Maaliskuu on hiihtokuu

12.03.2019 16:19 | Sauli Herva

Juuri nyt on hiihtokausi parhaimmillaan. Sen sijaan, että lentää halpalomalle etelän aurinkorannikoille tai ostoksille maailman metropoleihin, kannattaa kokka kääntää kohti pohjoista ja matkustaa Lapin aurinkotuntureille tai maakuntien maaseudun rauhaan hiihtämään. | Teksti & kuvat Sauli Herva

01 Maastohiihto

Hiihtourheilun kehityksen myötä erähiihtoperinteeseen pohjautunut luonnonlatujen murtomaahiihto muuttui latujen vähitellen parantuessa maastohiihdoksi. Sittemmin maastohiihto on suorituspaikkojen edelleen kehittyessä jakautunut kahteen tyylisuuntaan, perinteiseen ja luisteluun.

Kumpaankin tarvitaan omat erikoisvälineensä. Eli jos haluaa harrastaa molempia, tarvitsee vähintään kahdet erilaiset sukset, monot ja sauvat. Pikkupakkasilla luistelu on rennompaa ja vauhdikkaampaa, mutta kylmemmällä perinteinen jyrää.

Valtavirralle maastohiihto tarkoittaa edelleen hiihtelyä, leppoisaa ulkoilua ja vuorohiihtoa perinteisellä tyylillä. Hyviä perinteisen latuja ja luistelu-uria löytyy Suomessa lähes kaikilta paikkakunnilta.

02 Kuntohiihto ja laturetket

Ei ole mikään salaisuus, että fyysisen monipuolisuutensa takia maastohiihto on mitä parasta kunto- ja terveysliikuntaa. Maastohiihto kuormittaa sekä hengitys- ja verenkiertoelimistöä että kehon kaikkia lihasryhmiä samanaikaisesti ja tasapuolisesti.

Monet kuntoliikkujat ovat oivaltaneet tämän seikan jo aikapäiviä sitten. Sisätiloissa oleviin liikunnansuorituspaikkoihin ei ole ollut tarvetta mennä kuin korkeintaan kuntosalille ja uimahalliin vaihtelun vuoksi tai tutussa porukassa kavereiden kanssa pelailemaan muuten vain.

Isolle joukolle ulkoliikkujia kuntohiihdosta on muodostunut intohimo ja pakkomielle. Hiihtopäiviä ja kilometrejä mitataan, kehutaan ja niistä kilpaillaan. Ohjatuissa monipäiväisissä jokamiehen kuntohiihtotapahtumissa kilometrejä saa keräiltyä talteen lyhyessä ajassa.

Koululaitoksessa pitäisi muistaa, että Suomen kaltaisessa talven ihmemaassa maastohiihto on kansalaistaito.

03 Massahiihdot ja kilpakuntoilu

Vanhanajan laturetkien huippuhetket elettiin joskus 1960–80-lukujen vaiheilla. Kansanhiihtojen kulta-aika on auttamatta jo takana, mutta manttelinperijäksi noussut kilpakuntoilu ja massahiihdot ovat yhä voimissaan.

Toisinaan jopa liiallisuuksiin menevää intomielisyyttä ja joukkohysteriaa voi olla havaittavissa, kun vieteriukot ja -akat kerääntyvät massahiihtotapahtumiin kuin hurmoksellisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin tai rockkonsertteihin. Suunnilleen koulujen hiihtolomista pääsiäiseen ulottuva talven selän taittumisen jälkeinen ajanjakso on massahiihtojen aikaa, jolloin tarjontaa riittää vähintään jokaiselle viikonlopulle.

Kevään edetessä tapahtumat siirtyvät kohti pohjoista.

04 Umpihankihiihto ja erähiihto

Eräperinteen mukainen umpihankihiihto on kaikkien hiihtolajien alkupiste. Jonkun on täytynyt hiihtää umpilumeen, jotta jälkeen tuleville on latu avattuna. Niin kuin on asian laita ylipäätään kaikessa inhimillisessä elämässä. Tässä mielessä hiihto ja sukset ovat pohjoisille kansoille peräti eksistentiaalinen kysymys ja pyhä asia.

Erähiihdon perinnettä ovat viime vuosikymmeninä kannatelleet lähinnä riistamiehet ja sotilaat, mutta onpa umpihankihiihdossa ryhdytty kilpailemaankin. Sekin luonnehtii hyvin aikaa, jota elämme. Aito luonto on muuttunut useimmille jokapäiväisen arjen sijasta suorituspaikaksi, jonne mennään selviytymään.

