Polkujuoksijan Kiilopää

15.05.2025 | Tomi Savolainen

Loivamuotoiset tunturit, jääkauden jättämä hiekka sekä arktinen sijainti. Ne luovat maailmanluokan puitteet polkujuoksulle Kiilopään ja Saariselän alueella sekä Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Miten yhtenäiset polut voivat olla niin pitkiä ja miten niitä voi olla niin paljon? Kiilopään, Saariselän ja Urho Kekkosen kansallispuiston polkuverkosto hämmästyttää.

Jääkauden jäljiltä maaperässä on monin paikoin hiekkaa. Lyhyt arktinen kasvukausi on luonut vain ohuen humuskerroksen. Maasto kuluu herkästi, mutta sen kääntöpuolena polkuja piisaa.

Mikä parasta, polut painottuvat helposti juostaviin. Kivikkoiset ja juurakkoiset kikkapolut ja soiset osuudet ovat pikemminkin mausteita kuin vallitsevaa alustaa.

Maaperä on enimmäkseen kuivaa, minkä ansiosta hyttysmäärä jää yleensä kesälläkin kauas Lapin kuuluisasta räkästä. Kuumina viikkoina paarmat ilmestyvät seuraksi esimerkiksi Ruijanpolun metsäisillä ja soisilla osuuksilla Sompion luonnonpuiston suunnalla.

Puurajan yläpuolella piisaa juostavaa tunturinummea, jolla ei aina ole polkua. Vastuullinen polkujuoksija hyödyntää polkua, jos sellainen on olemassa. Etenkin matkailukeskuksen lähialueilla poluttomat laet tuppaavat kulumaan jokaisesta kuljettavasta kohdasta.

Polkuverkoston monipuolisimmat lähtöpisteet ovat Kiilopää sekä Saariselällä Kaunispää ja rinnekeskus. Monesta muustakin paikasta löytyy toki polkujen alkuja. Kiilopään polkutärppejä löydät tästä jutusta, mutta valinnanvaraa piisaa kosolti enemmän.

Kiilopään portilta pääset lähes suoraan avotunturiin, mikä on Suomessa todella harvinaista. Juuri avoimet maisemat ja juoksuun hienosti sopivat loivamuotoiset tunturiylängöt lukuisine lakineen ovat tärkeä osa alueen ulkoilukokemusta.

Huomionsa ansaitsevat myös upeat ikiaikaiset metsät. Vaikka reissulle ei osuisi yhtään matalien pilvien päivää, aihkit ja muut metsän ihmeet palkitsevat, kunhan hoksaat ne.

Runsas pienkasvusto sekä metsissä että avotuntureilla ja lukuisat eläimet kiirunoista sopuleihin ja hyvällä tuurilla vaikkapa saukkoon tuovat kohokohtia juoksuretkillekin.

 

Vastuullinen polkujuoksija hyödyntää polkua, jos sellainen on olemassa.

Huomioi sääennusteet ja varaudu nopeisiin kelin muutoksiin jopa melko lyhyellä lenkillä. Auringon peittyminen pilviin, sade ja tuuli viilentävät tehokkaasti varsinkin viiman saapuessa pohjoisesta Jäämereltä.

Normaalit turvallisuusvarusteet kuten joustoside, avaruuslakana, ohut kuoritakki sekä nestettä ja energiaa kulkevat helposti pienessä juoksurepussa.

Kiilopään lähialueillakin on katveita matkapuhelinverkossa laaksoissa, mutta ylemmäs noustessa yhteys löytyy. UK-puistossa alavilla mailla katveet voivat olla todella laajoja. Sielläkin verkko löytyy usein huipuilta. Oman puhelinliittymän kuuluvuus puistossa kannattaa tarkistaa ennalta.

Suunnistaminen kirkkaalla säällä on helppoa, mutta pilven huputtaessa tunturin tilanne muuttuu nopeasti. Jos liikut merkittyjen reittien ulkopuolella, varmista oma ja seurueesi suunnistusosaaminen. Ota puhelimen karttasovelluksen lisäksi mukaasi myös fyysinen kartta ja kompassi.

