Lähiretkiä Ilvesreitillä

08.09.2021 | Raija Hentman

Hämeen järviylängöllä rönsyilee monitahoinen Ilvesreitistö useiden kuntien ja kaupunkien alueella. Siihen kuuluu kansallispuistoja, luonnonsuojelualueita, yksityisten, kuntien ja valtion maita. Yli 200 kilometriin reittejä mahtuu monenlaisia polkuja.

Suurin osa Hämeen Ilvesreististöstä kulkee suomalaisissa talousmetsissä Hämeenlinnan kaupungin, Lopen ja Tammelan kuntien alueilla. Tässä artikkelissa ei kerrota Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistojen eikä Poronpolun reiteistä tai paikkoja yhdistävistä poluista, vaan keskitytään viiteen kohteeseen, jotka ovat luontevia viikonloppuretkien päämääriä.

[01] Ahvenisto–Pitkämäen kota, Hämeenlinna, 12 km

Hämeen Ilvesreitin aloituspaikka on Hämeenlinnan hienojen ulkoilumaastojen ytimessä, Ahvenistonjärven uimarannalla. Reitin uusi linjaus vie uimarannalle tuovan tien itäpuolen ulkoilutielle ja mutkien kautta Hattelmalan harjujakson pohjoispäähän. Sitten vain toivotaan, että komeissa maisemissa kulkevan osuuden merkinnät, keltaiset vinoneliöt ja viitat, ovat säästyneet ilkivallalta.

Urbaanissa ympäristössä kun ollaan, ei asvalttikävelyltäkään vältytä. Harjulta laskeudutaan moottoritien alikulkuun ja kuljetaan puolitoista kilometriä vanhan Helsinki–Hämeenlinna-tien vartta etelään, kunnes moottoritien ali palataan länsipuolelle. Pian päästään kulkemaan viivasuoralle maakaasuputken linjalle tallautunutta polkua.

Pitkämäen männikkö on avaraa ja kookas kota seisoo mäen laidalla. Kodan edessä on nuotiopaikka ja rinteessä käymälä, siis palvelut kohdallaan. Yöretkeilijät voivat jäädä tähän.

Toivottavasti liiteriin saadaan täytettä, sillä kodan huollosta neuvotellaan juuri eri tahojen kanssa.

Katiskosken avokodalle on vielä 2,4 kilometriä matkaa, mutta siellä ei ole tarjolla huussia tai puita, sillä paikallinen metsästysseura tuo polttopuita kodalle omien tarpeidensa mukaan.

[02] Heinisuon lenkki, Hämeenlinna, 2,7 km + 1,4 km

Suvipielisentien päässä sijaitsee ampumarata ja rakennuksia, mutta tilaa autoille on runsaasti kääntöpaikan paikoitusalueella. Hämeen ilvesreitti poukkaa tien yli ja Heinisuon maisemiin mielivä lähtee viitan opastamana oikeaan suuntaan. Tämä 0,7 kilometrin yhdysreitti on merkitty keltapäisin tolpin ja keltaisin nauhoin.

Matkaa voi myös lyhentää, sillä Suvipielisentiestä erkanevalla Pillisuontiellä on pieni parkkipaikka rengasreitin varrella.

Punaisin vinoneliöin merkitty polku mutkittelee myötäpäivään kiertäen metsän siimeksessä suon reunan tuntumassa. Sammalkuusikoiden hämärä rauhoittaa ja suon puolella avaramman maiseman kevyt valo, kasvillisuuden heleät vihreät ja matalat rämemännyt luovat toisenlaisen maailman, jonne kurkistellaan puiden lomasta.

Katiskoskelle vievän reitin ja Heinisuon lenkin risteys sijaitsee korkealla nyppylällä.

Heinisuon ylittävien pitkospuiden soisi olevan pidemmät, sillä koskematon suomaisema on tavattoman kaunis. Metsäsaarekkeita, harvakseltaan kituliaita mäntyjä, paljon vanhempia kuin luulisi. Valkopiiroheinän taajat kasvustot levittävät suolle rahkasammaleista ja varvikoista poikkeavan hunnun, joka leviää etäälle avoimella suolla.

Kuusimetsä avaa taas pitkoksien päässä sylinsä. Kivoimmat evästelypaikat ovat suo-osuuden kummassakin päässä, risteysviittojen kohdalla.
 

[03] Pääjärven polut ja reitti Iso-Melkuttimelle, Loppi.
Laavulenkki 1,5 km
Kynnysniemen lenkki 4,6 km
Pääjärven kierto 7,5 km
Pääjärvi–Iso-Melkutin noin 12 km

Pääjärven virkistysalueen rengasreitit ovat vasta saaneet väritunnukset. Lyhimmän reitin punaiset vinoneliöt puissa opastavat parkkipaikalta rannan uimapaikalle, sen viereiselle nuotiopaikalle ja rantaa myötäillen laavulle, jolloin kiertosuunta on vastapäivään.

