Anodikset tunturissa

31.05.2023 | Sauli Herva

Antiikin mytologiassa Adonis oli villisian tappamana liian varhain kuollut rakkauden jumalatar Afroditen palavasti rakastama kaunis metsästäjänuorukainen. Anodikset puolestaan ovat Lapin kesän uudistuvan kasvun ja luonnon kukoistavan elpymisen nuoria jumalia.

Viime kesänä juhannuksen aikoihin Lapissa riehui aivan hirmuinen räkkä samaan aikaan, kun armoton helle kärvensi tuntureita ja koko Suomea.

Anodisten mielestä parempi idea olisi voinut olla lähteä meriretkelle peilityynen Perämeren viileään saaristoon, jossa ötököistä ei olisi ollut riesaa, mutta äidit vänkäsivät vaellukselle ihan väkisin.

Akkaporukka heitettiin vaelluksen lähtöpisteeseen, mutta maastoon mukaan ei lähdetty sitten kirveelläkään. Anodikset eivät näet tarvitse emojaan.

Vellamon vesissä keho ja mieli sopivasti viilenivät.

Vähän huolissaan äitien ja tätien pärjäämisestä räkkätuntureissa yksin ja omillaan silti oltiin. Päätettiin jalkautua turvamiehiksi varmistamaan. Puolitaipaleesta oikaistiin omia polkuja tunturiin yrittämään yhdyttää emot erämaasta.

Rutikuivaa ikihonkakangasta sitten marssittiin itsevarmuutta puhkuen kohti tuntematonta kilometrin pituisen hyönteislauman seuraamina. Paarmat, hyttyset ja mäkäräiset kaiketi arvelivat, että nyt on helppoa veriateriaa saatavilla koko sukukunnalle.

Mutta siinäpä öttiäiset erehtyivät, kun äkkiarvaamatta anodikset heittäytyvät ilkosilleen ja pulahtivat jääkylmään kaltioon paarmoja hukuttamaan. Vellamon vesissä keho ja mieli sopivasti viilenivät. Ensimmäiset maastokilometrit saatiin selätetyiksi ja matkaa voitiin taas jatkaa.

Kulkukeino jyrkkeni vähitellen kohti tunturin laidan puurajaan kurkottavia tuulenvireestä vilpoisia kumpareita ja rotkoreunan jylhiä jyrkänteitä. Hyvä niin, koska takit lähes tyhjäksi oli nousussa uurastettu ja kaikki mehut kehoista tiristelty.

Verenhimoinen paarmajoukko kokosi jälleen kärsimättömästi voimiaan ja odotti uuden tilaisuuden piakkoin koittavan.

Kenenkään ei pidä aliarvioi anodiksia. Juomatauko elvytti kuihtuneet kehot ja sai nuoret mielet kukoistamaan. Paarmat jäivät nuolemaan karvaisia käpäliään. Muhkurainen louhikko murroksen äärellä ja rikkonainen maasto sokkeloisessa tunturikoivikossa kohdattiin ladatuin voimin.

Mäkäräisten ja paarmojen pilvi anodisten vanavedessä tiheni metri metriltä ja minuutti minuutilta herkullisesta hemoglobiini-illallisesta yhdessä hyttysten tokan kanssa porukalla hekumoitaessa.

Anodisten kieltämättä päättäväinen asenne ja vankka ote olivat jälleen kirpoamassa ja tilanne karkaamassa pahan kerran käsistä. Autiotuvan harjakatto pilkahti silloin juuri ratkaisevalla hetkellä esiin tievan laelta.

Nuoret soturit saivat uutta ajateltavaa. Huoli hyönteisten armeijan veriuhriksi joutumisesta unohtui siinä silmänräpäyksessä.

Emot ja tädit! Vastuu ja huoli äideistä raastoi anodisten mieliä, eivätkä omat vaivat ja hankaluudet tuntuneet enää miltään. Miten mammat pärjäävät, vai ovatko nääntyneet toivonsa menettäneinä jo tunturiin?

Loppumetrit rynnättiin reput ja tyrät rytkyen täyttä ravia tuvalle ja tempaistiin ulko-ovi auki. Samassa kämpästä tunkeutui herkullisen ruoan tuoksu sieraimiin ja kiljuvan nälkäiseen, mutta helpottuneeseen tajuntaan.

