Kysymyksiä, joita aloitteleva retkiluistelija ei uskalla kysyä

30.11.2022 | Terhi Ilosaari

Retkiluisteluun liittyy pelkoja ja mystiikkaa. Tässä jutussa vastaamme tärkeimpiin aloittelijaa askarruttaviin kysymyksiin.

Istun hämärässä luokkahuoneessa ja seinälle heijastuu video, jolla ruotsalainen retkiluistelu-guru Mårten Ajne luistelee laulavalla jäällä. Olen nähnyt videon kymmeniä kertoja. Jää aaltoilee luistelijan alla ja näkymän aiheuttama onnellisuus minussa. On meneillään Suomen Retkiluistelijoiden tulokaskurssin teoriaosuus. Tulokaskurssi koostuu luennosta ja tulokasretkestä sekä vapaaehtoisesta mahdollisuudesta kokeilla plutausta eli jäähän putoamista valvotuissa olosuhteissa.

Omasta tulokaskurssistani on jo kymmenen vuotta. Illan luennoitsija puhuu jään laulusta ja jääsauvan käytön hienouksista. Lajille varovaisesti pikkusormensa ojentaneet tuntuvat tuijottavan kauhistuneina pitkää varustelistaa.

Pakatessani vaadittuja varusteita reppuuni osallistuakseni tulokasretkelle vuosia sitten, muistan pohtineeni, miten selviäisin jäätymättä plutausharjoituksesta.

Mitä muuta harrastusta harkitseva miettii? Keräsin kysymyksiä aloittelijan avuksi some-kanavilta ja postilaatikostani.

Mihin menisin luistelemaan?

Luonto päättää yksinoikeudella, missä retkiluistelija viilettää. Yleensä etelässä kausi alkaa Nuuksion järviylängön pienillä lammilla ja vastaavilla vesistöillä jatkuen suuremmilla järvillä. Lumen peitettyä sisävedet saattaa pitkä pakkasjakso avata uuden sesongin meren jäille. Tässä karkea juoni, jota toki yllättävät vesisateet, poikkeukselliset pakkastalvet ja muut kelien kiemurat sotkevat. Muutamana alkutalvena upeimpia elämyksiä on koettu Käsivarren jäillä, joskus luisteltavaa etsitään naapurimaasta asti.

Jään muodostumista ja parhaiden luistelupaikkojen etsimistä on mielenkiintoista opetella. Pelkkä sääennuste ei riitä, vaan kokonaisuus hahmottuu satelliittikuvista, syvyyskäyristä ja edellisten viikkojen säätilasta. Suomen Retkiluistelijoilla on käytössään jäsenille avoin karttapalvelu, jonne jäsenet päivittävät jäähavaintojaan aktiivisesti koko kauden ajan.

Lajiin tutustuminen kannattaa aloittaa luistelutekniikkaa sekä repun ja jääsauvan kanssa luistelua harjoitellen auratuilla matkaluisteluradoilla. Niin Suomen kuin Ruotsinkin ratoja löytää Skrinnari-sivustolta.

Mitä tehdä, kun lumi peittää jään?

Kuiva, irtonainen, ohut lumipöly ei estä luistelemista, mutta vaikeuttaa huomattavasti jäänlukua. Kokenut jäänlukija hidastaa vauhtia ja etenee kaikki aistit normaaliakin valppaampana. Jos kokemusta jäänluvusta on vasta vähän, kannattaa odottaa, että sade tai tuuli puhdistaa pelikentän ja luistelu voi jatkua. Kun lumikerros jäällä ylettyy luistimen terän yli tai lumi takertuu jäänpintaan kiinni, siirtyy retkiluistelija nauttimaan lumisista talvilajeista. Välillä voi toki käydä matkaluisteluradalla harjoittelemassa tekniikkaa.

Mistä lainata tai vuokrata välineet?

Vuokravälineitä maistellessa voi kartuttaa varustevarastoaan myös käytettyjä välineitä etsimällä. Toisinaan Tori.fi:stä voi löytää toimivat luisteluhiihtomonot muutamalla kympillä ja joku kertoi löytäneensä SPR:n kontista polvisuojat parilla eurolla.

Mitä pitää osata ennen kuin uskaltaa jäälle?

Ennen jäälle astelua, harrastipa jäällä liikkumista millä välineillä tahansa, pitää osata pelastaa jäihin vajonnut kaveri ylös jäistä ja osata auttaa varusteiden vaihdossa kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa (usein pakkasta ja viimaa). Täytyy pystyä kiipeämään takaisin jäälle tai vaihtoehtoisesti osata olla pelastettavana ja pystyä kaverin avustamana saamaan kaikki kuivat vaihtovarusteet ripeästi ylleen. Jos vain pakolliset asiat saisi mainita, olisi se tuossa edellä. Jotta lajista nauttisi, on hyvä etsiytyä järjestettyjen retkien letkoihin. Siellä oppii hiljalleen kokeneemmilta niin jäänlukutaitoa kuin varusteidenkin optimointia.

Mitkä luistimet ostaisin?

