Pitopohjat kuntoon

28.02.2018 12:36 | Tapani Leppänen

Voiteluvapaa ei ole huoltovapaa.

Kun melkein jokaiselle hiihtäjälle on kohta myyty jonkin sortin pitopohjat, voisi erehtyä kuvittelemaan, että voidevalmistajien osakkeet olisivat kääntymässä laskuun.

Vaan kaikkea muuta.

Ensinnäkin voiteluvapaita ovat pitopohjasuksistakin vain niin kutsutut nanosukset. Kaikki muut tarvitsevat vähintään luistovoitelun. Mitä taas pitopohjiin tulee, niin ne, jos mitkä, kaipaavat säännöllistä puhdistusta.

Voiteluvapaa on eri asia kuin huoltovapaa. Kun kaupassa oli takavuosina vain yhtä ja samaa bensiiniltä tuoksahtavaa voiteenpoistoainetta, samat hyllyt notkuvat nyt toinen toistaan hienompia hoitoaineita. Purnukoita tarkastellessa herää kysymys, vastaavatko nämä nyt tarpeeseen vai yritetäänkö sellaista luoda.

Pitopohjat ovat uusia myös voidevalmistajille. Uusia tuotteita on kehitetty sitä mukaa, kun vanhojen kanssa on ilmennyt ongelmia, osin yrityksen ja erehdyksen kautta. Perusongelma tuntuu kuitenkin olevan se, että monilla pitopohjasuksien omistajilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka suksia tulisi huoltaa. Tai edes siitä, että niitä tulisi huoltaa.

Moni on voinut pettyä nanosuksiinsa vain siksi, että ne ovat menettäneet ominaisuutensa – likaantuessaan. Zerojen omistajat ovat saattaneet tuskailla pohjien jäätymisen kanssa ymmärtämättä, että ongelmakeli on ongelmakeli myös ongelmakelin sukselle. Paljon kehutut skinitkin ovat alkaneet tökkiä kevättalven likaisilla laduilla.

Huoltovapaan suksen illuusiota on pidetty yllä osin kauppiaiden toimesta. Asiakkaille on myyty helppoutta. Siinä tilanteessa myyjä ei välttämättä tule painottaneeksi huollon tarpeellisuutta, niin lisäkauppaa kuin aineet toisivatkin.

Pitopohjat ovat kuitenkin helpottaneet monen hiihtoharrastusta, eikä niiden hoitokaan ole lopulta vaikeaa. Otimme selvää, millaisia aineita eri pitopohjille suositellaan ja mihin tarkoitukseen niitä käytetään.

ZEROT VAATIVAT KARHENNUSTA. Kilpahiihtäjän pitopohja on parhaimmillaan haastavassa nollakelissä.

Zero-suksen kumimaisen pitoalueen välttämätön huoltotoimenpide on säännöllinen karhennus. Näin pitoalueella oleva nukka ikään kuin aktivoidaan uudestaan.

Karhennus tehdään hiomapaperilla, jonka karkeudeksi suositellaan yleensä 80–100, esimerkiksi niin, että ensimmäinen karhennus tehdään karkeammalla ja viimeistely hienommalla. Mitä karkeampi viimeistely, sitä parempi pito saadaan aikaan jäisissä ja kosteissa olosuhteissa.

Nollan tuntumassa (eli omimmalla kelillään) zero-pohja vaatii aina jäätymisenestoaineen. Tarkoitukseen soveltuvat yhtä lailla perinteiset silikonit kuin myös uudemmat fluoripohjaiset jäänestoaineet.

Pitoalueen puhdistukseen voi käyttää tavallisia voiteenpoistoaineita.

NANOT ON PIDETTÄVÄ PUHTAANA. Voiteluvapaa nanosuksi on parhaimmillaan kostealla lumella.

Nanosuksen ylivoimaisesti tärkein huoltotoimenpide on säännöllinen puhdistus. Likaisella ladulla huokoinen pohja suorastaan imee itseensä epäpuhtauksia. Pohjan tukkeutuessa pito ja luisto katoavat.

Puhdistukseen soveltuu tavallinen voiteenpoistoaine. Pinttynyt lika ei irtoa rätillä, vaan puhdistusaineella kostutettua pohjaa kannattaa harjata rohkeasti esimerkiksi karhunkielellä.

Ongelmakelit ovat yhteisiä kaikille suksille, eivätkä nanosukset tee poikkeusta. Nopean lauhtumisen tai uuden lumen nollakelin aiheuttamaa jäätymistä voi tarvittaessa ehkäistä tarkoitusta varten tehdyillä aineilla.

Tässä kohtaa on kuitenkin oltava erityisen tarkkana. Perinteiset jäänestoaineet näet sisältävät usein silikonia, joka tukkii tehokkaasti nanopohjan huokoset. Kaupassa kannattaakin varmistua, että kyseessä on juuri nanopohjille soveltuva aine.

SKINIT OVAT ARKOJA LIUOTTIMILLE. Pitokarvalla varustettu suksi toimii laajalla kelialueella.

Pitokarvat keräävät ladulta voidejäämiä, pihkaa ja muita epäpuhtauksia. Ensimmäiseksi lika vaikuttaa skinisuksen luistoon, mutta ennen pitkää myös pitoon.

Pitokarvojen puhdistukseen ei suositella perinteisiä voiteenpoistoaineita, sillä niiden yleisesti sisältämien liuottimien on todettu vaurioittavan karvojen liimausta. Markkinoille onkin tullut useita varta vasten pitokarvojen puhdistukseen tarkoitettuja hiilivetyvapaita nesteitä.

Varsinaisten puhdistusaineiden lisäksi myynnissä on likaantumista, karvan vettymistä ja jäätymistä ehkäiseviä hoitotuotteita. Jotkut niistä sisältävät pieniä määriä parafiinia, joka parantaa pitokarvan luistoa. Kikka on vanha, sillä hiihtovaelluksilla nousukarvojen pintaan on hierottu pehmeää parafiinia paremman luiston toivossa.

Hiihtolenkin jälkeen skinisukset kannattaa nostaa sisätiloihin kuivumaan. Samalla ne voi pyyhkäistä puhtaaksi pelkällä rätillä tai kuituliinalla. Puhdistusaineita kannattaa käyttää vasta silloin, kun suksen ominaisuudet heikkenevät.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Luitko jo nämä jutut