Tai ehkä vain siksi, että saisi tuntea itsensä eläväksi olennoksi edes hetkittäin.

05 Ahkiovaellus

Talven hiihtovaellukselle lähdettäessä varusteet voi pakata joko rinkkaan selässä tai perässä vedettävään ahkioon. Pääsääntö on, että ahkio soveltuu paremmin yli yön kestäville retkille, sillä talvivaellukselle tarvittavat varusteet painavat kohtuullisen paljon. Tasapaino suksilla on merkittävästi parempi, jos ainakaan kaikkea massaa ei tarvitse kantaa selässä.

Vaativat ahkiovaellukset kovassa pakkasessa telttayöpymisineen ovat vaellusharrastuksen kuninkuusluokka, mutta lajiin tutustuminen kannattaa aloittaa merkityillä reiteillä autiotuvalta seuraavalle hiihtäen ja kamiinan lämmössä tuvassa yöpyen.

Ulkona teltassa tai taivasalla lumihangessa yöpymistä voi harjoitella aluksi autiotupien lähellä tai vaikka kotipihalla.

06 Hankihiihto

Hankihiihto on maastohiihdon erikoislaji, jota harmittavan harvat pääsevät nykyään enää kunnolla kokemaan. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että nykyihminen on ehtinyt siirtyä kesäaikaan jo ennen kuin parhaat hankikelit edes ilmaantuvat.

On perin murheellista, että nykyajassa tavoitellaan niin kärsimättömästi tulevaa, että käsillä olevaan hetkeen ei ehditä pysähtyä kuulostelemaan ja nauttimaan. Alituiseen on riennettävä kohti horisonttia, joka vain pakenee ja pakenee. Kunnolliset hankiaiset ovat yleensä huhtikuussa, ja Lapissa vasta vapun tai äitienpäivän aikoihin toukokuussa.

Hyviä hankihiihto-olosuhteita löytyy useimmin avoimilta pelloilta, jängiltä, järviltä ja merenjäältä. Vaaramaitten kankailla hankihiihto on kelin kohdilleen sattuessa aivan mahtavaa, mutta mikään ei ole upeampaa kuin pitkät luisteluhiihtoretket keväisessä hankitunturissa.

07 Retkihiihto ja tunturihiihto

Tavanomaisesta maastohiihdosta ja kuntohiihdosta retkihiihto eroaa lopulta vähän, mutta toisaalta oleellisella tavalla. Idea ei ole säännöllisesti kunnostetuilla laduilla ulkoilussa ja kuntoilussa, vaan pikemminkin virkistyksessä ja luontoretkeilyssä.

Retkihiihtosukset muistuttavat latuhiihtoon tarkoitettuja, mutta ovat niitä vähän leveämpiä, tukevampia ja usein hieman sivukaarevia ja teräskanteilla varustettuja. Myös siteet ja monot ovat perusvehkeitä vankempia.

Retkihiihtoelämykset tavoitetaan 1970-luvun murtomaahiihtolatujen kaltaisilta luontoladuilta, satunnaisilta moottorikelkkaurilta ja kokonaan keinottomastakin maastosta, jos lumi ei ole aivan mahdottoman upottavaa, kuten esimerkiksi puurajan yläpuolisesta tunturista.

Avarissa maisemissa ja huimissa näköaloissa korkealla avotunturissa vain mielikuvitus rajoittaa retkihiihtäjälle avautuvia mahdollisuuksia.

08 Telemark

Kuten erähiihto on hiihtämisen alkupiste, on telemark kaikkien nykyaikaisten hiihtolajien äiti. Näin oikeastaan siksi, että kannantakainen side oli vallankumouksellinen innovaatio, joka aikanaan mullisti kaiken hiihtämisen ja loi pohjan sekä murtomaahan että rinteiden laskemiseen johtaville myöhemmille kehityslinjoille.

Norjalaisessa maakunnassa luonnonolot suosivat alamäkien laskemiseen soveltuvien hiihtovälineiden kehittelyä ja kannantakainen side, joka piti jalan paikoillaan suksen päällä, oli tässä aivan ratkaiseva. Voidaan ajatella, että nykyaikainen telemarkkäännöstekniikka on tavallaan vuorohiihtoa jyrkkään alamäkeen.

Telemark on myös eräs alppihiihdon alkuperäisistä käännöstekniikoista, jonka suosio jäi taka-alalle vasta hiihtohissien ilmaantuessa vuorten rinteille. Telemark harrastukseen yhdistyy idea vapaudesta hiihtää missä haluaa. Telemark-välineet mahdollistavat helpon etenemisen myös tasaisella ja nousuissa.

