Jäihin vajoaminen – kuoleman kysymys vai varikkopysähdys?

03.03.2021 | Terhi Ilosaari

Jäihin vajoamista kannattaa harjoitella. Opettele ja muista nämä yhdeksän vinkkiä!

Jäihin vajoaminen, tuttavallisemmin plutaus, on Suomen Retkiluistelijoiden retkillä harvoin koettu haaveri. Silti matkaan lähdetään aina mahdolliseen vahinkouintiin varautuen.

Valvotuissa olosuhteissa tehty treeni opettaa paitsi pelastautumisen ja pelastamisen oikeat vaiheet, laittaa myös omat varusteet hyvään testiin. Löytääkö käsi naskalin kaulalta, onko heittoliina vaivatta viskattavissa, löytyykö repusta riittävästi vaihtovaatteita?

Järjestetyillä retkillä toimitaan ryhmänä myös plutaustilanteessa. Kun uimari on saatu tukevalle jäälle, ryhtyvät luistelukaverit toimeen. Yksi riisuu märät vaatteet, toinen pukee kuivia kolmannen puristellessa vesiä uitetuista varusteista. Jalat pujotellaan muovipusseihin ennen märkiin monoihin sujauttamista, reppu selkään ja takaisin terille.

Suomen Retkiluistelijoiden plutausharjoituksissa varikkopysähdyksen pituudeksi kellotetaan noin 10 minuuttia. Harva selviää harjoituksesta oivalluksitta. Reput täydentyvät kerta kerralta: kertakäyttösadetakki märän repun ja selän väliin, muovirukkaset avustajien käsiä suojaamaan, ylä- ja alaosan vaatteet omiin kuivapusseihinsa.

Tämän jutun kuvatekteissä on yhdeksän vinkkiä, jotka jokaisen jäällä liikkujan on hyvä muistaa – ja harjoitella.


Luitko jo nämä jutut?