Jos omistat urheilukellon, jossa on maastokartta, paikannus sujuu myös mobiiliverkon ulottumattomissa. Vastaava hoituu osalla kännykän paikannussovelluksista, mikäli olet ladannut ennalta karttapohjan puhelimen muistiin.

Kaveri tai kaverit tuovat turvaa maastoon. Yksin erämaassa liikkuminen on aina riski, joka tulee miettiä todella tarkoin. Miten toimit, jos loukkaat jalkasi kännykän kuuluvuuden ulkopuolella?

UK-puiston tupaverkosto mahdollistaa hienot 2–3 päivän juoksuvaellukset varsin kevyellä kantamuksella. Varaustupiin tukeutuen voit karsia matkasta jopa makuualustan. Tarkoin valiten vuorokauden ravinto mahtuu alle yhteen kilogrammaan.

Oheinen pitkä reitti soveltuu läpijuoksuun kokeneille ultraajille sekä muille yhden tai jopa kahden yöpymisen juoksuvaellukseen.

Erämaiset polkujuoksuretket lähtevät turvallisuudesta. Ajattele toimintasi kestäväksi. Perille pääsy ei voi olla onnenkantamoinen, vaan ratkaisujen pitäisi kestää satakin toistoa ilman ongelmien eskaloitumista. Äärirajoillasi voit juosta kilpailuissa, mutta erämaassa tarvitset pelivaraa.

Etäälle suuntaavalle polkujuoksijalle tuovat turvaa kevyt bivy-hätämajoite sekä juoksusauvat. Jälkimmäiset voivat ratkaista riittävän etenemiskyvyn jalkaongelman sattuessa.

Toisaalta pakkauksen pitää pysyä juostavana eli riittävän kevyenä. Valitse vaatteet päällekkäin kerrostettaviksi. Pitkällä matkalla kyky ripeään etenemiseenkin tuo turvaa, joten varusteet vaativat tasapainoilua.

Juostavuuden raja on henkilökohtainen ja kannattaa kokeilla ennalta. 6–7 kilon lähtöpaino kulkee yleensä pitkään matkaan pystyvillä. Osalle kymmenenkin kiloa on mahdollinen.

 

01 | Kohokohtien erämaa

70 km | 1 900 nousumetriä | vaativa | erämaavarustus

Pitkä reitti vie Urho Kekkosen kansallispuiston ytimeen ja vaatii siten juoksijan täyden erämaavarustuksen. Etenkään Ukselmapään ja Sokostin välisellä tunturiylängöllä ei kannata uhmata säätä. Maantiekurun reittiversio tuo kelivaraa, vähentää roimasti nousumetrejä sekä karsii matkasta kymmenisen kilometriä. Halutessasi voit jakaa matkan ja nousut kahdelle päivälle. Silloin yöpymispaikkana on Luiro.

Tarvitset kyydin Aittajärvelle, jonka ääreltä seikkailullinen juoksuretki alkaa helpohkolla ja selkeästi merkityllä kahlauksella. Jalkaterät lämpenevät neulaspolulla, jolta museokota houkuttelee pian pieneen pysähdykseen.

Maantiekurunojan varren polulla helposti juostavat osuudet vaihtelevat juurakoiden kanssa. Pian poroaidan jälkeen pitää valita reittiversio.

Mikäli jatkat suoraan maantiekuruun, polun seuraaminen on selkeää ja nousumetrejä kertyy kertaalleen avotunturin rajalle. Huipentumat eivät ole yhtä vahvoja kuin ylängöllä, mutta matka Luirolle etenee selvästi ripeämmin.

Ylänköreitille vie karttoihin merkitsemätön polku kohti Kuotmuttipäätä ja Kaarnepäätä. Huipuilta kannattaa kurkistaa tulosuuntaan.

Kaarnepäältä juoksu sujuu alkuun polutonta tunturia. Etsi maaston jyrkentyessä selkeä polku, joka mahdollistaa vauhdikkaan etenemisen hienossa vanhassa tunturimetsässä. Sarviojan kämpällä keität vaikkapa kahvivedet.

