Parempi kuin uusi

16.04.2018 | Tapani Leppänen

Maastopyörä on osiensa summa. Niiden valinnasta vastaa pyörän valmistaja autuaan tietämättömänä siitä, kuka pyörällä tulee lopulta ajamaan, miten ja missä. Varsinkin edullisemmat pyörät suunnitellaan enemmän tai vähemmän jokapaikanhöyliksi. Sen vuoksi pienet päivitykset ovat usein paikallaan. | Teksti Tapani Leppänen

Unelmien pyörä tuntuu aina olevan se seuraava. Haaveilu on osa harrastusta, mutta nykyisestäkin kulkupelistä voi tehdä pala palalta paremman – ja kannattaakin, sillä yleensä vaatimukset tarkentuvat vasta kilometrien myötä. Jo muutamalla pienelläkin päivityksellä pyörästä tulee parempi kuin uusi.

Jos nykyisen pyörän hankinta ei ole mennyt aivan metsään, perusasioiden pitäisi olla kunnossa.

”Pyörän runko, sen koko, materiaali ja geometria, ovat asioita, joita ei voi ostopäätöksen jälkeen muuttaa”, sanoo helsinkiläisen Bas-Shopin Pessi Nurmi. Hän neuvoo kiinnittämään huomiota myös jousitukseen, sillä myöhemmin sen vaihtaminen tulee paljon hankintahetkellä tehtävää satsausta kalliimmaksi.

Vaikka komponentit olisivat linjassa loppuhinnan kanssa, jokaisesta pyörästä löytyy parempia ja heikompia kohtia.

Sen vuoksi pienet päivitykset ovat usein paikallaan. 

”Jotkut valmistajat panostavat runkoon, toiset vaihteistokomponentteihin, jarruihin tai vanteisiin”, Nurmi sanoo. ”Niissä osissa, joihin kuluttajat kiinnittävät vähemmän huomiota, on säästetty melko varmasti.”

Osien vaihtamisella voidaan vaikuttaa kolmeen asiaan: pyörän istuvuuteen, sen ajo-ominaisuuksiin ja painoon. Pyysimme Nurmea kertomaan millaisia päivityksiä maastopyörään voi ja kannattaa tehdä.

Satula, ohjaustanko ja polkimet ovat niitä pisteitä, joiden kautta kuski on kosketuksissa pyöräänsä. Ajo-ominaisuuksiin liittyvistä päivityksistä Nurmi mainitsee ensimmäisenä renkaat. Ne ovat vastaavasti ainoat, joiden kautta pyörä on kosketuksissa polkuun.

Pyörän painollakin on merkitystä. Nurmi kuitenkin sanoo, että tietyn rajan jälkeen keveyden tavoittelu muuttuu toissijaiseksi erityisesti täysjousitettujen enduro- ja alamäkipyörien kohdalla.

 

SATULA. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. [01] Satula on henkilökohtainen varuste, ja olisikin melkoinen sattuma, jos pyörän valmistaja olisi valinnut kaikista vaihtoehdoista juuri sinulle sopivimman mallin.

Hyvään satulaan kannattaa sijoittaa, sillä se kulkee mukana pyörästä toiseen. Eikä sopivin ole välttämättä kallein. 50–100 eurolla saa varmasti hyvän, eikä sen löytäminenkään ole niin vaikeaa kuin voisi kuvitella. Hyvän satulan tunnistaa nopeasti, perstuntumalla.

Kaikista päivityksistä [02] hissitolppa on yksi parhaista sijoituksista, joita pyöräänsä voi tehdä. Se, että satulan korkeutta voi säätää ohjaustangosta, tuo maastoajoon paitsi mukavuutta, myös itseluottamusta ja turvallisuutta. Ehdoton valinta erityisesti niille, jotka ajavat paljon satula korkealla ja istuen. Hintaluokassa 200–600 euroa. 

 

OHJAAMO. [03] Ohjainkannattimen avulla säädetään ajoasentoa. Pidemmällä saat lisää tilaa ja vakautta, lyhyemmällä hieman ketteryyttä ohjaukseen.

Pituuden lisäksi ohjainkannattimen kulmalla pystytään säätämään kuljettajan korkeutta. Nostamalla ajoasento muuttuu pystymmäksi ja rennommaksi, laskemalla aggressiivisemmaksi.

