5 vinkkiä ladulla kävelijälle

18.02.2021 | Tapani Leppänen

Upea lumitalvi on innostanut suomalaiset kävelemään laduille. Matalan kynnyksen harrastus ei vaadi suuria satsauksia, mutta näillä vinkeillä hommasta saa enemmän irti.

Alkuun pääsee hyvillä kengillä. Ja tavallisella ulkoiluvaatekerralla unohtamatta kerrospukeutumisen periaatteita. Huomiovärejäkään ei kannata arastella. Näin kävelijä tulee nähdyksi ja hiihtäjät ehtivät paremmin väistää.

[01] Kenkä on kävelijän tärkein varuste, eikä ladulla kävely tee asiaan poikkeusta. Periaatteessa harrastukseen sopivat ihan tavalliset talvikengät, mutta erityistä huomiota kannattaa kiinnittää pitoon. Aivan kuten hiihdossa, erilaiset pitopohjat kasvattavat suosiotaan myös ladulla kävelijöiden keskuudessa. Varsinkin kevättalvella luistelu-urat voivat olla jäisiä, jolloin niin sanottu kitkapohja tai jopa nastakenkä voi olla hyvä valinta. Mitä aggressiivisempi kuvio, sitä näyttävämmän jäljen se jättää myös pehmeälle ladulle.

[02] Latukartta. Harva kävelijä pääsee ladulle suoraan kotiovelta. Moni haluaakin minimoida ns. pakolliset, kevyen liikenteen väyliä kulkevat siirtymät. Älypuhelimeen ladattavan sovelluksen tai selainpohjaisen latukarttapalvelun avulla reittejä on helppo suunnitella. Monissa kunnissa latumestarit päivittävät tietoja reaaliajassa. Tästä voi olla hyötyä esimerkiksi lumisateen jälkeen, jolloin ajamaton baana voi olla raskas käveltävä. Useimmat sovellukset on tarkoitettu hiihtäjille, mutta ladulla kävelijät voivat hyvin käyttää samoja. Kannattaa silti muistaa, että latujen kuntoluokitukset on tehty hiihtäjän näkökulmasta. Vaikka tuoreella kissanjäljellä tepastelua ei voita mikään, voi välttäväksikin luokiteltu hiihtolatu olla aivan hyvin käveltävissä. Jos ladulle on määrätty hiihtosuunta, kannattaa kävellä uhmakkaasti vastaan. Näin hiihtäjät eivät pääse yllättämään selän takaa.

[03] Koira. Moni kävelee ladulla koiran kanssa. Agilityyn verrattuna ladulla kävely on matalan kynnyksen harrastus, sillä vanhankin koira oppii kyllä seuraamaan latua. Etelä-Suomessa kausi on niin lyhyt ja epävarma, että koiran kanssa saa varautua kulkemaan paljon myös latujen ulkopuolella. Ilman koiraakin siis pärjää, mutta mikäli ihminen on muuten eläinrakas, koira voi tuoda harrastukseen uutta kipinää ja motivoida ladulle myös huonommalla säällä. Ladulla kävelemisen kannalta koiran rodulla ei ole merkitystä, mutta isommat herättävät enemmän kunnioitusta hiihtäjien keskuudessa.

[04] Sauvat jakavat mielipiteitä, mutta ne tarjoavat muutamia kiistattomia etuja. Erityisen hyvin ne soveltuvat vähän epävarmoille ladulla kävelijöille, jotka ainakin kauempaa katsottuna haluavat ikään kuin sulautua hiihtäjien joukkoon. Toisaalta liikunta on kokonaisvaltaisempaa, kun kädet saadaan mukaan. Ladulla kävelijälle sauvan jäykkyys ja heiluripaino (swing weight) ovat toissijaisia asioita. Sauvoja on tarkoitus lähinnä ulkoiluttaa, eikä niillä juurikaan työnnetä vauhtia. Kalliiseen hiilikuituputkeen ei kannata satsata, mutta sommat on hyvä olla. Vaikka latupohja on yleensä kova, tavallinen kävelysauva uppoaa siihen armotta. Hyvä vinkki on hankkia marketista edulliset lasten tai nuorten hiihtosauvat. Sopiva pituus on 0,68 x ladulla kävelijän pituus, mutta muunkin mittaiset käyvät.

[05] Sukset voivat kuulostaa yllättävältä vinkiltä, mutta toisaalta, jos on jo hankkinut ne sauvat, niin miksipä ei. Esimerkiksi nanosuksilla kävely onnistuu varsin hyvin. Tasapainon kehittyessä askelta voi vähitellen pidentää. Vauhti kasvaa, ja latu saa uuden merkityksen.

Kirjoittaja on Latu&Polku-lehden varustetoimittaja.


Luitko jo nämä jutut?