Vihreiden vuorten värittämä Englannin järviseutu on pohjoismaiselle tunturivaeltajalle helposti lähestyttävä kohde. Perillä odottaa 214 wainwrightseiksi kutsuttua huippua.
Suhtauduin nuivasti sähköpyöriin aina viime lokakuuhun asti, kirjoittaa Latu&Polku-lehden päätoimittajan Panu Könönen
Kopparnäs-Störsvik on Uudenmaan pyöräilyreittien merellinen helmi.
Älä koskaan lähde yksin tunturiin, kertoo Kiilopään kelotaulun ensimmäinen tunturivaeltajan käsky ja Yksinvaeltaja-kirjan aloituslause. Kirjailija Anna Koikkalainen lähti silti, ja raja ihmisolennon ja tunturin välillä alkoi hälvetä läpikuultavammaksi.
Kilpisjärveltä lähdetään yleensä vaellukselle koilliseen tai itään eli Haltille päin. Niin minäkin olen lukuisat kerrat tehnyt, ja nyt ihmettelen, miksen kymmeniin vuosiin ymmärtänyt lähteä länteen.
Kaikesta Lappiin liittyvästä kiinnostuneena silmiini osui artikkeli, jossa kerrottiin kahdesta nuoresta tutkijasta, jotka olivat tekemässä maastokartoituksia saksalaisten Lapinsodan aikaisella Sturmbock-puolustuslinjalla. Noilla tuntureilla en vielä ollutkaan vaeltanut.
Maaliskuussa 2018 hiihdin Pohjois-Karjalassa Majatalosta majataloon -vaelluksen. Ladulla pohdin, voiko jotain näin ylenpalttisen rentouttavaa kokea jossain muualla. Kuusi vuotta myöhemmin löysin vastaavan aarteen Saimaan Yöveden rannoilta. Sukset vaihtuivat sähköpyörään, ja retkestä innostuneena etsin vielä neljä muuta lähes lakanakriteerit täyttävää luksusreissua.