09 Vuoristohiihto ja vapaalasku

Telemark- ja tunturihiihto voidaan ajatella olevan myös osa vuoristohiihtoa ja vapaalaskua. Olennaisin ero näiden hiihtolajien välillä on yhtäältä välineissä ja toisaalta maaston kaltevuuksissa ja tavoiteltavien rinteiden jyrkkyyksissä.

Hieman kärjistäen voi sanoa, että vuoristohiihtäjä hakeutuu tietoisesti luonnonolosuhteisiin ja maastoihin, joihin tietyissä tilanteissa voi liittyä jopa hengenvaarallisia riskejä, kuten lumivyöryjä ja railoja. Tunturihiihtäjä nauttii yleensä loivemmista laskuista ja pysyttelee mielellään selkeästi turvallisemmalla puolella tämänkaltaista riskirajaa.

Ääripään telluilijat ovat epäilemättä täysiverisiä vapaalaskijoita. Samalla iso osa niin sanotuista vapaalaskijoista on paremminkin tavallista enemmän euroja harrastukseensa satsaavia laskettelijoita.

10 Laskettelu

Ennen 1990-luvulla alkanutta voimakasta off-piste-, telemark- ja vapaalaskemisen kehitystä hiihtäjät jaoteltiin yleensä kahteen kastiin, laskettelijoihin ja väkisin hiihtäjiin. Laskettelijoiden mielestä murtsikassa ei ollut hohtoa eikä järkeä ja se oli vanhanaikaista. Maastohiihtäjät pitivät laskettelijoita puolestaan laskoina ja huonokuntoisina rinnekeskusten ritareina, jotka eivät tienneet oikeasta hiihdosta ja aidosta hiihtonautinnosta yhtään mitään. Alppihiihtäjien taitavuutta suksilla seisojina väheksyttiin tai sitä ei lainkaan ymmärretty.

Reviirirajat olivat nykyistä paljon tarkemmat ja kaikki tiesivät kastinsa. Aikanaan lasketteluun liittyi paljon elitismiä, kuten esimerkiksi golfin pelaamiseen, ja muun muassa siksi rinnehiihtokeskuksia ja suorituspaikkoja mielellään vertailtiin ja niillä kehuskeltiin. Kehitys on kulkenut sikäli parempaan suuntaan, että tänä päivänä laskettelu on yksi talviulkoilun laji muiden joukossa.

11 Leijahiihto

Eräs leijahiihdon upeimmista piirteistä on se, että laji rikkoo pinttyneitä ennakkoluuloja, ylittää monenlaisia rajoja ja liittää hienolla tavalla yhteen aivan erilaisia asioita. Leijahiihto yhdistää purjehduksen ja hiihdon – molempien vahvoja puolia korostaen.

Rinnehiihtäjän kannalta se merkitsee, ettei hiihtohissejä eikä edes alamäkeä enää välttämättä tarvita. Tuulen voimalla päästään mihin tahansa. Talvivaeltajan kannalta se tarkoittaa, että ahkion kiskomiseen voi saada ainakin avoimessa maastossa ylimääräistä tehoa. Grönlannin mannerjäätikkökin on halkaistu etelästä pohjoiseen leijojen vetovoimalla.

Luonnonolosuhteiltaan Suomi on leijahiihtäjän luvattu maa. Avoimia ja tasaisia soita, jäitä ja tuntureita piisaa eri puolilla maata jokaiseen makuun. Leijahiihto tekee rohkeimmista hiihtäjistä lentäjiä, sillä tuulen voimalla ja leijan nosteella näyttävät hypyt ja ilmalennot ovat mahdollisia, kunhan leija ja riittävät perustaidot sen hallintaan on hankittu.

12 Jäähiihto

Eräs vuodenaikojen vaihtelun hienouksista tuhansien järvien maassamme on se, että talvella järvet ja yleensä merialueetkin saavat vankan valkoisen jääkannen, joka suorastaan kutsuu hiihtämään. Monien paikkakuntien jääalueille vedetään komeita kunto- ja ulkoilulatuja, jotka usein johtavat lähisaarten laavuille ja makkaranpaistopaikoille. Ja jos latuja ei löydy, jäälle voi tuupata omille reiteille umpiseen tai hankiseen.

Sadoille tuhansille suomalaisille jäähiihtoareenat aukeavat ihan kotiovelta. Etelän maalikylien ihmisille jäähiihto tuo lohtua arjen murheeseen, kun Lapin luontoladuille ja tuntureille ei välttämättä ihan niin usein pääse kuin mieli sinne halajaisi.