Loistokeksinnöstä kuolemanloukuksi

30.11.2022 | Pertti Koskimies

"Nyt valkoiset eläimet mustalla maalla, linnuistakin riekot ja kiirunat, loistavat lamppuina petojen silmiin. Loistava selviytymiskeino koituu kuolemaksi."

Talvi on Suomen ja koko pohjoisen eläimille kova koettelemus. Talvi tarkoittaa niille lunta, pakkasta ja pimeää, siis nälkää ja vilua.

Ei ihme, että linnuista neljä yksilöä viidestä pakenee lämpimämmille seuduille. Pitkämatkaisin siipikansa, lapintiirat, voivat matkata Atlantinkin poikki tundran ja Etelänapamantereen ahtojäävyöhykkeen välillä, jolloin pelkkää muuttolentoa kertyy jopa 70 000 kilometriä vuodessa. Eivät ne sentään yhtä soittoa lennä 11 vuorokautta ja 13 000 kilometriä toisin kuin Alaskan punakuirit Australiaan tai Uuteen Seelantiin.

Nelijalkaisistamme vain muutama lepakkolaji muuttaa etelään. Karhu, mäyrä ja supikoira nukkuvat talvipesässään syksyn ylenpalttisella mässäilyllä kerätyn vararasvan turvin.

Talvi on Suomen ja koko pohjoisen eläimille kova koettelemus.

Pieniin nisäkkäisiin ei ruskeaa rasvaa mahtuisi tarpeeksi edes nukkumiseen, eikä ainakin osaksi selkärangattomia syövillä piisaisi ruokaakaan. Siksi siili, koivu- ja tammihiiri käpertyvät syksyllä suojaisaan onkaloon tai lämpimäksi kasvinosilla vuoraamaansa pesään ja vaipuvat horrokseen.

Lepakot horrostavat kallioiden onkaloissa, kellareissa ja muissa plussan puolella pysyvissä maanalaisissa koloissa. Ruumiinlämpö laskee jopa ulkolämpötilan tasolle, ja elintoiminnot supistuvat säästöliekille vararasvan riittämiseksi.

Lumen alla elävillä myyrillä ja hiirillä on nietoksista iloa: maanrajassa lämpötila pysyy nollan tienoissa, ja maa- ja lumionkaloissa ne vilistävät pedoilta rauhassa, ellei lumikko löydä suuaukkoa.

Metsähiiri, metsä- ja vesimyyrä, orava ja liito-orava, näätä, lumikko ja kärppä, susi ja ahma, kettu ja naali, joskus myös ilves keräävät ruokaa ainakin ajoittain varastoihinsa, rannoilla uudistulokas minkkikin. Hirvillä ja kauriilla ei ole ruoasta pulaa, sillä pensaiden ja puuntaimen oksia ja varpuja riittää.

Nisäkkäät vaihtavat vilpoisen kesäkarvansa tuuheammaksi ja pitemmäksi talviturkiksi, jossa karvoja on jopa kaksinkertaisesti, esimerkiksi metsäjäniksellä 400–700 karvaa neliösentillä. Myyrän karvat eivät juuri pitene, mutta niitä kasvaa liki 50 kertaa niin tiheässä kuin jäniksellä.

Metsäjänis, kärppä, lumikko ja naali vaihtavat ruskeasta kesäkarvasta valkoiseen talviturkkiin. Niiden lisäksi vain siperialainen obinsopuli ja pohjoisamerikkalainen napajänis muuttuvat talvella valkoisiksi. Valkoturkki kätkee eläimen lumimaisemaan, on se saalis tai saalistaja. Turkki vaihtuu päivänpituuden mukaan, tavanomaisen lumentulon aikaan.

Kului tuhansia vuosia, että evoluutio johti näin ylivoimaiseen sopeutumaan. Kunnes ihminen keksi polttaa öljynä ja kivihiilenä miljoonien vuosien kuluessa maan poveen hautautuneita muinaismetsiä. Esimerkiksi Suomessa alkutalvet ovat lämmenneet sen vuoksi jo viisi astetta.

Nyt valkoiset eläimet mustalla maalla, linnuistakin riekot ja kiirunat, loistavat lamppuina petojen silmiin. Loistava selviytymiskeino koituu kuolemaksi. Ja kun talvisten vesisateiden jäljiltä lumeen jäätyy kovia kerroksia, ovat vaarassa niin myyrät, pöllöt ja muut myyränsyöjät kuin porotkin.