Laavu sijaitsee pienessä niemessä eikä maisemassa ole moittimista. Täällä laavulenkki yhtyy kahteen muuhun reittiin ja palaa mutkittelevaa metsäpolkua Hämeen Härkätien lähituntumassa paikoitusalueelle.   

Kynnysniemen lenkin siniset merkit vievät huikean hienolle maisemakierrokselle. Niemen harjukumpareiden väliin jää puustoinen suo ja pari lampea. Polku kuljettaa rantamaisemissa, kapuaa välillä kumpareelle ja vie pitkoksilla läpi punarunkoisen männikön. Kynnysniemen lenkki yhyttää Pääjärven kierron oranssit merkit kapean ja matalan suikeroniemen tyvellä, jossa Pääjärven kierto ylittää järven kahtia jakavan Kynnysharjun harjanteiden välisen salmen.

Pääjärvihän sijoittuu kolmen kunnan alueelle: Hämeenlinnan, Lopen ja Tammelan. 

Oranssilla merkitty Pääjärven kierto käy jokaisessa kunnassa. Reitin suositeltava kiertosuunta on vastapäivään, jolloin lähtö on parkkipaikalta pohjoiseen. Alkumatkasta polku koukkii Hämeen Härkätien molemmin puolin ja siirtyy sitten kiertämään eri vaiheissa olevia talousmetsiä, poikkeaa välillä mökkitielle ja nousee ympäristöstään erottuvalle Sikomäelle.

Vastapäivään kulkien reitin parhaat palat jäävät reitin loppuun, jolloin yhdessä Kynnysniemen lenkin kanssa saa nauttia harjumaisemista, Kynnysniemen suon huomattavan hienosta koivikosta ja alempana välkkyvistä lammista.

Yhdysreitti Pääjärveltä Räyskälään ja edelleen Iso-Melkuttimelle on vielä merkitty keltapäisin tolpin ja nuoliviitoin. Polku halkoo mäntykankaita, käy välillä metsäteillä ja kulkee läpi pienen luonnonsuojelualueen. Kahdeksan erikokoista lampea vilahtelee reitin varrella ja Kalattomanlammeilla on myös uimapaikka.

Yhdysreitti on helppokulkuista maastoa, jossa ei tarvitse kahlata rehottavissa taimikoissa, heinikoissa tai sananjalkaviidoissa polkua etsien. Maantiekävelyltä vältytään hyvin Vääriä-järven päässä olevaa lyhyttä pätkää lukuun ottamatta.

[04] Iso-Melkuttimen kierto ja Kivisammaljärvi, Loppi.
Iso-Melkuttimen kierto 5,3 km + 2 x 0,7 km
Yhdysreitti Kivisammaljärvelle 7,4 km
Kivisammaljärven kierto 2,6 km

Iso-Melkuttimen suosio on ollut niin suurta, että reitistä vastaavia hirvittää. Mutta ei suurta suosiota yhtään ihmettele, sillä paikalla on kaikki hienon retkikohteen ominaisuudet: kauniit maisemat, helppokulkuinen ja hyvin sinisin vinoneliöin merkitty reitti, laavut nuotiopaikkoineen, runsaasti hyviä telttapaikkoja ja upea järvi.

Iso-Melkuttimen lasinkirkas vesi ja vaalea hiekkapohja ovat menneenä hellekesänä olleet vastustamattomia.

Niinpä polulta johtaa monta pientä pistopolkua rantaan ja telttoja on pystytetty muuallekin kuin laavujen läheisyyteen. Mutta tieto, joka näyttä puuttuvan, on, ettei tulenteko ole koskaan jokamiehenoikeus, ei edes laillisilla nuotiopaikoilla. Hurjimmalla helteellä makkaratulet kärysivät iloisesti metsäpalovaroituksesta huolimatta.

Reitin itäpään kaksoislaavu ja länsipäässä niemennokan laavu tarjoavat yösijan myös teltattomalle.

Kun Melkutin on kierretty, reippaan mittaisen päiväretken voi tehdä Iso-Melkuttimelta etelään, Kivisammaljärven kierrolle. Yhdysreitti on merkitty keltaisin vinoneliöin, jossain myös keltapäisin tolpin. Metsämaat ovat reitillä aika vaihtelevia: Pikarinmäen ja Kerminmäen välisessä rehevässä puronotkossa ylitetään kapea luonnonsuojelualue, tallustetaan metsäautotietä, kuljetaan Purinsuolle viettävällä männikkörinteellä ja Kalajärven rantaa myötäilevällä polulla.

Pikkulammin lounaisnurkassa keltaiset merkinnät vaihtuvat sinisiin, Kivijärven–Onkimaanjärven ympyräreitin merkkeihin. Matkaa on enää 600 metriä Kivisammaljärven kierrolle.