Olipa hyvä, että ennätettiin ajoissa, elossahan täällä sentään ollaan. Kannatti lähteä varmistamaan. Ötököiltä suojassa kämpän yhteisessä ruokapöydässä emot ja anodikset kertasivat molemmat omien retkiensä vaiheita.

Soturien sankariteot osoittautuivat verrattomasti hurjemmiksi. Se tehtiin heti selväksi.

Kämpässä sisällä räkkä tarttuu kirkkaisiin ikkunoihin, mutta on helteellä kuumaa kuin pätsissä.

Anodikset viihtyvät paremmin kylmässä ilmanalassa, joten pelkät vaellustelttojen sisäteltat pystytettiin liplattavan lompolon ääreen tunturikoivujen katveeseen.

Huojentunein mielin mahat ja sielut ravittuina lämmiteltiin autiotuvan varustukseen kuulunutta rantasaunaa. Aina välillä pulahdettiin nakusillaan pohjalähteiden kylmäämään lampareeseen vesivoimistelemaan ja anodiksille välttämätöntä testosteronin tuotantoa kiihdyttämään.

Yötöntä yötä pulistiin teltassa melkein aamuun saakka. Leiriä häirittiin ujostelematta kuin paarmat päivällä. Anodisten jutut ovat tietty mennen tullen yksien yöunien arvoisia.

Mieshormonin tuotantoa täydennettiin vielä karaisevalla aamu-uinnilla kirkkaana kimmeltävässä lompolossa. Samalla emot ja tädit jo kiiruhtivat omalle taipaleelle kohti avotuntureita.

Perään, perään – mars, mars! Erämaiden vaarat ja paljakan pahat äpäreet eivät saa ennättää avuttomia äitejä kiusaamaan ja piinaamaan.

Reput selässä reippain askelin anodikset kiiruhtivat korkealle tunturiin ilman impien vainioille. Kauniit nuoret jumalat häikäisivät sulosilmäistä ilmojen haltijaa. Ilmatar onnesta soikeana varjeli emot kaikilta vaaroilta.

Villi luontokin kunnioitti anodisten urheutta ja ylisti sankareiden mainetekoja. Rouva kiiruna pienine tipusine tepasteli harmaan laikkuisten jäkäläkivien kätköstä polun varteen sankareita tervehtimään.

Jylhää anodismaastoa jatkui seuraavalle autiotuvalle ja aina perille saakka. Emot saatettiin turvaa ruuhkaisen tuvan tungokseen.

Lompoloita ei ollut lähimaillakaan, mutta kymmenkunta sangollista jääkylmää purovettä niskaan sai hormonituotannon taas tasapainoon ja tolalleen.

Anodisten ateriat valmisteltiin ulkona nuotiopaikalla tukalassa helteessä hyttysverkot päässä sakean räkkäpilven keskellä. Kokkaamisen tuiskeessa avoimet ja hikiset kaulat jäivät epähuomiossa suojaamatta.

Aamulla kaulat olivat verisistä paukamista punaisina kuin rantarosvolla, joilla hirttoköysi oli napsahtanut onnekkaasti poikki nipin napin ennen niskarankaa.

Jälleen olivat aamuvirkut emot ja tädit karanneet kauas tuntureihin. Marssivaihde pantiin päälle, painuttiin perään ja eteenpäin.

Mutta emot olivat saaneet tuntureista jo tarpeekseen. Lyhyt loma oli kohta lopussa, maali häämötti ja kylmät lonkerot kiilsivät nyt äitien silmissä.

Lopputaipaleen vaatima miesvoimistelu ja voimavarojen tankkaus tehtiin vilpoisissa yläilmoissa korkealla tunturiharjanteella.

Räkästä hermostunut levottomasti ryntäilevä porotokkakin yritti viimeisillä lumenviipymillä kannustaa nuoria jumalia, mutta enää ennen maaliviivaa anodikset eivät saavuttaneet emojaan.

Kylmien kokisten ääressä äidit, tädit ja anodikset kertasivat retkiensä vaiheita. Emot ehtivät ensin maaliin, mutta soturien sankariteot osoittautuivat verrattomasti hurjemmiksi.