Kalvottomat

07.09.2022 | Tapani Leppänen

Yhä useampi valitsee kalvottoman vaellusjalkineen. Vaihtoehdot ovat vanhoja tuttuja.

Gore-Tex-kalvolla varustetut vaelluskengät ilmestyivät kauppoihin 90-luvun alkupuolella. Siihen asti matkaa oli taitettu lähinnä kumisaappailla. Toisinaan mukana kulkivat myös lenkkarit.

Oli melkeinpä hämmästyttävää, kuinka nopeasti ja yksimielisesti vaelluskenkä syrjäytti muut vaihtoehdot. Sen tarjoama tuki sekä vedenpitävä ja hengittävä rakenne olivat jotain uutta. Kuinka hyvin nämä ominaisuudet toteutuvat tai mihin niitä lopulta tarvittiin, onkin sitten toinen asia.

Gore-Tex-kalvolla on kaksi puolta. Kaikki on hyvin niin kauan, kun vesi pysyy sen ulkopuolella. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos kenkä kaikesta huolimatta kastuu. Silloin kalvo ehkäisee tehokkaasti sen kuivumista.

Pitkällä vaelluksella näin tuntuu kaikesta huolimatta tapahtuvan melkein aina. Painevesi läpäisee kalvon, tai kenkä kastuu varren kautta. Lopulta kalvo on se osa kengästä, joka yleensä ensimmäisenä pettää.

Hengittävyydenkin kanssa on vähän niin ja näin. Viimeistään pintanahan vettyessä se on jo aika olematonta.

Yhä useampi valitsee kalvottoman vaellusjalkineen, kuka mistäkin syystä. Joku hakee parempaa hengittävyyttä, toinen täydellistä vedenpitävyyttä. Vaihtoehdot ovat vanhoja tuttuja, mutta kehitystäkin on tapahtunut.

Retkeilykäyttöön tarkoitetut kumisaappaat ovat muuttuneet paljon. Samaan aikaan lenkkarit ovat päivittyneet paremmin retkeilyyn soveltuviksi polkujuoksukengiksi. Siinä missä saappaat eivät hengitä lainkaan, lenkkarit eivät edes yritä pitää vettä.

Polkujuoksukenkien nimeen vannotaan etenkin Pohjois-Amerikassa. Se, että joku kenkä on hyvä jossain, ei tietenkään tarkoita, että se olisi sitä automaattisesti meidän oloissamme. Vaelluskengätkin tulivat Alpeilta.

Lopulta kysymys on siitä, että oikeaan maastoon ja omaan filosofiaan löytää mieleisensä kengän.

Erilaiset vaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois, ja vaelluskenkäkin on yksi niistä. Halutessaan sellaisetkin saa ilman kalvoa.

 

[01] Lundhags Jaure II Mid

Kalvottomia vaelluskenkiä on yllättävän vähän, mutta yksi valmistaja on tehnyt niistä tavaramerkkinsä.

Lundhagsilla on aina ollut muista poikkeava lähestymistapa vaelluskenkään. Niin sanottu kuorikenkä tarkoittaa sitä, että kuminen alaosa ja nahkainen varsi suojaavat kosteudelta ja muilta ulkoisilta elementeiltä. Kengän sisustus on minimalistinen tai sitä ei ole. Istuvuus tehdään sukalla tai oikeammin kahdella.

Kuorikengän materiaalit eivät ime kosteutta. Kalvoton rakenne hengittää – kumiosaa lukuun ottamatta tosin.

Lundhagsin mallit jakautuvat ”yksi- ja kolmikerroskenkiin”. Pelkistetyimmät kengät ovat hyvin kevytrakenteisia, melkeinpä askeettisia. On vain yksinkertainen nahka, kumikärki ja Vibramin pohja.

Testiin saapunut Jaure II Mid (520 €) on Lundhagsin teknisin 3-kerroskenkä. Se on sisustettu synteettisellä vuorilla, mikä tekee siitä tutumman eurooppalaiseen vaelluskenkään tottuneelle kulkijalle. Naisten vastaava malli on nimeltään Mira.

Kuminen alaosa suojaa hyvin kosteassa maastossa. Hyvin rasvattuna varsikin hylkii vettä. Kengillä voi kahlata jokeen koko lailla huoletta, sillä midi-vartisenakin Jaure nousee melkein puoleen sääreen.

Jatkuvassa sateessa sukat korkeintaan kostuvat, mutteivät varsinaisesti kastu. Villa toimii tässä hyvin. Kalvokenkiin verrattuna Lundhagsit myös kuivuvat nopeammin.

