6+1 tapaa olla ulkona töissä

30.11.2022 | Terhi Ilosaari

Moni kaipaa ulos oravanpyörästä. Aivan konkreettisesti. Kuusi naista kertoo, miten he toteuttivat elämänmuutoksen ja päätyivät töihin ulos.

01 | Välinevuokraajan hyväntuuliset asiakkaat

Kuka? Katariina Rantalaiho, yrittäjä, Seikkailuyhtiö Vaara

”Markkinointia, myyntiä, asiakaspalvelua, pyöräopastuksia ryhmille, tuotteiden ideointia, nettisivujen päivitystä, esimiestehtäviä, vuokravälineiden luovutusta asiakkaille, välineiden huoltoa ja pesua, reittien kartoitusta ja kehittämistä yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa”, listaa Seikkailuyhtiö Vaaran toimitusjohtaja Katariina Rantalaiho työtehtäviään.

Valtimolta kotoisin oleva Katariina asui miehensä ja yrityskumppaninsa kanssa Helsingissä ennen paluumuuttoaan Pohjois-Karjalaan.

”Eniten uudelle uralle hakeutumiseen vaikuttivat pandemian tuomat muutokset. Asuimme jo hetken Rovaniemellä. Rakastan lunta. Loskainen talvi Helsingissä kerrostalossa ei enää kiinnostanut. Lisäksi kaipaisin lähemmäs perhettäni Pohjois-Karjalaan. Yrittäjäkurssin kautta päädyimme Kolille, jonne vetivät niin Pielinen, lumi kuin vaaratkin.”

Ulkoilmasta vaaramaisemissa Katariina pääsee nauttimaan:

”Olen ulkona itseasiassa tosi paljon, mutta en ehkä siinä mielessä kuin ajattelisi. Kesällä iso osa ajasta menee ihan vuokrapyörien pesemiseen. Opaskeikoilla olemme luonnollisesti pihalla kaikkina vuodenaikoina. Pyöräilen paljon etsiessäni uusia reittejä ja tarkistaessani talvireitin kuntoa.”

Vaikka pyöräily on vaihtunut harrastuksesta työksi, löytää Katariina muutoksesta paljon hyvää:

”On mahtavaa nähdä asiakkaiden innostuvan lajista. Erityisesti riemastuttavat hetket, joina saan naisasiakkaitani löytämään pyöräilyn ilon.”
 

Ulos hapuillessaan, pitäisi ymmärtää, mitä sieltä pihamaalta todella kaipaa.

02 | Merkitystä etsiessä eräoppaaksi

Kuka? Mia Sinisalo, luonto- ja elämysyrittäjä, Valla Outdoors

”Välillä on työpäiviä, jolloin teen paljon markkinointia, myyntiä ja viestintää. Kokonainen päivä saattaa kulua sisällä”, valottaa Mia ja jatkaa:

”Toisaalta erä- ja luonto-oppaan työ on kuitenkin hyvin fyysistä. Retkipäivinä täytyy jaksaa liikkua asiakasryhmän kanssa työpäivän verran patikoiden, pyöräillen, meloen tai hiihtäen. Siksi pyrin ylläpitämään arjessa kuntoani monipuolisesti.”

Työt vaihtelevat vuodenaikojen mukaan.

Aktiivisina retkisesonkeina Mia kertoo ulkoilmantäyteisiä retki- ja vaelluspäiviä kertyvän kuukausittain 2–10. Eräopastusten ohessa pyörivät yritysten virkistyspäivät – ulkoilmassa tietenkin.

”Olin viimeisessä toimistotyössäni tavallaan järkiavioliitossa. Ihmistieteilijänä insinöörien joukossa en kokenut tulevani kuulluksi ja nähdyksi omana itsenäni. En niinkään kaivannut ulkoilmaa, vaan muutosta ja sen kautta merkityksellisyyttä. Työn ilo ja usko omaan ammattitaitoon olivat kadoksissa.” 

”Ammatinvaihdosta edeltävinä vuosina luontoliikunta oli tullut vähitellen merkittäväksi osaksi elämää ja yhtäkkiä se tuntui hyvin itsestään selvältä ammatilliselta vaihtoehdolta. Toimistopäiviä on välillä liikaa”, Mia toteaa.

