Luonto on lääke

17.01.2022 | Anne Rautiainen

Voisivatko hyvinvointialueet olla kilpasilla siitä, missä hyödynnetään tehokkaimmin ja monipuolisimmin luonnon hyvinvointivaikutuksia eri palveluissa?

Oma, edesmennyt isäni joutui olemaan hetken sairaalassa. Potilashuoneen ikkunasta näkyi toisen rakennuksen seinä. Huoneessa oli hieno, hämyistä metsää kuvaava taulu, mutta se oli sijoitettu potilaan pään taakse. Koska isä vietti vuoteessa käytännössä suurimman osan päivästä, hän ei nähnyt koko taulua – tuskin edes tiesi sen olemassaolosta.

Tammikuun aluevaaleissa valitaan valtuutetut hyvinvointialueille. Julkisessa keskustelussa näkyy jännitys siitä, missä terveyskeskukset ja sairaalat tulevaisuudessa sijaitsevat ja kuinka kaikki palvelut järjestetään. Kun uudessa työssä päästään vauhtiin ja konkretiaan, toivoisin valtuutettujen panostavan myös luonnon hyödyntämiseksi hyvinvointialueen kaikilla sektoreilla, asiakkaiden hyväksi.

Tutkimustietoa ja käytännön kokemusta luonnon terveys- ja hyvinvointihyödyistä on jo valtavasti. Ne vastaavat osaltaan ikääntyvän väestön, työurien pidentämisen ja terveydenhuoltosektorin säästötavoitteiden asettamiin haasteisiin.

Ikkunasta näkyvä luontomaisema vähentää stressin kokemista opiskelijoiden koetilanteessa ja nopeuttaa potilaiden paranemista sairaalassa.

Hyvinvointialueen tehtäviin kuuluu koko ihmisen elämä: hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, lasten, nuorten ja perheiden palvelut, työikäisten palvelut, ikääntyneiden palvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, vammaispalvelut ja oppilas- ja opiskelijahuolto. Ja lisäksi tietysti vielä koko pelastustoimi.
 

Luonto tuottaa tutkitusti hyvinvointia monin tavoin. Se lisää esimerkiksi arjen fyysistä aktiivisuutta, parantaa mielialaa, laskee verenpainetta ja vähentää yksinäisyyden tunnetta ja stressin kokemista. On erityisen tärkeää luoda sellaisia arjen ympäristöjä ja hyvinvointipalveluja, joissa ihmisillä on mahdollisuus viihtyä. Luonto on siinä olennainen osatekijä.

Britanniassa on arvioitu, että ihmisten retkeily metsäseuduilla vähentää mielenterveyshoitojen kustannuksia vuodessa ainakin 185 miljoonaa puntaa eli yli 200 miljoonaa euroa.

Ikkunasta näkyvä luontomaisema vähentää stressin kokemista opiskelijoiden koetilanteessa ja nopeuttaa potilaiden paranemista sairaalassa.

Päiväkodin pihalla oleva kasvillisuus, mullassa möyriminen ja kuntta monipuolistavat lasten elimistön bakteeriflooraa. Tällä taas tiedetään olevan positiivinen vaikutus vastustuskykyyn ja erilaisten autoimmuunisairauksien, kuten allergioiden puhkeamiseen.

Luontoympäristössä ihmiset kokevat tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin ovat, ja tällä on suuri sosiaalinen merkitys.

Luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjen mahdolliset vaikutusmekanismit (mukaellen Hartig ym. 2014, lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim L. Tyrväinen).

 

Voisivatko hyvinvointialueet olla kilpasilla siitä, missä hyödynnetään tehokkaimmin ja monipuolisimmin luonnon hyvinvointivaikutuksia eri palveluissa?

Jo ennalta tiedetään, että hyvinvointialueilla tullaan jakamaan taloudellista niukkuutta. Käytännön panoksia tullaan laittamaan entistä enemmän perusterveydenhuoltoon ja erilaisten hankaluuksien ennaltaehkäisyyn, koska erikoissairaanhoito on kuormittunut ja kallista.

Luonto tuottaa välittömiä ja ennalta ehkäiseviä terveyshyötyjä. Ihmisille itselleen luonto tuo hyvän olon kokemuksia, yhteiskunnalle säästöjä monen eri mekanismin kautta. 

Miltä hyvinvointipalvelut näyttäisivät, jos alueiden valtuutetut päättäisivät hyödyntää vihreän luonnon hyvinvointivaikutuksia mahdollisimman paljon?

Se tarkoittaisi, että palvelutalolla olisi oma piha ja pieni puutarha, jossa voisi paitsi istuskella ja kävellä, myös hoitaa kukkia, kasvattaa salaattia ja painaa varpaat kiinni nurmikkoon. Olisi puita, pörriäisiä ja linnunlaulua. Ulos pääsisi ovesta ilman, että ilmastointi menee sekaisin.

Kun ihmiset joutuvat viettämään enemmän aikaa sisällä tai omassa sängyssään, luonto tuotaisiin kuvina seinille. Ikkunoita olisi niin, että niistä näkyisi puita ja taivasta. Meillä on kasvava määrä luontopäiväkoteja, mitä, jos luontovanhainkodin palvelulupauksessa olisi, että ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevat pääsevät halutessaan päivittäin tai edes viikoittain ulos?

Nuorille ja vanhoille kuntoutujille olisi tarjolla toimintaa tai terapiaa lähiluonnossa. Siinä missä vertaisryhmiä kokoontuisi sisällä, niitä vietäisiin myös ulos. Luonto tarjoaa vahvan kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta ja sosiaalisesta yhteydestä toisiin.

Luontoympäristössä toimivista painonhallintaryhmistäkin on jo hyviä kokemuksia. Kuntosali ja peiliseinät ovat joillekin ylitsepääsemätön ympäristö, mutta luonnossa liikkuminen ja juttelu sopivat hyvin.
 

Luonto on lääke. Sen tuominen vahvaksi osaksi hyvinvointipalveluja edellyttää muun muassa poikkihallinnollista asian oivaltamista, koulutusta ja tahtoa kehittyä. Tässä työssä myös kolmas sektori voi olla avuksi.

Toivon tuleville hyvinvointialueiden päättäjille rohkeutta tehdä päätöksiä ja ohjata käytännön valintoja niin, että luonto otetaan nykyistä näkyvämmäksi osaksi ihmisten terveyttä ja ennaltaehkäisyä. Tutkimustuloksia aiheesta on paljon. Itse haluaisin vanhanakin painaa varpaat pehmeään nurmikkoon.

Kirjoittaja on Suomen Ladun yhteiskuntasuhteiden asiantuntija.


Luitko jo nämä jutut?