Jaure II sopii vaativassa maastossa liikkuvalle raskaan taakan kantajalle, joka haluaa tukevan kengän. Askeettisempiin malleihin verrattuna se ja tarjoaa turvallisen askeleen Lundhagsien ihmeelliseen maailmaan.

lundhags.com                                              

[02] Altra Lone Peak 6

Jos Gore-kenkien ja kumisaappaiden tarkoituksena on suojata kastumiselta, lenkkitossuilla vaeltavan on asennoiduttava siihen, että jalat kastuvat heti kättelyssä. Se saattaa kuulostaa hullulta, mutta toimii yllättävän hyvin.

Liikkeessä jalka pysyy lämpimänä viileälläkin säällä. Omalla tavallaan kenkien kostuminen on vapauttavaa. Märkien paikkojen kiertely käy tarpeettomaksi ja purot voi kahlata samoilla tossuilla. Leirissä jalkaan voi sujauttaa vaikka muovipussit.

Polkujuoksukenkä on kevytretkeilijöiden juttu. Raskaan rinkan kanssa pehmeä kenkä voi aiheuttaa ongelmia, mutta kevyillä kantamuksilla siitä tulee osa positiivisuuden kierrettä. Sanotaan, että kilo jalassa vastaa viittä repussa.

Kuutosversioon ehtinyt Altra Lone Peak (150 €) on pitkään ollut kulttikenkä Amerikan ylipitkillä vaelluksilla. Filosofialtaan sitä voisi kuvata hyvin vaimennetuksi ”paljasjalkakengäksi”.

Altran tavaramerkki on nolladroppi ja tilava varvasosa, joka antaa jalan toimia luonnollisella tavalla. Keskiosastaan tossu istuu kuin hanska. Pito on hyvä, mutta teknisesti vaikeassa maastossa sivuttaistukea voisi olla enemmän.

Kastuessaan Altrat tyhjenevät tehokkaasti. Se on polkujuoksukenkien perusominaisuus ja sitä varten kengän sivussa on ihan rehelliset aukot.

Jalan alla on kohtuullinen pistosuojaus teräviä kiviä varten.

altrarunning.eu/fi
 

[03] Sievi Light Boot

Kumisaapas on perinteinen ja toimiva vaellusjalkine, josta kaikki eivät ole luopuneet koskaan.

Sievi Light Boot (85 €) ei kuitenkaan ole perinteinen, eikä itse asiassa edes kumia. Polyuretaanista valettu saapas on nimensä mukaisesti kevyempi ja saumattomana sen pitäisi olla myös kestävämpi. Toisin sanoen: saapas on muovia.

Retkeilypiireissä Sievin kevytsaappaat ovat saavuttaneet pienen mutta vakiintuneen kannattajakuntansa ilman isompia markkinointiponnistuksia. Retkeilyosastoa varmemmin saappaat löytyvät rautakaupasta.

Olipa Light Boot alkujaan työkenkä tai vapaa-ajanjalkine, sen monet ominaisuudet todella sopivat retkeilyyn. Paitsi kevyt, se on moniin kilpailijoihinsa nähden nopeasti kuivuva saapas.

Saappaiden vitsaus on sisälle tiivistyvä kosteus. Pidemmällä tauolla ne kannattaakin riisua. Sukatkin voi vaihtaa vaikka kesken päivän. Kokeneet kyllä tietävät.

Jalan hikoaminen on kovin henkilökohtaista, mutta loppujen lopuksi saappaan ero kalvolliseen nahkakenkään on pienempi kuin kuvitellaan.

Mitä keveyteen tulee, keskiverto vaellussaappaat painavat melkein kaksi ja puoli kiloa pari. Sievin kohdalla viisari pysähtyy 1600 grammaan, joten eroa voi pitää merkittävänä.

Saappaaksi Light Boot on mukava. Kovin istuva se ei kuitenkaan ole, vaan pikemminkin väljä.

Tämäkin kuuluu makuasioiden piiriin. Jotkut hakevat saappailtaan vaelluskenkämäistä tukea, kun toiset arvostavat juuri pehmeyttä. Näistä kahdesta Sievi kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan.

Sivuttaisrinteessä jalka hieman liikkuu, mutta matka taittuu vaativaassakin maastossa.

Sievin pohja on nykyaikaisille vaellussaappaille tyypillinen, vaikkakaan ei jäykimmästä päästä. Se on hyvin vaimentava ja sopivasti kuvioitu, varsin tasapainoinen kokonaisuus.

Lestiltään Sievi on leveä, ja mitoitus on muutenkin reilu. Saapas kannattaa valita yhtä kokoa pienempänä.

sievi.com