Iätön, ajaton suo

09.09.2019 15:27 | Pertti Koskimies

Suolla näkee, miltä Suomi näytti tuhansia vuosia, satoja suomalaispolvia sitten.

Suomi kuulostaa suo-sanan johdannaiselta, mutta maamme nimi saattaa silti perustua kantabalttilaiseen sanaan zeme, joka tarkoittaa maata. Samaa perua olisivat Häme ja Saame.

Vanhimmat suomme alkoivat syntyä yli 10 700 vuotta sitten, heti jääkauden jälkeen.

Niin tai näin, Suomi on maailman soisin valtio: suot peittivät vain vuosisatoja sitten 30 prosenttia maastamme, sata tuhatta neliökilometriä eli kuudenneksi laajimman alueen kaikista valtioista. Tasainen maankamara sekä pitkä luminen talvi ja viileä kesä (vettä sataa enemmän kuin haihtuu) selittävät suoalamme suuruuden.

Suo syntyy, kun vettä pidättävä rahkasammal levittäytyy kosteaan painanteeseen, kasvaa paksuutta ja maatuu kuollessaan turpeeksi. Soita syntyy myös vesistön reunamille tai ennestään paljaalle, maankohoamisen myötä merestä nousseelle maalle.

Vanhimmat suomme alkoivat syntyä yli 10 700 vuotta sitten, heti jääkauden jälkeen. Turvepatjat paksunevat millin parin vuosivauhtia, eikä vanhimmissakaan soissa ole turvetta kymmenenkään metrin paksuudelta. Mutta maamme hiilivarastoista soissa on yli kaksi kolmasosaa, kahdeksankertaisesti puunrunkoihin ja viisinkertaisesti metsämaahan verrattuna.

Soille on sopeutunut suuri joukko kasveja, eläimistä etenkin perhosia ja muita hyönteisiä sekä lintuja. Monet nisäkkäät viihtyvät soilla, esimerkiksi suomalaisimpiin eläimiin nimeä myöten – Rangifer tarandus fennicus – kuuluva metsäpeura, oikea suomenpeura, joka oli esi-isiemme pääruokaa kalojen, hylkeiden, hirvien sekä vesi- ja kanalintujen ohella.

Soiden ansiosta kahlaajalintujen laji- ja yksilömäärät kasvavat päiväntasaajalta pohjoiseen, päinvastoin kuin melkein kaikkien muiden eliöryhmien.

Kasvillisuuden perusteella erotellaan 32 erilaista suotyyppiä, sijainnin ja suurilmaston mukaan kolme suoyhdistymätyyppiä: Etelä- ja Länsi-Suomen keidas- eli kohosuot, Pohjanmaan, Peräpohjolan ja Metsä-Lapin aapasuot sekä Tunturi-Lapin palsasuot, joiden vanhimmat turvekummut säilövät jäätä 4000 vuoden takaa.

Siksi onkin surullista, että 60 prosenttia maamme suoalasta on kuivattu pelloiksi, metsiksi ja turvetuotantoalueiksi, iso osa taloudellisesti kannattamattomasti. Suoluonto tuhoutui ja sadat järvet samentuivat, kevättulvat ryöpsähtivät valloilleen ja ilmastoa lämmittävät päästöt moninkertaistuivat.

Jos mikä on Suomessa suomalaisinta, niin suo! Muistan yli 40 vuoden takaa kasvimaantieteen opettajani professori Leena Hämet-Ahdin neuvon, että jos haluaa näyttää ulkomaalaisille Suomen erikoisuuksia, niin heidät pitää viedä soille, karuille kallioille, Itämeren saaristoon tai reittivesille, ne ovat maailman poikkeuksia.

Jokainen säilynyt suohehtaari on aika suojella. Ja jokaisen suomalaisenkin on aika painua suolle!