Joen ylityksen jälkeen valittavana on ylempi hieman maisemallisempi ja suorempi sekä alempi vähäisempien nousumetrien polku. Kummatkin ovat alustaltaan helposti juostavia. Kolmisen kilometriä myöhemmin polut yhdistyvät. Pian juoksija voi täyttää pullonsa pienestä joesta, jonka ylitys saattaa onnistua jalat kuivina kivillä hypellen.

Katajien reunustama unelmapolku johdattaa nimensä mukaiseen Paratiisikuruun, joka on reitin ja ehkäpä koko UK-puiston hienoin paikka. Vesiputous sykähdyttää, ja alkukesällä maastoa värittävät lumenviipymät. Ruskalla keltaiset koivunlehdet erottuvat harmaata kiveä vasten.

Täytäthän Paratiisikurussa vesipullot, sillä tunturien huipuilta ei vettä löydy.

Nousumetrit kertyvät. Selkeä polku päättyy yllättäen ja vaihtuu avotunturin kipuamiseen UK-puiston toiseksi korkeimmalle huipulle Ukselmapäälle. Alkaa alustaltaan juostavan tunturinummen suunnistettava osuus mieleenpainuvine kilometreineen. Lumipään jälkeen odottavat Riitelmäpäät sekä varsin kivinen selänne Sokostille.

Alueen mahtitunturin fiilistelyn jälkeen askeleet vievät Luirojärvelle suuntaavalle polulle. Sokostilta laskeutuessa voi iskeä kunnon juoksuhurmos. Etene silti taitoihin nähden maltilla ja nosta jalkaterää tarkoin, sillä vauhdikas kaatuminen kiville ei ole toivottavaa erämaassa.

Ennen Luiroa polku risteää alavamman maantiekurun reittiversion kanssa. Pieni kahlaus vilvoittaa jalkoja.

Jos olet varautunut yöpymiseen, Luirolla odottaa tupien lisäksi sauna. Kerralla matkaa jatkavalle tarjoutuu erinomainen tilaisuus tankkaukseen upean tunturijärven rantamilla.

Kiilopäälle matkaa riittää vielä 35–40 kilometriä, ja valittavana ovat Padagovan kautta vievät kolme reittiversiota, Tuiskukurun selkeä polku sekä polut molemmin puolin Vintilätunturia. Jälkimmäiset vievät Suomunruoktulle ja Tuiskukuru Kotakönkäälle. Sinne pääsee myös Padagovalta, jolta tosin myös Lankojärvi mahtuu lähes samalle kilometrikertymälle.

Kaikilla osuuksilla on pitkiä matkoja kännykkäverkon katveessa. Pieniä polkuja hakeva valitsee piipahduksen puurajassa Kaavitsanojan kautta Padagovalle tai Tuiskukurun kämpältä Vintiläojan varren sympaattisen kinttu-uran kohti Salonlampea.

Jos heikko näkyvyys tai ukkonen haastavat loppumatkaa, Suomunruoktun kautta löytyy lyhimmän avotunturiosuuden vaihtoehto.

Reittimme kuitenkin suuntaa Luirolta Tuiskukuruun ja Kotakönkään kuohujen äärelle. Polut ovat selkeitä ja juostavia, joskin risteyksissä kartanluku ja lähimaaston silmäily säästävät turhilta pummeilta.

Könkään ylityksen ja mutkittelevan jokivarsipolun – tai pikemminkin pitkän päivän – jälkeen Hikioja saattaa antaa vihjeitä nimestään. Sinällään juostavat kilometrit hivuttavat kohti puurajaa. Siellä odottaa valinta piipahduksesta polun mukaisesti alemmas kauniille Rautulammelle tai suunnistuksellisesti suoraviivainen poluton oikaisu leveälle polku-urien kokoelmalle Raututuntureilla.

Voit seurata loppumatkan merkittyä reittiä. Sen varrelle rakennetut mutkittelevat kapeat serpentiinit ovat mahtavia juosta.

