Koivusaarekkeet

07.09.2020 | Matti Mela

Sammuttijängän ja Vaijoen nimiä kantava soidensuojelualue on Suomen suurin.

Inarijärven alangon pohjoisosassa, Iijärven ja Kaldoaivin erämaan välissä, sijaitsee Suomen suurin soidensuojelualue. Tämä Sammuttijängän ja Vaijoen nimiä kantava suoalue koostuu oikeastaan noin kymmenestä aapasuosta, joita lukuisat koivusaarekkeet erottavat toisistaan.

Suurimmat koivikkomaat ovat yli viisi kilometriä pitkiä selänteitä, jotka kohoavat yli 40 metriä ympäröivästä avosuosta. Pienimmät koivusaajot ovat aarin kokoisia nyppylöitä. Niidenkin päältä on hyvä tähystää ja ne toimivat märkää nevaa merkittävästi parempina levähdyspaikkoina.

Sammuttijängän ja Vaijoen nimiä kantava soidensuojelualue on Suomen suurin.

Kaikkiaan eri kokoisia koivusaarekkeita löytyy viisipeninkulmaiselta suoalueelta useita satoja.

Suon saarekkeet ovat pääasiassa vanhaa koivumetsää. Tunturialueilla yleisiä mittariperhosten toukkien tuhoamia kuolleita pökkelöitä näkyy vähän. Tammikuun yöt ovat alavalla suoalueella liian kylmiä perhosen munavaiheelle, vieläpä ilmastonmuutoksen aikanakin.

Kuitenkin ikääntyvien koivikoiden muista syistä heikkenevä kunto näkyy monissa saarekkeissa. Tykky murtaa runkoja joka talvi ja lahoavaa maapuuta esiintyy runsaasti. 

Päärungon vaurioituessa tai kuollessa koivu kuitenkin vesoo tyvestä voimallisesti ja lisääntyy näin suvuttomasti.

Koivun kannalta on huono asia, että sen lehdet ovat myös tärkeää typpipitoista ravintoa porolle. Tutkijat ovat arvelleet, että voimakas laidunnus hidastaa tai jopa estää näiden vanhojen koivikoiden uusiutumisen. Tällöin muut kasvilajit korvaisivat suosaarekkeiden koivut.

Tälläkin hetkellä niissä tavataan hieman mäntyä, joka varmaan runsastuu ilmaston pysyessä lämpimänä.

Lähivuosikymmeninä nämä eri teoriat tulevat testatuksi käytännössä, kun vanhojen runkojen kuolemat yleistyvät.

Kirjoittaja on Inarissa asuva biologi ja valokuvaaja, joka havainnoi tällä palstalla Lapin luonnon vuodenkiertoa.

mattimela.fi