Kainuun ja Koillismaan aarteet

29.05.2024 | Jouni Laaksonen

Koillismaa ja Kainuu ovat ikimetsien, sinisten vaarojen, kauniiden aapasoiden, vesiputousten, luonnonhiekkarantojen, pitkien ja korkeiden harjujen, vesimyllyjen, tervahautojen, rajakivien ja sotahistoriakohteiden temmellyskenttää. Moni näistä piirteistä vilahtaa seuraavilla sivuilla, mutta paljon jää maastoon katsojaansa odottamaan.

Asun Kuhmossa ja perheretkeilemme paljon koko Kainuun maakunnan alueella. Runsaasti olen liikkunut Koillismaallakin, mutta erityisesti kun kirjoitin kirjan Kainuun ja Koillismaan retkikohteista, tutustuin järjestelmällisesti myös naapurimaakunnan retkipaikkoihin. Tai Koillismaahan ei ole maakunta, vaan Pohjois-Pohjanmaan maakunnan koillisnurkka, johon usein luetaan myös Lappiin kuuluva Posio.

Tällä alueella on kymmeniä upeita retkikohteita, satoja mahtavia retkeilyreittejä. Alueen kuusi kansallispuistoa ovat monelle tuttuja: Riisitunturi, Oulanka, Syöte, Hossa, Hiidenportti ja Tiilikkajärvi.

Kaikissa kansallispuistoissamme on melko tai erittäin paljon kävijöitä. Runsaasti ihmisiä on myös Rukan ja Vuokatin matkailukeskusten lähipoluilla sekä yhdellä Suomen korkeimmista vesiputouksista, Hepokönkäällä.

Sen sijaan alueen muissa retkikohteissa saa usein kulkea ja tulistella omassa rauhassaan. Keskityn tällä kertaa tällaisiin kohteisiin.

Sotkamon [01] Hiukka on maankuulu hiekkaranta, sillä Sotkamon Jymyn joukkue perinteisesti ryntää tältä rannalta järveen ilakoimaan pesäpallon Suomen mestaruuden voitettuaan. Hiekkarantaa piisaa reilut puoli kilometriä. Alkupäässä on uimakoppeja, lasten leikkitelineitä, uimareita ja auringonpalvojia, mutta kauempana on myös autiota hiekkarantaa.

Uimarannan takana alkaa kaunis mäntykangas, jonka alueella kiertelee 4 km mittainen luontopolku. Retkeilijä näkee harjumuotoja ja suppia, ja helminä salaisen hiekkarannan, näyttävät vyörytörmät ja maiseman järven yli Vuokatin vaaroille. Yli 20 metriä korkea rinne on niin jyrkkä, että hiekkaa vyöryy silloin tällöin järveen, minkä takia törmä pysyy kasvittomana.


Itäisessä Kainuussa on lukuisia suojeltuja aarnimetsiä, mutta Länsi-Kainuussa ja ylipäänsä keskisessä tai läntisessä Suomessa sellaiset ovat hyvin harvinaisia. [02] Talaskankaan ikimetsä on Kajaanin ja Vieremän eli Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla ja sijaintinsa takia siis harvinaisuus. 13 km pituiselle rengasreitille voi lähteä niin Kajaanin kuin Vieremänkin puolelta.

Tosin vallan loistava Talaskangas on – verrataanpa sitä mihin tahansa metsään. Tyypilliseen boreaalisen havumetsän tapaan alueella on milloin naavalettistä vanhaa kuusikkoa, milloin kilpikaarnaisia mäntyjä. Seassa on keloja, koivunpahkoja, palokoroja ja maapuuta. Välillä retkipolku sujahtaa metsän kätköstä avosuolle, puron partaalle, lammen rantaan. Onneksi luonnonsuojelijat saivat talvella 1988–89 pysäytettyä Metsähallituksen hakkuut!