Ohjainkannatin ja [04] ohjaustanko muodostavat kokonaisuuden, joka vaikuttaa asennon lisäksi ajettavuuteen. Mitä leveämpi ohjaustanko, sitä vakaampi pyörä on ajaa. Ja vastaavasti: mitä kapeampi, sitä ketterämmäksi ohjaus muuttuu.

Ohjaustangon leveys onkin usein linjassa kannattimen pituuteen. Herkemmän ohjattavuuden vuoksi lyhyen kannattimen kaveriksi laitetaan leveämpää tankoa ja toisin päin. Leveällä ohjaustangolla saadaan voimaa ja tarkkuutta, mutta ahtaissa paikoissa liian leveä voi olla haastava.

Kuskin painopisteen muuttuessa ohjainkannattimen ja tangon pituudet vaikuttavat myös eturenkaan pitoon.

Pidemmän ohjaustangon saa kaupasta, kun taas lyhyemmän voi yksinkertaisesti sahata pidemmästä tangosta. Rahalla saa hiilikuitua, joka vaimentaa käsiin kohdistuvia tärinöitä ja vähentää painoa.

Tarvittaessa myös [05] kädensijat on helppo vaihtaa omaan käteen sopiviksi.

 

POLKIMET. Pyörät myydään yleensä ilman [06] polkimia tai testipolkimilla, joten ensimmäinen valinta on tullut eteen jo ostohetkellä. Paremmat polkimet tarjoavat parempaa pitoa ja siten varmuutta ja uskallusta ajamiseen. Ne ovat kestävämpiä ja yleensä niitä pystyy huoltamaan.

Jossain vaiheessa harrastusta haluat ehkä siirtyä avopolkimista lukkopolkimiin. Kestävyys ja huollettavuus lisääntyvät niissäkin hinnan myötä. Lisäksi paremmat polkimet tarjoavat yleensä hieman tarkemman lukituksen tuntuman.

 

RENKAAT JA KIEKOT. [07] Renkaat muodostavat pyörän ainoan kosketuspinnan maastoon, ja juuri siksi niiden valinnalla on valtava merkitys ajo-ominaisuuksiin.

Renkaita valitessaan pyörän valmistaja ei tiedä millaisessa maastossa aiot niillä ajaa. Mudassa tarvitaan korkeampia nappuloita, kun taas sileämmät kumit rullaavat paremmin hiekkatiellä.

Tavallisesti ensiasennusrenkaat ovat jotain siltä väliltä. Näin ollen ne ovat harvoin juuri sinun ajoosi oikeat. Pääsääntöisesti ensimmäiset renkaat kannattaa kuitenkin ajaa pois. Samalla voit haistella rauhassa, millaisia ominaisuuksia oikeastaan tarvitset.

Hyvät renkaat maksavat 50–100 euroa kappale. Kun voit luottaa renkaan pitoon, uskallat ajaa rennommin.

Yhä useampi päivittää renkaat tubelesseiksi. Sisärenkaattoman ratkaisun etuna on puhkeamattomuus, rullaavuus sekä painonsäästö, joka korostuu etenkin isokokoisissa renkaissa. Pitoakin saa tarvittaessa lisää, sillä sisärenkaattomilla voi ajaa jonkin verran pienemmillä paineilla.

Asennukseen tarvitaan tubeless-vanneteipit, tubeless-nesteet ja tubeless-venttiilit. Jos vanteissa ja renkaissa on tubeless ready -merkintä, tarvikkeet maksavat viitisen kymppiä.

Sitten ovat [08] kiekot, varsinainen rahareikä. Hyvät vanteet ovat kalliita, mutta niiden merkitystä pyörän ajo-ominaisuuksiin ei voi kieltää. 100 grammaa pois vanteista vastaa 400 grammaa muualta pyörästä. Pienenkin eron huomaa heti: pyörän kiihtyvyydessä, kääntyvyydessä ja jarrutuksessa.

Hintalapun kasvaessa paranevat luonnollisesti myös navat ja pinnat. 500 eurolla saa kestävyyttä ja toimivuutta, tuhannella eurolla jo sitä keveyttäkin. Hintakattoa ei ole.