”Parasta työssäni on ulko- ja toimistotöiden vaihtelu ja se, että kumpikin pysyy tasapainossa. Saan kokea tekeväni oikeita asioita, tuottavani iloa ihmisille ja elän samalla itseni näköistä elämää. Työ on nyt iloisempaa kuin koskaan!”

03 | Luonnossa työskentelevä on usein yrittäjä

Kuka? Leena Löf, yrittäjä, LuontoLeena

”Olen noin puolet ajasta ulkona”, vastaa Leena.

Hänen yrityksensä nimi LuontoLeena maalaa pihalle haikailevan mieleen kaunista kuvaa, mutta mitä työ todellisuudessa sisältää?

”Olen yritykseni ainoa työntekijä, eli jokapaikanhöylä. Teen kaikkea kirjanpidosta nokipannukahvien keittämiseen ja riippumattojen ripustamiseen.”

Leena kertoo työpäiviensä koostuvan niin koulutuksista kuin opastuksistakin. Hän kouluttaa sieni- ja yrttikursseilla sekä eräopas- ja luonto-ohjaajaopiskelijoita.

”Olen myös Green care -kouluttaja, luonto- ja ympäristöneuvoja sekä luonnonvaratuottaja”, hän täydentää.

Ulos Rikosseuraamuslaitoksen erikoissuunnittelijan asiantuntijatehtävistä ei ajanut niinkään ulkoilman kaipuu, vaan ammattitaidon ja osaamisen arvostuksen tarve.

”Byrokratia tuntui menevän usein aikaansaamisen edelle”, Leena muistelee.

Yrittäjäksi siirtyessään Leena pelkäsi harrastuksen muuttumista työksi. Niin ei ole kuitenkaan käynyt.

”Hienoja hetkiä tarjoavat kohtaamiset lasten ja perheiden kanssa. Lapset ovat aina pieneen tyytyväisiä, oppivat uutta ja ovat iloisia.”
 

Luonteva tapa rakentaa työ luontoon on perustaa oma yritys.

04 | Löytöretkeilyhenkinen luontokartoittaja

Kuka? Pia Kangas, luontokartoittaja ja yrittäjä, Luontoselvitys Kangas Oy

”Etsin ammattia, jossa pystyn toimimaan Lapissa ja luonnossa. Ennen kuin oma urani löytyi, kokeilin monenlaista: metsätalousinsinööri, rajavartija, opas. Parasta nykyisessä työssäni on löytöretkeilyhenki, sillä useista pohjoisen alueista on hyvin niukasti etukäteistietoa”, kertoo luontokartoittaja Pia.

”Työni sisältää uhanalaisten putkilokasvien sekä sammalien kartoituksia soilla ja metsissä, luontotyyppi-inventointia, viitasammakko- ja lepakkokartoitusta, kasvillisuusseurantaa, luontoselvitysten tekoa ja raportointia. Luonnossa olen lähes neljä kuukautta putkeen kesästä alkusyksyyn, 8–10 tuntia jokaisena työpäivänä. Tämän jälkeen käynnistyy sisätyökausi eli aineiston käsittely ja raportointi, missä vierähtää seuraavat 4–5 kuukautta.”

”Kyllä retkeilyharrastus on tästä työstä kärsinyt. Enää ei kiinnosta lähteä kesällä vaellukselle. Talviretkeily ja ennen maastokautta tapahtuva vaellus eivät tunnu työltä, niistä vielä nautin. Kesällä luonnossa liikun enää vain polkujuoksun ja muutaman sienilajin tähden.”

”Kaiken kaikkiaan koen olevani etuoikeutettu saadessani tehdä työtä pohjoisen luonnossa. Pienenä miinuksena mainittakoon Lapin kasvukauden lyhyys – kesäaikaa varjostaa alituinen kiire.”

”Luontokartoittaja (EAT) opinnoissa oli perusvaatimuksena jokin luontoalan pohjakoulutus. Metsätalousinsinöörinä (AMK) pystyin jatkokouluttautumaan luontokartoittajaksi. Ennen eräopas- ja metsätalousinsinöörikoulutuksia en tunnistanut edes kultapiiskua, joten ihan nollasta itsekin aloitin.”
 

