Käärmeiden keväthäät

31.05.2023 | Pertti Koskimies

Iso osa ihmisistä karsastaa käärmeitä, vaikkei tiedä niistä mitään.

Käärme keksittiin kurjuuden kätyriksi kauan sitten, eikä moni muu eläin ole vaikuttanut ihmismieleen yhtä vahvasti. Viettelihän käärme Eevan haukkaamaan kiellettyä hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta, ja Eeva houkutteli perisyntiin Aataminkin. Jumala vihastui kieltonsa rikkomisesta ja karkotti ensimmäiset ihmiset paratiisista.

Iso osa ihmisistä karsastaa käärmeitä, vaikkei tiedä niistä mitään. Oikeasti käärme on toista sataa miljoonaa vuotta menestynyt elämänmuoto, jonka iäisyydessä ihmislaji on kuin vastasyntynyt vauva.

Käärmeet kuuluvat matelijoihin, jotka alkoivat erkaantua sammakkoeläimistä jo 340 miljoonaa vuotta sitten, ja jotka ensimmäisinä selkärankaisina sopeutuivat elämään koko ikänsä maalla. Sammakkoeläinten on yhä palattava veteen lisääntymään.

Kyinä on tapettu luvuton määrä myrkyttömiä rantakäärmeitäkin.

Matelijoiden maaelämä onnistui alkion kuivumisen estävän, nahkamaisen sitkeän munankuoren kehityttyä. Pääosa matelijoista munii nykyäänkin munia, ja matelijoista yli 150 miljoonaa vuotta sitten kehittyneistä linnuista kaikki. Sitä suurempi osa matelijalajeista synnyttää eläviä poikasia, mitä kylmemmässä ilmastossa ne elävät, sillä alkioiden kehitys vaatii lämpöä, eivätkä matelijat haudo muniaan. Vaihtolämpöisten matelijoiden ruumiinlämpö riippuu aikuisenakin ympäristön lämpötilasta.

Lyhyen ja viileän kesän ja pitkän kylmän talven Suomessa elää vain viisi matelijalajia. Kyy ja sisilisko ovat ylivertaisesti runsaimmat ja Lappia myöten levittäytyneet lajimme. Rantakäärme ja vaskitsa, jalaton lisko, elävät Etelä-Suomessa, kangaskäärme vain Ahvenanmaalla.

Syntiinlankeemuksen kaltaisten kertomusten kiihottamasta käärmekammosta on 2000-luvun ihmisen aika päästä eroon, rakentuuhan hänen maailmankuvansa sentään muutenkin enemmän järjelle kuin uskomuksille. Kyy rauhoitettiin vihdoin uuden luonnonsuojelulain pykälillä Suomessakin, viimeisenä maana Euroopassa. Vielä kun ahvenanmaalaisten EU-tuomioistuimia myöten laittomaksi tuomittu vesilintujen keväinen perinnetappaminen päättyisi, niin tämä luontoa monin muinkin tavoin kuoliaaksi rakastava kansamme peittoaisi järjenkäytössä edes maltalaiset – muitahan ei kevätmetsästyksen mutasarjassakaan enää paini.

Kyytä kammoksutaan pureman pelossa, vaikka mökki-, puutarha-, retki- saati huonesuomalaisen henkeä ja terveyttä uhkaavat huimasti useammin ryyppääminen, tupakointi, autokaahailu, liikuntaharrastus, keittiönjakkara, yläkerran portaat ja tuhannet muut arkielämän vaarat. Käärmeiden ja muidenkin matelijoiden elinolot ovat kurjistuneet karusti ihmisen tähden koko maapallolla, eikä ole syytä enempää niitä ehdoin tahdoin tappaa, kuten ei muitakaan eläimiä.

Kyinä on tapettu luvuton määrä myrkyttömiä rantakäärmeitäkin. Tämä ainoa muniva matelijamme on taantunut roimasti muutenkin, kun käärmeitä saalistavat minkit mellastavat saaristossa, ja suotuisimmat munahautomot eli lantatunkiot ja rakkolevävallit hupenevat. Samalla katoaa monen retkisuomalaisen vuodenkierrosta kiehtova luonnonilmiö, talvihorroksesta heränneiden käärmeiden häät kevätauringon lämmittämällä kalliolla.