RETKEILY
RETKEILY
Lisää virtaa
02.03.2022 | Tapani Leppänen
Ulkoilijan elektroniikka vaatii kasvavan määrän virtaa. Sitä saa pankista.
Älypuhelimet ja kamerat ahmivat virtaa. Kellot, gepsit ja valot ovat nekin yhä useammin ladattavaa mallia. Siinä missä puhelin kulki takavuosien vaelluksilla vain välttämätöntä yhteydenpitoa varten, hoitaa se nyt kameran roolia ja toimii toisinaan navigointilaitteena.
Ei siis mikään ihme, että varavirtalähteestä on tullut lähes välttämätön retkivaruste.
Virtapankkia tarvitsevat etenkin laitteet, joiden akkua ei voi vaihtaa. Erilaiset mobiili- ja rannelaitteet ovat tyypillisesti sellaisia.
Irrotettavalla akulla varustetuissa laitteissa, kuten kameroissa, vaihtoakut ovat yleensä järkevämpiä. Perinteisellä paristokäyttöisellä otsalampullakin on puolensa leirivalaisimena, kun muutama varaparisto kulkee mukana kätevästi.
Varavirtalähteiden kapasiteetti ilmoitetaan milliampeeritunteina (mAh). Kuluttajalaitteissa se on tyypillisesti jotain 3000 ja 30 000 mAh:n välillä.
Jos virtapankki on arkikäytössä lähinnä hätävara, viikon tai kahden erämaavaelluksella sen kapasiteetti lasketaan tarpeeseen.
Nykyaikaisen älypuhelimen akkukapasiteetti on mallista riippuen noin 2500–3500 mAh. Matematiikka ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista, sillä virtahäviötä tapahtuu aina. Laadukkaatkin virtapankit pystyvät antamaan ulos vain noin 2/3 nimelliskapasiteetistaan.
10 000 mAh:n virtapankista saa älypuhelimelle 2–3 latausta, tabletille yhden. GPS-laitteen, otsalampun tai action-kameran siitä lataa jo 3–5 kertaa ja rannelaitteen kymmeniä kertoja.
Kapasiteetin ohella retkeilijälle tyypillisiä kriteerejä ovat virtapankin paino ja kestävyys. Näitä ominaisuuksia joutuu punnitsemaan, sillä yleensä ne vaikuttavat toisiinsa epäedullisesti.
Virtalähteen suojaamiseen on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin sään- ja iskunkestävä rakenne, joka kasvattaa väistämättä laitteen painoa. Toisaalta on ulkoilulajeja, joissa grammoilla ei ole niin suurta merkitystä kuin rinkkaretkellä.
Virtapankin sisällä on litiumioniakku aivan kuten useimmissa ladattavissa laitteissa.
Li-ion-akkujen etuna on suuri energiatiheys ja keveys suhteessa kapasiteettiin. Ne säilyttävät varauksensa pitkiä aikoja, mutta menettävät usein tehoaan kovalla pakkasella, mikä on hyvä huomioida.
Nikkeliakkuihin liitetty ”muisti-ilmiö” ei sen sijaan koske litiumakkuja. Siinä missä akut neuvottiin aikaisemmin purkamaan nollaan, se voi nyt pikemminkin vaurioittaa niitä.
Li-ion-akkujen käyttöikä on rajallinen, mutta aktiivisessa käytössä ne kestävät silti yli 1000 latauskertaa. Pitkäaikaisessa säilytyksessä varavirtalähdettä tai muutakaan laitetta ei kannata säilyttää tyhjänä. Optimaalisimmalla alueellaan ne ovat 60–80 % varaustasolla.
[01] Ledlenser Flex 3
Ledlenserin Flex 3 (34,90 €) kätkee sisälleen yhden sauvaparistoa muistuttavan 18650-tyypin litiumioniakun. Maailman yleisin akku antaa virtaa monille sähkölaitteille taskulampuista Teslaan, josta niitä löytyy yli 7000.