Kyse ei ole oikeastaan luistimesta, vaan terän, siteen ja kengän muodostamasta kokonaisuudesta. Moni aloittelija miettii, olisiko lumilauta tyyppisillä ’räikkäsiteillä’ varustettu ja vaelluskenkien kanssa käytettävissä oleva terä toimiva ratkaisu. Muutamat kokeneet ja koulutetut retkenvetäjät kertovat tämän tyylisten siteiden hajoavan muita helpommin. Pyrähdystä pidempien matkojen luistelu tällä kokonaisuudella on työlästä.

Suurin osa retkiluistelijoista luistelee joko luisteluhiihtoon tarkoitetuilla monoilla tai takamaastojen pieksuilla eli backcountry-tyyppisillä monoilla. Jos kenkähyllyssä sattuu olemaan jommatkummat edellä mainituista, on edullinen valinta hankkia niihin sopivat siteet ja terät.

Luisteluhiihtomonon hyviä puolia:

  • backcountry-monoja kevyemmät
  • hiihtomonoihin tottuneelle ketterät ja tuntoherkät

Backcountry-monon hyviä puolia:

  • pohjat ovat jäältä ja jäälle siirryttäessä hiihtomonoja pitävämmät
  • hiihtomonoja lämpimämmät
  • hiihtomonoa tukevammat nilkoille
  • eivät kerää maalla liikuttaessa pohjiin lumipaakkuja hiihtomonojentapaan

Terää valitessa kiinnitä huomio seuraaviin:

  • saako terään kiinni monoosi sopivan siteen
  • nyrkkisääntönä terän pituudelle on +3 cm oman kengän kokoon. Aavistuksen pidempi terä on vakaampi röpelöisillä jäillä, mutta saman verran lyhempi terä taas ketterämpi.

Millainen reppu soveltuu retkiluisteluun? Onko haararemmi välttämätön, jos on lantiovyö?

Reppua valitessa on syytä kuunnella omaa selkää. Mikä reppu tuntuu mukavalta kantaa täyteen pakattuna kokonaisen päivän ajan? Repun tulee olla riittävän suuri, jotta mukaan mahtuvat kaikki vaihtovaatteet, istuinalusta, eväät ja taukotakki. Mieti mitä muuta haluat kuljettaa mukanasi. Ehkä kamera vaatiikin oman lisätilansa? Pohdi, saatko heittoköyden kiinni reppuun niin, että se on otettavissa käyttöön yhdellä kädellä. Tarvitsetko oman taskun tai kiinnityspisteen luisteluterille? Jämäkkä lantiovyö pitää repun luistelijassa kiinni myös kaatuessa. Lantiovyö myös siirtää repun painoa pois hartioilta. Haarahihna varmistaa, että reppu pysyy alhaalla ja kelluttaa jään läpi vajotessa. Haarakiinnitys on välttämätön turvallisuuden takaaja. Haarahihnan rakentaminen reppuun onnistuu kiinnittämällä tukeva nauha lantiovyöhön.

Onko realistista ehtiä retkelle hyvän jään aikaan? Pitääkö työnteko unohtaa?

Jää on tuoretavaraa ja joustava työnantaja retkiluistelijalle suuri ilonaihe. Kalenteriin ei kannata lisäillä yksittäisiä retkiluistelulle omistettuja viikonloppuja, jos ei ole nimeltään Hannu Hanhi. Jotta kokonainen kausi ei karkaisi käsistä, on viisasta valmistautua kauteen pakkaamalla luistelureppu ja siirtämällä kaikki varusteet helposti saataville jo marraskuussa. Jos on Suomen Retkiluistelijoiden jäsen, on hyvä tarkistaa repun pakkailun yhteydessä, että oman alueen retkikutsujen tilaus on voimassa. Parhaat jäät bongatakseen, on välillä lähdettävä retkelle ennen auringonnousua tai jatkettava päivää otsalamppujen valossa. Näillä opeilla pääsee keskivertotalvena mukaan maukkaille jäille muutamaan otteeseen päivätöitä hylkäämättä. Jos kateudenpeikko huutelee hartioilta luistelukavereiden jaellessa kuvia satumaisilta jääkentiltä, kannattaa muistaa heidän todennäköisesti laittaneen luistelun monen muun asian edelle.

Uteliaisuutta ja jäänlukutaitoa

Ymmärrettävästi lajiin sukeltamattoman ajatus pyörii varustevalintojen ja harrastuspaikkojen ympärillä. Kun alun varustepohdinta helpottaa, on aika siirtää katse mononkärjistä aina muuttuvaan, mielenkiintoiseen ja monimuotoiseen jäähän. On suositeltavaa heittäytyä uteliaaksi jään äärellä ja päällä: Koputella, kuunnella, hakata, polkea ja oppia jokaisella retkellä raapaisun verran lisää.

Entä pitääkö plutausharjoitukseen osallistua? Se on kirkkaan viileästi paras tapa testata omien varusteiden ja taitojen toimivuus tositilanteessa. Plutausharjoitukseen ei siis ole pakko osallistua, mutta retkiluisteluharrastuksesta haaveilevan toivoisi kysyvän intoa puhkuen: ”Saanhan osallistua plutausharjoitukseen?”


Luitko jo nämä jutut?