05 | Kukkatarhuri – automaattisesti ihan pihalla

Kuka? Sannaliina Mononen, kukkatarhuri, Monosilla Garden

Siuntiolaisilla Monosilla Gardenin kukkapelloilla uurastaa kukkatarhuri Sannaliina. Avomaan leikkokukkien ohessa hän kasvattaa tietoisuutta lähikukista sekä vaalii luonnon monimuotoisuutta. Voisiko puutarha-alalta löytää luontoa lähellä olevan uuden uran?

”Toukokuusta lokakuuhun teen melkein kaiket päivät töitä ulkona. Tokihan tehtäviä on myös näppäimistön äärellä, mutta pääasiassa teen töitä ulkona sesonkiajan. Koen tämän itselleni tosi hyväksi vaihtoehdoksi vanhaan verrattuna, koska nyt olen ikään kuin automaattisesti ulkona, eikä sinne tarvitse erikseen lähteä”, pohtii Sannaliina.

”Ennen nykyistä työtäni olin kirjanpitäjä luovien alojen pienyrittäjille. Uranvaihtoa pohtiessa toivoin voivani työskennellä kotoa käsin, koska meillä on pieniä lapsia. En niinkään haikaillut ulkona olemista, vaan fyysistä työtä istumisen sijaan”, kertoo Sannaliina taustoistaan.

Kukkatarhurina voisi siis monen toive ulkotyöstä toteutua. Mutta ehtiikö luontoa havainnoimaan, vai muuttuvatko kukkamaat nopeasti takkuaviksi taulukoiksi?

”Seuraan eläinten ja hyönteisten sielunelämää varsin ahkerasti. Osin erilaisten tuhojen vuoksi, mutta myös siksi, että voisin havainnoida paremmin, kuinka oman pihan hyönteiset monipuolistuvat.”
 

Voisiko omaa työtään tehdä yksinkertaisesti vähemmän ja käyttää vapautuneet tunnit retkeilyyn?

06 | Opetuksen ohessa kasvaa luontosuhde

Kuka? Sanna Jahkola, luokanopettaja ja ympäristökasvattaja

Hoitaessaan kolmea lastaan kotona, Sanna Jahkola päätti siirtyä lastensa kanssa sisäseikkailuihin heti, kun sää kääntyisi todella huonoksi. Seitsemään vuoteen ei niin huonoa säätä osunut kohdalle. Tämä havainto mielessään hän koki, ettei paluu entisenlaiseen luokanopettajan työhön ollut mahdollista.

”Parhaimmillaan olen päivittäin ulkona. Vähintään kahdesti viikossa ja ympäri vuoden. Kovat tuulet ja ukkoset pitävät toki sisällä. Miksi opettaisin esimerkiksi pinta-alaa sisällä? Elottoman ja elollisen ero, kasvien tunnistus – opetussuunnitelmassa on loputtomasti aiheita, joiden oppiminen asettuu luontevasti pihalle. Yllättävän monet aihekokonaisuudet toimivat hyvin ulkoilmassa, sisätiloja paremmin.”, Sanna kertoo.

Sanna toteaa innostuksensa johtaneen moneen. Jotta tietoisuus aiheesta kasvaisi, lähti hän perustamaan Suomen Ladun alaisuuteen Ulko-opet ry:tä. Yhdistykseen voi liittyä jokainen aiheesta kiinnostunut.

Sanna kannustaa muita opettajia:

”Heti ei tarvitse viedä koko opetusta pihalle. Valitse itsellesi vahvin tai helpoin aihe ja aloita siitä.”

Ulos viedyt oppimishetket haastavat kirjaa paremmin keskusteluihin ja pohdintoihin sekä kehittävät yksilöiden välistä toimintaa pulpetissa istumista paremmin. Luontosuhteen ohessa lapset oppivat myös liikkumaan luonnossa.

”Hienointa on saada nähdä muutosprosessi, kun luontoon tottumattomat lapset hiljalleen alkavat viihtyä luonnossa. He oppivat havainnoimaan lähiluontoa ja pian kertovat hihkuen omista havainnoistaan. Oppimisen ohessa kehittyy myös luontosuhde.”

Koska ulkoilmaa ei voi nauttia koskaan liikaa, viettää Sanna suuren osan lomistaan oppaana ja perheliikunnan parissa luonnossa seikkaillen.