Vaihtoehtoisesti juoksuretki huipentuu peräti kymmeneen avotunturikilometriin, mikäli valitset kipuamisen reitiltä ylös Niilanpäälle ja Kiilopäälle. Huipputunnelmien jälkeen loppulasku hoituu leveää ulkoilureittiä ja portaita Kiilopään portille.

 

02 | Ruijanpolku Sompiojärveltä Kiilopäälle

30 km | 450 nousumetriä | vaativa | erämaajuoksuvarustus

Suomen Lapin ja Norjan Ruijan yhdistänyt Ruijanpolku on nykyisin merkitty Sompiojärveltä Laanilaan. Eteläinen osuus vaatii kuljetuksen Vuotson kylän kautta.

Sompion luonnonpuistossa saa sulan maan aikaan kulkea vain merkityllä reitillä, joten alkumatka tarjoaa todella luonnontilaista metsää.

Vajaan kymmenen kilometrin kohdalla kivisen polun jatkona houkuttelee piipahdus Terävä-Nattaselle. Vaativalle lisäpolulle kannattaa varata aikaa, sillä eteneminen on valtaosin kävelyä sekä nousukulman että kivisyyden takia. Maisemat palkitsevat.

Pian Terävä-Nattasen jälkeen kulku helpottuu unelmaneulaspoluilla. Vaihtelua tuovat suot ja kosteikot. Kaptukaislammilta alusta muuttuu mönkijäbaanaksi Kopsusjärventielle asti. Sieltä vuorottelevat vauhdikkaat hiekkapohjaiset polut ja suot, joilla pitkokset ovat osin todella huonokuntoisia. 

Hieman Sivakkaojan laavun jälkeen matka päättyy Kiilopääntien ylityksestä hauskaa pikkupolkua kohti tunturikeskusta.

 

03 | Kiilopään kahdeksikko

28 km | 800 nousumetriä | melko vaativa | pitkän tunturilenkin varustus

Haluatko kokea avotunturia, unelmapolkuja, erämaan tunnelmaa sekä kaksi hienoa kurua? Jos vastaat kyllä, valmistaudu vajaan 30 kilometrin Kiilopään kahdeksikkoon. Sen läheisempi silmukka tarjoaa lähes jatkuvaa tunturijuoksun hekumaa maltillisempana lenkkinä.

Kehon lämmöt löytynevät Kiilopään huipulle viitoitetulta ulkoilubaanalta kivisiin portaisiin mennessä. Niiden päältä löytyy maisematasanne, jolla kelpaa tasata hengitystä.

Matka jatkuu pääreitiltä yläviistoon oikealle lähtevälle polulle, joka jatkuu lähes Kiilopäältä Niilanpään suuntaan kurottavalle selänteelle. Sieltä löytyy toinen polku, jota seuraten askel kantaa hulppeissa tunturinäkymissä. Niilanpäälle ei vie polkua, mutta nousu on suunnistuksellisesti selkeä avoimella säällä.

Pällisteltyäsi huipulla valmistaudu tarkkoihin askeliin. Laskeutuminen Kuutamokurun päähän on melko kivinen riippumatta valitusta kohdasta. Halutessasi voit ohittaa Niilanpään huipun lounaispuolelta ja edetä korkeuskäyrää merkitylle reitille, joka tarjoaa kapeaa rakennettua serpentiiniä Kuutamokurun äärelle, kahdeksikon solmukohtaan.

Voit juosta kohti Raututuntureita ylempää vanhaa polkua tai alempaa pyöräreitiksi merkittyä linjausta, sillä ne yhtyvät pian. Nousua seuraa alamäki, josta löytyy pari rakennettua serpentiinimutkaa tuomassa helppoutta ja hauskuutta pyöräilijälle ja juoksijallekin.

Raututunturien kivipaadelta aukeavat maisemat UK-puiston korkeimmille tuntureille. Seuraa pieni poluton suunnistus Suomunruoktun vanhalle huoltouralle. Sen risteämäkohta olisi merkityllä reitillä hieman lähempänä Rautulampea, mutta uran alku on häipynyt maastosta.

