Helvetinjärven salaisuus

20.04.2018 12:55 | Marinella Himari

Helvetinjärvestä ja sen kansallispuistosta kuullaan kerrottavan kahta tarinaa. Tässä tulee kolmas. | Teksti & kuvat Marinella Himari

Helsingissä loppukesän tuuli kujeili kesävihannissa koivuissa ja kuusissa, vinkaisi välillä vasten heinää, puuskahti poskipäille. Perillä Pirkanmaan Ruovedellä ilma seisoi paksuna kuin talvipalttoo. Oli ukkosta ilmassa – ja ehkä jotain muutakin.

Helvetinjärven kansallispuiston reitit ovat hyvässä kunnossa. Korkeuseroja helpottamaan on rakennettu pitkiä portaita. Maasto on vaihtelevaa, metsät vanhoja, Haukanhiedan upea hiekkaranta omituisen tyyni.

Tänne tullessaan tietää, että Helvetinjärven rotkolaakso kätkee syviin metsiinsä jotain erityistä.

Perimätiedon mukaan Ruokkeen isäntä otti omin lupinensa Sipilän noidan merrasta hauen. Äityi kiivas kinastelu, mistä sydäntyneenä sihisi akka hampaidensa välistä äijälle: ”Tästä Helvetinjärvestä ei tule haukia niin kauan kuin minun kynteni ovat pehmeät!”

Kerrotaan, että vasta aikojen kuluttua kävi hauki kiinni kenenkään pyydykseen.

Myöskään rupijäkälien koristamien kallioiden lakiosissa sijaitsevien valtavien kivimuodostelmien olinpaikkaa ei ennen aikaan haluttu selittää luonnonvoimin. Uskottiin, että Kalewan poikinakin tunnetut Pohjolan vanhimmat asukkaat eli hirvittävän vahvat jättiläiset veivät lohkareet paikoilleen rotkolaakson komeimmille korkeuksille kuin muistomerkiksi jollekin menneelle.

Nykytiedon valossa koetetaan toki todistella, että järkäleet ovat mannerjään kuljettamia viimeisimmän jääkauden siirtolohkareita. Uskoo ken tahtoo.

Neljän kilometrin mittainen Helvetistä Itään -luontopolku vie kulkijan suopainanteiden ja kauniin kuusimetsän kautta ihailemaan puiston komeinta nähtävyyttä, metsälampeen laskevaa Helvetinkolua.

Geokätköily- ja kiipeilymahdollisuuksien lisäksi alueelta löytyy 40 kilometrin verran merkittyjä reittejä, joten tänne voi lähteä vaikka hieman pidemmälle yön yli retkelle.

Kansallispuiston parasta antia ovat sen upeat maisemat: tummat metsät, jyrkkärantaiset järvet, pienet metsälammet ja syvät rotkolaaksot, jotka syntyivät tänne 200 miljoonaa vuotta sitten. Niiden syyksi on kerrottu maankuoren halkeaminen ja sen johdosta syntyneet siirrokset – vaan onko noin?

Olisivatko asialla voineet sittenkin olla Kalewan pojat yhdessä neito-tyttäriensä kanssa?

Kantoivatko kenties nuo tarinoiden vahvat ja miehekkäät naiset esiliinoissaan suuret kivet paikoilleen, synnyttäen näin upean ja mystisen Helvetinkolun sekä vuoren, jonka näköalatasanne on kansallispuiston tunnetuin kuvauspaikka?

Mene ja tiedä, mutta Suomi on aina ollut tunnettu vahvoista ja tomerista naisistaan.

luontoon.fi/helvetinjärvi