Hyrynsalmella on moniniminen, monipuolinen retkikohde. Maastokartalla hallitseva nimi on Pieni Tuomivaara, mutta vaaran pohjoisrinteeseen rakentunut matkailukeskus on nimeltään [03] Ukkohalla. Toisaalta suurin osa vaarasta kuuluu Vorlokki-nimiseen luonnonsuojeluohjelmien alueeseen.

Pisin retkeilyreitti on 14-kilometrinen Vorlokin kierros, jonka varressa näkee niin Pienen Tuomivaaran ikimetsää, Vorlokin erikoisen muotoisen rotkon kuin Kokkoharjun komeaa harjumännikköäkin. Lyhin retki puolestaan on muutaman sadan metrin patikointi parkkipaikalta kaksihaaraiselle Komulankönkäälle, jossa lisämausteena on vesimylly, joka oli aikanaan Kainuun tehokkain.


[04] Saarijärviä on Suomessa yli 200 ja kaksi niistä sijaitsee Puolangalla. Läntisempi näistä on lähes täysin unohtunut retkikohde. Mutta tämä Saarijärvi on mainio retkipaikka!

Järven ympäri kiertää 5-kilometrinen reitti. Pitkospuut ovat jo raihnaiset, joten jalkaan kannattaa laittaa vedenpitävät jalkineet. Niemenkärkien ja saarien ansiosta järvi on kauniin ilmeikäs ja sitä ympäröivä metsä on vanhaa ja hienoa. Pääroolissa ovat männiköt ja jäkäliköt, mutta välillä käydään kuusikossakin.


Kainuun korkeudella Venäjän puolella on Vienan Karjala ja Jäämeren lahti Vienanmeri. Pitkin vuosisatoja Vienanmereltä aina Perämerelle asti ja toisin päin on kuljettu niin sodan kuin rauhan töissä. Vainolaiset tekivät paljon pahaa rajan molemmin puolin, mutta toisaalta vienalaiset laukkukauppiaat toivat selkosten asukkaille tuulahduksen suuren maailman kuulumisia ja kauppatavaroita. Vienan reittejä pitkin Lönnrot kulki Vienaan ja löysi Kalevalaksi kokoamiaan runoaarteita.

Vienaan ja Vienasta kuljettiin monia reittejä, jokien ja järvien ketjuja seuraillen, yli rajalla sijaitsevan vedenjakajan ja toista ketjua myöten alavirtaan. Tunnetuin reiteistä on Suomussalmen Yli-Vuokissa sijaitseva reitti, joka tunnetaan nykyään erisnimellä [05] Vienan reitti. Vesireittiä pitkin kuljettiin soutuveneillä, mutta myös apostolinkyydillä kulkeville syntyi kirveenpilkoin merkitty neulasmattoinen polku.

Reitistä on säästynyt reilun 20 kilometrin osuus, jolla vanha polku on edelleen nähtävissä. Tämä etappi on nykyään retkeilyreitti, joka tarjoaa komeita harjuja ja erittäin väkevää historiaa.


Suomussalmelta voisi valita montakin kohdetta, mutta vilkaistaan tällä kertaa Pesiön kylän suuntaan. Kun nettikartassa klikkaa rinnevarjostuksen päälle, harjujaksot oikein pomppaavat esille. Yksi pitkä särkkä johtaa Pesiön luoteispuolelta kauas Puolangalle asti.

[06] Pesiön retkeilyreitti on 8 km mittainen nauhamainen reitti, jonka parhaat palat sijoittuvat Hiidenvaaran luonnonsuojelualueelle. Esimerkiksi Valkeaisen turkoosinkirkkaan lammen ja Sihosen laavun ympäristössä harjuluonto on kertakaikkisen hienoa.

Pudasjärven eteläreunalla kohoaa Kupsonvaaran ja Jaurakkavaaran selänne, johon paikallinen kyläseura on laatinut huikean retkeilyreitistön. [07] Kupson kutsu -reitistöstä voi valita 4, 6 tai 9 km rengaspolun, joista jokainen tarjoaa lumoavia elämyksiä.

