ja Maaselkä edustavat Syötteen reitistön kapeinta, kosteinta ja kivikkoisinta polkua. Vaikka vastapainoksi on tarjolla myös joutuisampaa metsäautotietä, kokonaisuus on Syötteen vaativin ja selvästi vähiten ajettu.

Reitin haastavuutta ja mielenkiintoa lisää Rajakosken köysikahlaamo. Kesälläkin vettä riittää polven korkeudelle, ja vuolaasti virtaavan joen ylittäminen on pyörien kanssa oma taiteenlajinsa.

Täysimittainen Toraslammen taival alkaa Syötteen Luontokeskukselta. Reitille voi lähteä myös Iso-Syötteen ala-asemalta, Pikku-Syötteeltä, Kelosyötteeltä tai Vattukurun paikoitusalueelta. Toraslammen autiotuvalla on mahdollista yöpyä.

AHMAN KIERROS 17 KM. Vaativa, suositus vastapäivään

Ahmankierros on syötteen maastopyöräilyreitistön uusin tulokas. Kysymyksessä on vanha, paikoin kulkukelvottomaksi ränsistynyt patikointireitti, joka päätettiin kunnostaa ja avata nykyisen kehityshankkeen puitteissa myös pyöräilijöille.

Näillä näkymin reitti avataan pyöräilijöille vasta kesällä 2019. Tätä kirjoitettaessa sitä ei ole vielä virallisesti ajettu.

Ahmankierroksen maasto on lähes luonnontilaista rinnesoiden täplittämää vaarakuusikkoa, jossa juurakkoa riittää sorastustöistä huolimatta. Reitti johdattaa pyöräilijän kansallispuiston jylhimpiin maisemiin ja tulee olemaan sekä teknisesti että fyysisesti vaativinta antia. Puolet matkasta on hidasta kiipeämistä, toinen puoli laskua.

Ahmankierros alkaa luontokeskukselta ja haarautuu lenkiksi pian Annintuvan jälkeen. Puolivälissä sijaitseva Ahmatupa on saunoineen yksi kansallispuiston symboleista. Sen lisäksi reitin varrella on neljä päivätupaa.