Juostavassa avotunturissa uran haku kartalla tai suunnalla on muutoin varsin helppoa, mutta kapoinen polku pitää havainnoida maastosta. Nykyisellään harvakseltaan kuljettu juntu palkitsee löytäjänsä.

Loivasti tai loivahkosti viettävä renkaiden luoma tuplapolku lukeutuu seudun hauskimpiin juoksukokemuksiin. Vauhtia on helppo pitää yllä, kunhan huomioit satunnaiset oksat.

Kun saavutat järeät vanhat puut, valmistaudu etsimään hankalasti huomattava yli 90 asteen käännös pienelle polulle oikealle kohti Suomunlatvaa. Joki ei juuri näyttäydy, mutta joen varteen tulon tunnistat lyhyestä kosteammasta maastopätkästä.

Käännöksen hassaaminen ei haittaa muutoin kuin lisämatkana. Metsä on kaunista ja noin kolmen lisäkilometrin päässä odottaa Suomunruoktun tupa ja joen toisella puolella oleva museokämppä, joille voi halutessaan tehdä harkitunkin lisälenkin.

Tavoiteltu kinttupolku erottuu, kunnes se häviää Suomunlatvan laavun kieppeillä toisella puolella jokea. Reittimme seurailee Suomua ennen ylitystä vielä muutaman sata metriä, jonka aikana saatat löytää pätkiä vanhasta rantapolusta.

Pienen kahlauksen tai kivihyppelyn jälkeen polku löytyy joenlatvan länsipuolelta. Tunnelma on aivan toinen kuin Suomunruoktulle hieman sivumpana vievällä kivisellä mönkijänuralla.

Polku jatkuu selkeänä hieman yli Raututuntureille vievän vanhan pyöräreitin linjauksen. Sitten etenemistä ohjaa joenlatva Kuutamokurun alkuun eli reitin solmukohtaan asti.

Kuutamokurun polku on muotoutunut Suomessa harvinaisesti viettävälle rinteelle kurun suuntaisesti. Maisema on vahvasti läsnä. Pitkälle kesään kurussa saa ihailla lunta, ja hangelle asti pääsee usein vielä kesäkuun lopulla maiseman avautuessa kohti pohjoista.

Paikoin kivinen polku vaatii tarkkaavaisuutta. Ennen latulinjaa Kiilopään suunnalta virtaava vesi ruokkii ympärillään vehreyttä, joka korostuu pohjoisessa pitkään säilyvien kirkkaan vihreiden sävyjen aikana.

Puolisentoista kilometriä kivistä latupohjan seurailua on reitin ainoa tylsähkö osuus. Se johdattaa Luulammelle, jonka ääreltä löytyy niin päivätupa-kahvila kuin muinaisjäännöksiä.

Merkityn baanan sijaan polkujuoksijan suunta vie Kettukuruun. Polku katoaa paikoitellen, mutta nousussa löytyvä ura ja Kettukurun maisemat palkitsevat. Ylhäällä kuru on jopa rotkomaisen jylhä. Sen pohjalla viipyy pitkään lumi, jota talvi kerää paikalle metritolkulla.

Kurun jälkeen polku yhdistyy merkittyihin reitteihin. Nousu jatkuu Kiirunan kierrosta seuraten Kiilopään huipulle ja edelleen leveää helposti juostavaa reittiä takaisin lähtöportille.

 

04 | Poronpolku

5,3 km | 100 nousumetriä | helppo | sääennusteen mukainen minimivarustus

Poronpolku tarjoaa oivan ensiraapaisun Kiilopään polkujuoksuun. Selkeät merkinnät, monipuolinen tunturimaasto sekä maisemia tarjoava korkeusero tuovat juoksijan vaikkapa iltalenkillä alueen tunnelmaan. Kierros sopii myös lapsille. Nousut voi halutessaan kävellä, ja alamäki on etenkin myötäpäivään kiertäen todella hauska juosta.