Yhdellä paristolla ei pötkitä kovin pitkälle, mutta päiväretkellä tai pitkällä lenkillä puhelimen voi herätellä henkiin mainiosti. Testissä laite latasi iPhone 12:n akun 60-prosenttisesti.
Flex 3 sopii niille, jotka haluavat kompaktin, aina mukana kulkevan vara-akun. Sylinterin muotoinen virtapankki kestää vettä (IP65) ja painaa ainostaan 88 grammaa.
Teoreettinen kapasiteetti on 3400 mAh. Koska akku on vaihdettava, mikään ei estä kantamasta mukana useampia. 18650-mallin akkuja on hyvin saatavilla ja ne maksavat 10–20 euroa.
USB-A ja mini-USB -porteilla varustettu Ledlenser ei yllä isompien laitteiden latausnopeuksiin, mutta mihinkäs retkellä niin kiire olisikaan.
[02] Nitecore NB10000
Grammanviilaajat etsivät markkinoiden keveintä laitetta. Tekemämme kartoituksen perusteella hiilikuiturunkoinen Nitecore NB10000 (69,90 €) näyttäisi olevan vahvoilla.
10 000 milliampeerin virtapankki on kapasiteetiltaan suosituimmassa luokassa ja painaa vaivaiset 150 grammaa. Samasta tuotteesta on olemassa myös pienempi 5000 mAh:n ja suurempi 20 000 mAh:n versio.
Monista muista valmistajista poiketen Nitecore ilmoittaa nimellisen kapasiteetin lisäksi myös todellisen käytössä olevan kapasiteetin, joka on 6400 mAh.
Nitecore lataa ja latautuu nopeasti tavallisen USB-portin ja USB-C-liitännän kautta. Siinä on erikseen matalamman virran lataustila, joka on tarkoitettu herkimmälle pienelektroniikalle kuten kelloille ja kuulokkeille.
Ongelma on todellinen, sillä pienimmät laitteet kuluttavat niin vähän vitaa, että jotkut virtapankit tulkitsevat niiden olevan täynnä ja katkaisevat latauksen alkuunsa. Testissä käytetty Garminin kello latautui kuitenkin ilman ongelmia kaikilla tämän testin virtapankeilla.
Nitecore on siro, mutta kulmikas, minkä vuoksi se ei ole parhaimmillaan taskussa. Repussa laite kulkee huomaamatta, eikä sen mukaan ottamista tarvitse ainakaan kokonsa vuoksi kahdesti harkita.
[03] GoalZero Venture 75
Isompien varavirta-asemien kapasiteetista puhutaan usein wattitunneissa. Siitä kertoo GoalZero Venturen (123 €) mallinumero 75. Wattitunneista puhutaan myös lentoyhtiöiden säännöksissä, joissa suurin sallittu litiumioniakku on yleensä 100 Wh.
Milliampeeritunneiksi muutettuna GoalZeron teoreettinen kapasiteetti on 19 200 mAh. Tällaisella laitteella lataa jo kannettavan tietokoneen. Testissä MacBook Pro latautui nollasta sataan kahdessa tunnissa.
Testatuista laitteista Venture on järein paitsi kapasiteetiltaan myös rakenteeltaan. Alumiinirunkoa suojaava kumipinta tuntuu käteen laadukkaalta. Vesitiiviydestä kertova IP67-luokitus toteutuu, kun liitännät suojataan tulpalla. Näin suljettuna laite kestää upotuksen.
Venture ei ole kevytretkeilijän valinta, mutta leirikäyttöön tai ulkona työskentelevälle se on huoleton kapistus. Lujatekoisen virtapankin voi heittää sellaisenaan vaikka kajakin ruumaan. Laite painaa 577 grammaa. Sisarmalli Venture 35 on puolet siitä sekä painoltaan että kapasiteetiltaan.
Venturen ominaisuuksiin kuuluu myös 50 luumenin valo. 60 watin USB-C-portti mahdollistaa nopean latauksen sekä sisään että ulos. Kaksi USB-A porttia mahdollistavat jopa kolmen laitteen samanaikaisen lataamisen.
