Ivalojoen suisto

20.08.2020 | Matti Mela

Monipuolisen Ivalojoen suisto on retkeilykohteena harvinaisen upea.

Ivalojoki saa alkunsa Inarin ja Enontekiön kuntien rajoilta, Avisuoratunturin kupeelta. Lähes 150 kilometriä myöhemmin joki saapuu Inarijärven alangolle.

Joen viimeiset parikymmentä kilometriä ennen yhtymistä Inarijärveen poikkeavat täysin joen ylemmästä, varsin voimakkaasta virtauksesta. Putousta on enää pari metriä ja jylhät vaarat joen kahta puolta ovat jääneet Hammastunturin erämaahan.

Kokonaisuus on jopa valtakunnallisesti harvinaisen upea.

Joki alkaa mutkitella eli meanderoida. Uoman v-laakso muuttuu u-laaksoksi, kun veden kulutus kohdistuu joen reunoihin eikä enää pohjaan. Veden eroosio on voimakkain joen mutkien ulkokaarteissa, mutta hiekan kasaantuminen laajoiksi särkiksi keskittyy sisäreunoihin.

Vesi murtaa näin uusia uomia ja vanhat jäävät kapeiksi vuopajiksi. Niistä nuorimmat ovat aluksi joen lahtina, vähän vanhemmat jo erillisinä makkarajärvinä eli juoluoina ja vanhimmat vuopajan muotoisina soina tai lehtomaisina painanteina. Tätä suistoaluetta verhoavat matalat koivumetsät, joiden lomasta nousevat harvakseltaan korkeat kynttiläkuuset.

Ivalojoen viimeisillä kilometreillä on tusinan verran komeita hiekkasärkkiä, joista laajimmat ovat yli puoli kilometriä pitkiä.

Ilmakuvia ja karttoja katselemalla sekä paikan päällä retkeilemällä voi tutustua harvinaisen hienoon näkymään joen kehityksestä. Koska Ivalojoen tämä osa on myös rakennettua maisemaa taloineineen, peltoineen ja tiestöineen, joen jatkuvaa kehitystä pyritään hillitsemään mm. suojavalleilla ja vesieroosiota estävillä rakenteilla.

Suiston tähänastinen kehitys monipuolisine kasveineen ja lintuineen on kuitenkin kaikkien nähtävissä ja helposti saavutettavissa.

Kokonaisuus on jopa valtakunnallisesti harvinaisen upea.