Reittien varresta löytyy kaikille avoin sauna, jossa on painovoiman avulla toimiva vesihana. Isojyrkän näköalatasanteelta katse siintää kauas. Vaaran lakialue kuuluu luonnonsuojeluohjelmaan, mutta alemmillakin rinteillä on hakkuilta säästynyttä ikimetsää ja muun muassa hulppean paksuja haapoja. Laavut ja kota täydentävät kokonaisuuden. Huippua!


Paljon on Suomessa komeita harjuja, mutta yksi huimimmista löytyy Taivalkosken [08] Soiperoiselta. Punkaharjumaisesti kahden järven välissä kohoava särkkä on tietenkin huippukohta, mutta niin ovat myös järvien kirkkaat vedet. 5-kilometrinen kahden silmukan rengasreitti, jonka varressa on laavu ja päivätupa.

Tyystin erilainen harju on [09] Taivalvaara, joka kohoaa heti Taivalkosken kuntakeskuksen vierellä. Nimi jo kertoo olennaisen: tämä sorakasauma kohoaa peräti vaaramaisiin mittoihin. Kilometrin mittainen Satupolku kiertää yhden valtavan kokoisen supan ympäri ja 5-kilometrisen Näköalapolun varressa on peräti kolmisenkymmentä suppaa.

Eteläosa polusta kulkee vankassa männikössä, kun taas pohjoisosa kuuluu kesän 2021 myrskytuulen tuhoalueisiin. Pohjoisreunalta aukeaa kaukomaisemia.


Kuusamo on alueen luontomatkailukunkku Oulangan kansallispuistoineen ja Rukan–Valtavaaran polustoineen. Tarkennetaan katse kuitenkin tällä kertaa pitäjän etelälaidalle, [10] Närängänvaaraan. Lyhimmillään voi kiertää 3,5 kilometrin rengasreitin, jonka aikana näkee vanhan tiettömien taipaleiden erämaatilan, jonka pihapiirissä on nuotiopaikka, vaaran upeaa aarnimetsää, kaksi erilaista näköalakalliota sekä karsikkopuun.

Kuitenkin vielä mahtavampi elämys on aloittaa retki Hyöteikön parkkipaikalta. Tällöin ensimmäinen reilu kilometri kävellään Hyöteikönsuon keskellä suikertavaa harjua pitkin. Tämä ei ole korkea särkkä, mutta metsä on kertakaikkisen hurmaavaa. Keloja, liekopuita ja kilpikaarnaa on silmissä koko ajan.

Pitkospuita pitkin astellaan aapasuon keskelle, jossa katselulavalta näkee määränpään: tuonne Närängänvaaran huipulle jatketaan. Yhteensä tällaiselle retkelle tulee mittaa 10 km.


Posion [11] Hirsiniemessä on kerrassaan mainio 15 kilometrin rengasreitti. Neulasmattoinen polku kulkee järeissä männiköissä ja pistäytyy lukuisilla upeilla, autioilla luonnonhiekkarannoilla. Autiosaaren ja Hirsiniemen Huutoniemen välillä on 50-metrinen salmi. Tämä selvitetään näppärästi ylitysveneiden avulla.

Saman kunnan länsiosassa repeää [12] Korouoma. Kallioperän ruhjeeseen syntyneen kymmenien kilometrien mittaisen rotkon pystysuorat kallioseinämät ovat korkeimmillaan satametrisiä. Korouomassa voi tehdä koko viikonlopun mittaisen vaelluksen, mutta tavallisempaa on käydä päiväretkellä.

Koivukönkään näyttävällä vesiputouksella käynnille kertyy mittaa vain kilometri. Piippukallion pihaus- ja Koronjää-rengasreitit ovat 5-kilometrisiä. Piippukallion näköalapaikkoja ei kannata jättää välistä. Talvella ja keväällä Koronjään jääputoukset ovat uskomattomia.

Latu & Polku-lehden numerossa 2/2021 esiteltiin Kuhmon hienoimmat retkikohteet ja numerossa 2/2023 paratiisimainen Ärjänsaari.


Luitko jo nämä jutut?