Tämän Kivisammaljärven rengasreitin merkintäväri on punainen. Myötäpäivään kulkien järven itärannalla punaiset vinoneliöt viittovat tietä yksin, länsirannalla yhdessä edellä mainitun rengasreitin sinisten merkintöjen kanssa

Koko lenkin ajan järvinäkymät ilahduttavat silmää. Itäpuolen kuivatetulla suolla männikkö on kasvanut jo hyviin mittoihin. Järven laskupuron yli on silta. Keritty-järven pää vilkahtaa muutaman kymmenen metrin päässä. Lähellä Kivisammaljärven eteläpäätä on kierroksen paras taukopaikka pienen avokallionyppylän kohdalla. Matka kierroksen alkupisteeseen taittuu kuusikon suojissa, rehevien mustikkamättäiden reunustamaa polkua. Paluu yhdysreittiä pitkin näyttää erilaiselta pohjoiseen kulkien.

Jos haluaa kiertää vain rengasreitin, kapean Pyhälammintien (osoite noin Pyhälammintie 664, Loppi) varrella on pieni levennys parille autolle.

[05) Rengasreitti Onkimaanjärvi–Kivijärvi–Onkimaanjärvi, Tammela, Loppi.
Onkimaanjärven laavu–Kivijärven laavu 13,9 km
Kivijärven laavu–Onkimaanjärven laavu 15 km

Jos navigaattori tunnistaa osoitteen Antinsuontie 251 Tammelassa, siitä kääntyy tie etelään kohti Onkimaanjärveä. Tästä tiestä kääntyy noin sadan metrin päässä tie oikealle ja parin sadan metrin päässä vasemmalle. Jos auton maavara riittää, mäen alla on tilaa pysäköidä. Jos taas haluaa jättää kulkuneuvonsa (muutenhan tänne ei pääse) Antinsuontien varteen, tilaa löytyy noin 350 metriä lännempää tieuran alusta.

Reitin viitat ovat aivan eri mieltä kartalta mitattujen kilometrien kanssa. Ja karttakilometreistä puuttuvat vielä maastolisät. Maanmittauslaitoksen karttapohjaan merkityt polut ja Ilvesreitin kulku eivät usein vastaa toisiaan. Reittiä piirtävällä GPS:llä reitti olisi selvinnyt, mutta ongelmat karttaohjelman kanssa estivät reitin tallennuksen. 

Joka tapauksessa Onkimaanjärven pohjoisrannan kivikkoisessa rinteessä sijaitsee komea laavu, käymälä löytyy ja sen yhteydessä pieni liiteri. Hyvin merkitty reitti on vähän kuljettu. Se selviää, kun helppokulkuisen tieosuuden jälkeen polku työntyy taimikkoon. Hento ura johdattaa metsäkaistaleelta toiselle, kiertää pahimman koivutiheikön reunoja, sukeltaa sammalkuusikkoon ja kulkeekin karttaan merkityn reitin sijaan Lintumaanjärveen päättyvälle Syrjäläntielle pätkän vanhaa sähkölinjan aukkoa.

Välillä kulku nopeutuu metsätien pohjaa kävellessä. Heinissuonlammen lähellä polku kohti Liesjärven kansallispuistoa lähtee omille teilleen. Reitti ylittää Riimalantien lähellä Pyhälammintien risteystä. Ennen Kivijärven laavulle vievää sivupistoa reitti on hyvin merkitty maastoon. Aukkohakkuu paistaa pientä koivuryvästä lukuun ottamatta puuttomana. Ei hakkuuaukollekaan polkua synny, jos siellä ei kuljeta.

Hakkuut ja metsä vuorottelevat ennen laavulle vievää polkua.  

Kivijärven laavu löytyy kauniista niemekkeestä järven luoteisrannalta. Pieni laituri, kova sorapohja, komea rantamänty ja pari telttapaikkaa täydentävät leiripaikan antia. 

Polku Kivijärveltä Onkimaanjärven suuntaan on selvästi enemmän kuljettu kuin läntinen reitti. Vesistöt ovat aina mukava maisemaelementti, ja niitä polun varrella riittää: Käyrälammi, Pikkulammi, Kivisammaljärvi, Keritty ja muutaman kilometrin metsätaipaleen jälkeen Onkimaanjärvi.  

Rantamaisemissa mutkitteleva polku on kiva kulkea. Polveilevaa reittiä reunustavat korkeat varvikot, sammaleiset kivet ja muurahaispesät. Ensimmäinen kunnollinen paikka keittimen esiin kaivamiseksi on Kerityn eteläpäässä, asukkaiden veneiden säilytyspaikan vieressä.

Kerityn ja Onkimaanjärven välisellä metsätaipaleella polku on kapeampi eikä ”metsänhoidollisilta toimenpiteiltäkään” vältytä. Rantareitti päätepisteeseen Onkimaanjärven laavulle sen sijaan on mukavakulkuinen.