Poronpolku linkittyy useisiin lähialueen merkittyihin reitteihin ja muihin polkuihin, joten lisää matkaa haluavalle piisaa vaihtoehtoja.

 

05 | Rumakuru

15 km | 350 nousumetriä | keskitaso | perusvarustus tunturilenkille

Juoksu alkaa sadan korkeuserometrin nousulla Ahopäälle. Rallattele sieltä leveää kivistä latupohjaa pohjoiseen ja käänny ensimmäisestä kylttien viitoittamasta risteyksestä oikealle Pieranvaaran itäpuolelle vievälle polulle.

Matka jatkuu leveällä latupohjalla kohti Rumakurua. Suunnista kartan avulla ja käänny Rumakurun huipulle vievälle polulle. Kurun eteläreunukselta löydät selkeän polun, jolta jylhä muoto avautuu hienosti. Vältä ylimääräistä maaston kulumista.

Rumakurun uudelta kämpältä lenkki jatkuu sorabaanaa kaakkoon, kunnes opaste neuvoo Kiilopäälle juuri ennen Rumakurun vanhaa sympaattista tupaa. Selkeät merkinnät ohjaavat paljon kuljettua polkua läpi tunturikoivikon avotunturiin. Vävypäältä aukeaa yllättävän erämainen ylänköosuus kohti lenkin toisen kurun maisemia, Poronpolkua ja lähtöpistettä.

 

06 | Rautulampi

23 km | 700 nousumetriä | keskitaso | pitkän tunturilenkin varustus

Polkujuoksijan Rautulammen kierroksen alun ja lopun löydät Kiilopään kahdeksikon kuvailusta. Pitkän puuttoman osuuden jälkeen tunturien välissä lepäävä Rautulampi ja sen äärellä olevat hienot uudet tuvat kutsuvat tauolle.

Vastapäivään kiertäen tuvilta lähtiessä odottaa yksi alueen parhaista poluista sekä juoksuun että maastopyöräilyyn. Rautuvankan merkitty reitti mutkittelee tunturikoivikossa tarjoten näkymiä läheisille rinteille sekä vedenjakajan jälkeen kauemmaskin. Loiva lasku kestää kilometristä toiseen ja päättyy muutaman metrin levyisen joen virkistävään kahlaukseen.

Luulammelta paluuseen maisemallisin vaihtoehto on Kiilopään kahdeksikossa kuvailtu nousu Kettukurun kautta. Mikäli Kiilopään huiputus on jo tehtynä tai ei muutoin houkuttele, loppulasku sujuu vauhdikkaasti leveää sorabaanaa lähtöportille.

 

07 | Ruijanpolku lenkkinä Kiilopäältä

12 km | 210 nousumetriä | keskitaso | perusvarustus tunturilenkille

Kiilopäältä juostava Ruijanpolun lenkki on varsin säävarma, sillä molemmat tunturiosuudet ovat selkeitä ja melko lyhyitä. Myötäpäivään kierros on juostavampi, sillä loivemmat kulmat osuvat alamäkiin.

Etene Kiilopään mökkikylän tai savusaunan kulmalta vanhalle ampumapenkalle. Sen kupeesta löydät pikkupolun kohti Kiilopääntien parkkipaikkaa ja Ruijanpolun infotauluja.

Seuraa Ruijanpolun viittoja tien suuntaisesti ja suon ylityksen jälkeen pitkään loivaan tunturinousuun. Alkaa polun nykyisellään kuljetuin osuus.

Nousua seuraa loiva upeasti juostava parin kilometrin alamäki. Se päättyy pitkoksille ja laturisteykseen. Ylitä latu-ura ja käänny oikealle kohti Kiilopäätä vasta parikymmentä metriä myöhemmin. Vanhempi latulinjaus näkyy nykyisin maastossa polkuna, jota on paljon hauskempi edetä kuin kivisehköä latupohjaa. 

Polkua pääset Ahopään juurelle ja voit joko seurata latulinjaa tai haeskella kartoille polkuna merkityn jatkon vanhalle linjaukselle. Lopuksi odottaa mukavasti juostava alamäki latulinjalla.