On toinen asia, kannattaako tuhannen euron pyörään laittaa tuhannen euron vanteita. Tässä hintaluokassa rahoilleen voi saada enemmän vastinetta ostamalla 2000 euron pyörän.

 

JARRUT. Jarrujen vaihtaminen ei ole välttämättä huono ajatus, sillä pyörän kokonaishintaan nähden ne (ensiasennetut) päivittyvät parempiin yllättävän myöhään. Mikäli tuntuu, että tehoa ja kontrollia ei ole riittävästi, asia voi olla ajankohtainen.

Jotkut tykkäävät terävästä tuntumasta, toiset pehmeämmästä. Tärkeintä on, ettei jarrutukseen tarvitse käyttää liiallista voimaa. Paremmissa jarruissa myös tuntuma paranee huomattavasti.

Yleinen tapa lisätä jarrutehoa on [09] jarrulevyn vaihtaminen suurempaan. Samalla on kuitenkin varmistettava, etteivät jarrut muutu liian tehokkaiksi ja kulmikkaiksi käyttää. On myös selvitettävä saako etuhaarukkaan tai runkoon asentaa suurempaa jarrulevyä.

 

VOIMANSIIRTO. Maastopyörän voimansiirto on kokonaisuus, joka paranee vain harvoin yksittäisiä komponentteja vaihtamalla. Tähän liittyy myös valmistajien helmasynti: pyörän markkinointi muutamilla ns. paremmilla osilla. [10] Takavaihtaja on tyypillinen paremmasta sarjasta valittu osa, vaikka se tekee lopulta aika marginaalisen työn. Sekoitesarjoissa [11] ketjut, [12] rataspakka, [13] kampisarja tai [14] vaihdevivut saattavat olla edullisempia, vaikka niiden vaikutus kokonaisuuteen on vähintäänkin merkittävä.

[15] Vaijerit ja vaijerin kuoret ovat hyvä esimerkki luvattoman huonoista osista, joihin kukaan ei kiinnitä huomiota pyörän hankintahetkellä. Ne kannattaa vaihdattaa ensimmäisessä suuremmassa huollossa.

Osasarjan nimi on tavallisen harrastajan näkökulmasta jopa hieman toissijainen asia, sillä aivan halvimpia lukuun ottamatta ne ovat toimivia.

Vaihteistokomponentit ovat kuitenkin polkupyörän kuluvia osia, ja ennemmin tai myöhemmin niiden vaihtaminen tulee joka tapauksessa ajankohtaiseksi. Vaihtamalla parempiin, saat lisää kestävyyttä, täsmällisyyttä ja toiminnallisuutta.

Juuri nyt moni päivittää vaihteistonsa yhden eturattaan järjestelmäksi. Kysymys on osin muotiasiasta, jonka tarpeellisuutta kannattaa harkita tarkkaan. 9- tai 10-lehtisen pakan kanssa välitysten määrä kaventuu olennaisesti. Toisaalta 1X11 voi olla hyvinkin järkevä päivitys. Voimansiirto muuttuu yksinkertaisemmaksi ja painoakin lähtee. 11-vaihteiseen siirryttäessä ostoslistalle tulee kuitenkin pelkän takapakan lisäksi myös muita osia.

Täydellisten 1X11-osasarjojen hinnat lähtevät 300 eurosta. 

 

JOUSTOT. [16] Joustohaarukan ja [17] iskunvaimentimen kohdalla puhutaan pyörän kalleimmista yksittäisistä komponenteista. Niiden hankkiminen erikseen on melko harvinaista, ellei pyörää sitten rakenneta kokonaan osista.

Mikäli jousituksen ominaisuudet tulevat vastaan, alkavat vastaan tulla yleensä myös pyörän muut ominaisuudet.

Osien vaihtaminen voi kuitenkin tulla kysymykseen, jos onnistut ajamaan olemassa olevat rikki. Silloin voit toki satsata laadukkaampiin, mutta alkuperäisille mitoille kannattaa pysytellä melko uskollisena. Jos jousitusmatkaa vaihtaa olennaisesti pidempiin tai lyhyempiin, pyörän geometria väistämättä kärsii.

Rahalla saa herkkyyttä, säädettävyyttä ja keveyttä.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Luitko jo nämä jutut