Lintuparvien aikaan

07.09.2020 | Pertti Koskimies

Pääsyy lintujen kerääntymiseen parviksi on pedon tai muun vaaran havaitseminen ajoissa.

Loppukesällä Suomessa elää arviolta 300–400 miljoonaa lintua eli ainakin kolmin- tai nelinkertaisesti pesivien emolintujen määrä, ovathan silloin poikasetkin liikkeellä. Syksy on lintuparvien aikaa.

Metsänreunoissa häärii tiaisten parvia, joihin elokuussa ja syyskuun alkupuolella, ennen etelään lähtöä, liittyy myös sieppoja, kerttuja ja uunilintuja. Talveksi tiaisten seuraan jää puukiipijöitä ja hippiäisiä.

Pelloilla pyrähtelee peippojen, rastaiden, kyyhkyjen, lokkien ja kurkien parvia. Järvillä ja merellä elää sorsien ja joutsenten, rannikkoseuduilla valkoposki- ja merihanhienkin joukkoja, lieterannoilla kahlaajia. Syys- ja lokakuussa Venäjän tundralta ja taigan pohjoisosista saapuu satoja tuhansia sorsia, hanhia ja joutsenia, jotka lepäilevät viikkoja perinteisillä, turvallisiksi kokemillaan peltoaukeilla, rannoilla ja vesillä.

Parvessa ei ole johtajaa komentamassa muita.

Valtaosa linnuistamme pesii yksittäisinä pareina, jotka puolustavat reviiriään lajikumppaneiltaan turvatakseen ravinnonsaantinsa ja pesimärauhansa. Reviirikoko vaihtelee lajien välillä, esimerkiksi ruokokerttusen muutamasta aarista peipon pariin hehtaariin, palokärjen kymmeniin ja kotkan yli sataan neliökilometriin.

Mutta pesimäajan ulkopuolella vain harvat linnut, kuten tikat, pöllöt ja haukat, pysyvät yksin. Niin valtava enemmistö linnuista elää parvissa syksystä kevääseen, että toisista linnuista täytyy olla yksilölle enemmän hyötyä kuin haittaa.

Suurin hyöty tulee siitä, että mitä useampi lintu kerääntyy yhteen, sitä varmemmin peto tai muu vaara paljastuu ajoissa. Vaikka yksittäinen lintu vilkuilee vain silloin tällöin ympärilleen, on isossa parvessa ainakin joku yksilöistä joka hetki valppaana. Tällöin kaikkien ruokailu ja lepäily on tehokkaampaa kuin jos lintu yksin sekä söisi että vartioisi ruokarauhaa.

Parvessa ei ole johtajaa komentamassa muita.

Jos lintu on yksin ja peto saa sen kiinni, yksilön todennäköisyys joutua saaliiksi on sata prosenttia. Jos lintu on 99 muun linnun kanssa, sen todennäköisyys joutua saaliiksi on yksi prosentti. Lintuparven paetessa peto saattaa myös hämääntyä eikä osaa valita, minkä yksilön kimppuun kävisi.

Nuorille linnuille parveen liittymisestä on vielä enemmän hyötyä kuin aikuisille, joilta nuoret oppivat turvallisia ruokailu-, lepäily- ja yöpymispaikkoja ja muuttoreittejä. Toisaalta nuorten on alhaisemman arvojärjestyksensä vuoksi tyydyttävä paikkaansa parven reunamilla; aikuiset saavat niistä ikään kuin suojakilven petojen hyökkäyksiä vastaan.

Parvi löytää tehokkaimmin ruokapaikkoja yksilöiden erilaisten kokemusten ansiosta, ja tieto vaaranpaikoistakin välittyy parvessa parhaiten. Toisaalta parvessa linnut joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa ravinnosta, mutta turvallisuus on niin tärkeää, että se peittoaa tämän haitan.