Kuusivanhusten varjoissa

25.02.2026 | Jonna Saari

Ahonnokan luontopolku esittelee Liesjärven vanhoja metsiä.

Harva asia tässä maailmassa on yhtä maadoittava ja lohdullinen kuin vanha metsä, jonka suojiin saa pieni ihminen hetkeksi puikahtaa. Metsä mikrobeineen tekee hyvää, olimmepa minkä ikäisiä tahansa, ja niinpä onkin erityisen suloista, että Ahonnokan luontopolulle voisin yhtä hyvin kuvitella tuovani niin iäkkäät vanhempani kuin ystävänikin taaperoikäisen lapsensa kanssa.

Polku tekee kierroksen Liesjärven parisataa vuotta vanhassa rantakuusikossa, joka aikoinaan oli poltettu puuttomaksi kaskimaaksi.

Korkeuksiin yltävä, hämärä ja humiseva metsä sulkee muun maailman ulkopuolelleen, ja sen juurella saa ihminenkin tuntea olevansa yhtä metsän muiden otuksien kanssa.

Opastaulut esittelevät ekosysteemin elämää, joka varjoissa kukoistaa. Täällä elää esimerkiksi maljakkaita, hytyköitä, pöhöjä, nääpikkäitä ja nupikoita.

Muhkean kuusikon lisäksi huomio kiinnittyy paksuun sammalkerrokseen, joka on huolella peitellyt koko metsänpohjan alleen. Huomaavainen kulkija pysyttelee reitillä, jotta eheä luonto polun ulkopuolella säästyy kulumiselta.

Kaatuneista puista osa näkyy räsähtäneen poikki hiljattain, osa on pötkötellyt jo pidempään komea kääpäarmeija kyljessään, ja osa erottuu enää pehmeän pörröisenä sammalharjanteena metsän pohjalla.

Niin suloinen kuin ikikuusikon suoja onkin, kaipaa ihmismieli herkästi myös vesinäköaloja. Liesjärvi avartuu metsän vierellä osan matkasta, ja Ahonnokan kärjessä polku nousee kalliolle, josta on hienot näköalat järvelle.

Ota termoskahvit ja kuksat mukaan, jos haluat pitää pienen evästauon kalliolla. Tulipaikkaa ei kierroksen varrella ole, mutta sellainenkin löytyy ihanalta pikku hiekkarannalta Korteniemen pihapiirin tuntumasta.