Luonnon taideteos

03.03.2021 | Matti Mela

Kaikista kovimmille joutuvat ne puuyksilöt, jotka kasvavat hieman erillään muusta koivupopulaatiosta.

Lapissa tunturikoivu muodostaa metsänrajan useimmilla tuntureilla ja liikuttaessa pohjoiseen kohti Jäämerta.

Kaikista kovimmille joutuvat ne puuyksilöt, jotka kasvavat hieman erillään muusta koivupopulaatiosta. Yksinäisyyden syinä voivat olla suppea edullinen pienilmasto, ravinteet maaperässä tai lajikumppaneiden tuhoutuminen.

Joka tapauksessa erillinen koivu joutuu koko pohjoisen ilmaston ja luonnon riepottamaksi.

Tunturikoivun tulee kestää sekä pitkä kylmä talvi että kesän lyhyt kasvukausi. Lentävä lumi vaurioittaa hangen yläpuolisia osia. Tykkylumi taivuttaa latvan hangen alle, jossa se pysyy useita kuukausia.

Tässä asennossa koivun runko alkaa yhteyttämään jo kevättalvella, jotta kasvukautta saisi pidennettyä.

Nämä kaikki muokkaavat puun perusilmeen matalaksi, mutkikkaaksi ja toispuoleiseksi. Koivun normaali kasvutapa on voimakkaasti haaroittuva, ja lajikumppaneiden kilpailun puute vapauttaa kasvun kaikkiin suuntiin.

Alkukesällä koivun lehtien puhjetessa puun taistelu jatkuu. Porot laiduntavat tehokkaasti valkuaispitoisia lehtiä vähintään metrin korkeudelle ja muuttavat koivun pensasmaista ulkonäköä puumaisempaan suuntaan.

Latvaosan lehdet joutuvat ehkä kerran vuosikymmenessä tunturi- tai hallamittarin toukkien mässäilyn kohteeksi.

Koivun eräs ominaisuus on kuitenkin tavattoman sitkeä, suvuttomaan lisääntymiseen pohjautuva uusiutumiskyky. Osa rungosta tai isoista oksista voi kuitenkin tuhoutua lopullisesti. Tämä muuttaa puun ulkonäköä vielä entistäkin persoonallisempaan suuntaan.